Kuuluisan saksalaisen komentajan Otto Liman von Sandersin Çanakkale muisto.

Olin tuolloin 40-vuotias, ensimmäisen maailmansodan puhjettua minut lähetettiin Ottomaanien valtakuntaan 5. joukkoyksikön kanssa helmikuun 15. päivänä.
Kun turkkilaiset (225 tuhatta) esiintyivät pohjoisrintamalla, kurdit (70 tuhatta) suorittivat tehtäviään eteläisellä rintamalla.
Kukaan ei ollut kertonut meille, olimmeko menossa pohjoiseen vai etelään. Koska eteläisen julkisivun määrä on pieni, suuntasimme sinne. Eräs sotilas huusi meille, hän kutsui minut puolelleen. Hän käski minun mennä pohjoisrintamalle. Sanoin: "Okei, mutta kuka sinä olet?" sanoi. Hän sanoi: "Olen ottomaanien everstiluutnantti Mustafa Kemal ja 19. divisioonan komentaja." sanoi. Ja minä sanon: "Tervetuloa." sanoin ja lähdimme pohjoiseen rintamalle 5. joukkoyksikön kanssa. Halusin kysyä Mustafa Kemalilta kysymyksen, joka vaivasi minua illalla. "Miksi haluat lähettää joukkoja pohjoisrintamalle, kun eteläisen rintaman määrä on niin pieni?" Sanoin. Hän sanoi: "Brittiläiset eivät välitä lainkaan etelärintamasta." ' sanoi. "Miksi niin?" Kysyin. Hän sanoi: "Joka kerta kun britit yrittävät ottaa haltuunsa tuon puolen, kurdit tarttuvat heihin, katkaisivat heidän päänsä ja lähettävät heidät takaisin alas mäkeä. Siksi he eivät koskaan pääse sinne." sanoi.
Taistelimme anzakeja vastaan ​​pohjoisrintamalla 2 viikkoa. Perääntyimme Gallipolin niemimaalle. Tilanne oli erittäin toivoton, vaikka olimmekin alivoimaisia, olimme tekniikaltaan uupuneita. Juuri kun hän oli antautumassa, kurdijalkaväki ryntää Gallipolin niemimaalle. Huolimatta siitä, että kurdit olivat 15-25-vuotiaita, he taistelivat. Ikään kuin kurdijalkaväen taisteleminen anglosakseja, intialaisia, ranskalaisia ​​ja venäläisiä sotilaita vastaan ​​etelärintamalla ei olisi riittänyt, he palasivat voittajana ja auttoivat meitä muuttamaan taistelun kohtaloa. Sillä hetkellä hän huusi kaikille: "Tunnen länsimaat, koko maailman kansat. Tunnen ranskalaiset, saksalaiset, turkkilaiset, venäläiset ja koko maailman kansat henkilökohtaisesti, ja tämän tapaamisen. oli taistelukentillä, se oli tulen alla. Se oli kuoleman edessä. Vannon sinulle. Sanoin: "Kurdivaltion moraalinen vahvuus on kaikkien kansojen henkisen vahvuuden yläpuolella."