Tasa-arvon nimissä: mitä lapsettomat/sinkut ei tajua
Tullut vastaan useampi aloitus siitä, että kuinka perheelliset/parisuhteessa elävät kohtelevat sinkkuja/lapsettomia väärin. Milloin töksäytellään tyhmiä tai vaaditaan pitämään lomat epäedulliseen aikaan jne. Jos meitä perheellisiä saa moittia niin eikös ole ihan reilua toisinkin päin. Itseäni ärsyttää välillä parissa lapseton/sinkkukaverissa mm.:
Sovitaan kaverin kanssa tapaaminen lauantaille. Tarkistan miehen aikataulut ja sovin että katsoo lapsia (ei ole ihan yksinkertaista miehen vuorotyön takia). Sitten kaveri alkaakin paria päivää ennen jahkailla tyyliin "en ole ihan varma jaksanko sittenkään lähteä". Voisi edes suoraan sitten sanoa niin ehtisi sopia muuta. Ei ole ihan yksinkertaista perheellisenä nimittäin vapaaillan järjestäminen.
Sitten kun joku kerta sovittu iltameno järjestyy. Kaveri loukkaantuu, kun en ole valmis panostamaan tarpeeksi aikaani. Sinkkukaveri käsitys panostuksesta on se, että menen jo iltapäivästä laittautumaan ja aloittelemaan, sitten juhlitaan aamuneljään niin, että seuraava päivä menee krapulassa. Sori, ei vaan ole aikaa ja jaksamista tuollaiseen! Yleensä samana ja seuraavana päivänä on velvollisuuksia hoidettavana enkä voi pyhittää koko viikonloppua yhtä ravintolareissua varten.
Kommentit (3)
Parisuhde ja lapsiperhe-elämä ovat tehneet sinusta aika kärttyisän. :)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ja lapsiperhe-elämä ovat tehneet sinusta aika kärttyisän. :)
Ei minusta, mielestäni. Vain joutunut järjestelmällisemmäksi, kun vastuuta on nyt enemmästä kuin pelkästään itsestään. Ja tietysti häntä harmittaa jos tekee tapaamisen vuoksi järjestelyjä, joihin sitten jotkut kintaalla viittaavat.
En ole Ap mutta elänyt sekä sinkkuelämää että perheen arkea.
Mulla yhden sinkkukaverin tyyli on se, että ratkaisu muiden pieniinkin parisuhdeongelmiin on ero. Jos valitat, että mies tekee vähemmän kotitöitä niin heti mesoaa "Mä en kyllä kattelis päivääkään tollasta vaan se olis ero! Miks naiset on lampaita ja suostuu tollaseen!". En nykyään puhukkaan em.asioista kanssaan...