Lue keskustelun säännöt.
Oli parantava kokemus kun ystäväpiirissäni alkoi tulla lapsia ihmisille, jotka ei paasaa äitiydestään ja kasvatuksesta 24/7
27.11.2021 |
Eräs ystävä jankutti imettämiset, sormiruokailut, raskaudet, suoliston bakteeritasapainon, unen ym ym ym. Vuosien ajan sellaisesta ”minä tiedän ja olen ottanuy selvää ja taistelen sinun kauttasi kaikkia eri mielipiteitä vastaan ja paasaan ja heti jos kommentoit edes vahingossa vastakarvaan niin lähtee tuplapaasaus”
Niin väsyttävää, kaikensyövää ja ahdistavaa :( en edes tajunnut sitä ennen kuin muut tuttavat alkoi saamaan lapsia ja sitten alutajuisesti odotin samanlaista ”taas mennään”. Mutt mitä tapahtui: äitejä jotka ei edes mainitse lastaan! Pitää ihan kysyä. Ei mitään hajua kuka heistä esim imettää.
Lapsi voi olla osa elämää.
Kommentit (27)
Ja että lapsi voi olla siinä, seurassa, ilman että sen kanssa toimimisen (ruoka, kasvatus ym) puolia analysoidaan ”anoppi ei ymmärrä että sitä ja tätä” ”neuvola ei todellakaan tajua” ”ystävämme joilla on vain yksi lapsi ei hahmota” ”olenkin kertonut tästä unesta/ruokailusta/kasvusta”
APUA!!!
Ihanaa te kaikki normaalit vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän tunteen, nää mammat jaksaa jakaa ohjeita ihan tuntemattomillekin, päivitellään kaupassa jos lapsi syö karkkia, kuinka omansa ei tule saamaan ennen kuin täyttää 18v.
En jaksaisi pitää ystävyyttä yllä moisen ankeuttajan kanssa...
En tiedä onko koskaan tuntemattomia neuvonut mutta tuntemiensa kautta kertaa omaa tekemistään (epävarmuuttahan se on)
Joo nämä koko minuutensa äitiyden syövereihin menettäneet äiti-ihmiset ovat kyllä todella raskasta ja sietämätöntä seuraa. Lapset ei todellakaan sujahda osaksi muuta elämää, vaan koko elämä on enää pelkkää äitiyden suorittamista, opuksia, suositusten fanaattista palvontaa ja hössötystä, kuka saa kirkkaimman kruunun. Päähän ei enää mahdu muuta kuin imetys, sormiruokailu yms. Ja kysyit niistä tai et, saat aina luennon miten meillä nyt syödään, nukutaan tai eroahdistutaan.
Surullista näissä on että tällaset vanhemmat ajattelee olevansa hyviä ja ”parempia”. Nuoruus ongelmana, liian korkea koulutus, epävarmuus?
Mielestäni hyviä vanhempia on nämä tyytyväiset joilla ei ole mitään tarvetta miettiä mikä on mahdollisimman oikein vaan nauttivat perheestään.
Joo noita on ja eivät ole suosittua seuraa muidenkaan vanhempien kesken…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja että lapsi voi olla siinä, seurassa, ilman että sen kanssa toimimisen (ruoka, kasvatus ym) puolia analysoidaan ”anoppi ei ymmärrä että sitä ja tätä” ”neuvola ei todellakaan tajua” ”ystävämme joilla on vain yksi lapsi ei hahmota” ”olenkin kertonut tästä unesta/ruokailusta/kasvusta”
APUA!!!
Ihanaa te kaikki normaalit vanhemmat.
Ympäröivien ihmisten käyttö terapiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan lapsi olla osa elämää niinkin, ettei ole ihan sivuosassa tai osattomana, muttei ainoa pääosan esittäjäkään. Siitä välistä, tilanteen ja tarpeen mukaan.
Miksi olisi vain nuo kaksi ääripäätä?
Lapsi on ihminen ja osa elämää ja perhettä kuten muutkin. Luonnotonta olisi suhtautua jommankumman ääripään mukaan.
Olisi outoa kyllä, jos lapsesta ei saisi puhua. Outoa olisi myös puhua vain lapsesta ja kasvatuksen eri vaiheista sekä fanaattinen suhtautuminen niihin. Toisaalta ymmärrän kyllä ap:n pointin. On hyvä säilyttää oma minuus muunkin kuin vanhemmuuden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja että lapsi voi olla siinä, seurassa, ilman että sen kanssa toimimisen (ruoka, kasvatus ym) puolia analysoidaan ”anoppi ei ymmärrä että sitä ja tätä” ”neuvola ei todellakaan tajua” ”ystävämme joilla on vain yksi lapsi ei hahmota” ”olenkin kertonut tästä unesta/ruokailusta/kasvusta”
APUA!!!
Ihanaa te kaikki normaalit vanhemmat.
Ympäröivien ihmisten käyttö terapiana.
Vai vertaistuki? Raja on joskus häilyvä.
Ylianalysointi voi kertoa kontrollin tarpeesta tai epävarmuudesta. Vanhemmille on kohdistettu aika paljon paineita nykyään. Voi olla vaikeaa löytää oma tapa olla vanhempi. Kuinka ottaa rennosti olematta välinpitämätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin keskustelua, joka liittyy palstan varsinaiseen aiheeseen =D
No, meitä on monenlaisia. Onhan se hyväkin yrittää tehdä asioita oikein. Kaikilla ei ole ennen vanhemmuutta niin paljon kokemustakaan lapsista. Jospa se tasapaino löytyisi ajan myötä. Voihan siitä ystävällisesti sanoakin, että voi rennommin.
nuorehko vanhempi kirjoitti:
Voihan lapsi olla osa elämää niinkin, ettei ole ihan sivuosassa tai osattomana, muttei ainoa pääosan esittäjäkään. Siitä välistä, tilanteen ja tarpeen mukaan.
Miksi olisi vain nuo kaksi ääripäätä?Lapsi on ihminen ja osa elämää ja perhettä kuten muutkin. Luonnotonta olisi suhtautua jommankumman ääripään mukaan.
"Ei ainoa pääosanesittäjä" on mahtava kiteytys, kiitän! Olivia Sydänmaanlakka muistaakseni myös joskus sanoi, että lapsi ansaitsee paikan keskellä, muttei keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
nuorehko vanhempi kirjoitti:
Voihan lapsi olla osa elämää niinkin, ettei ole ihan sivuosassa tai osattomana, muttei ainoa pääosan esittäjäkään. Siitä välistä, tilanteen ja tarpeen mukaan.
Miksi olisi vain nuo kaksi ääripäätä?Lapsi on ihminen ja osa elämää ja perhettä kuten muutkin. Luonnotonta olisi suhtautua jommankumman ääripään mukaan.
"Ei ainoa pääosanesittäjä" on mahtava kiteytys, kiitän! Olivia Sydänmaanlakka muistaakseni myös joskus sanoi, että lapsi ansaitsee paikan keskellä, muttei keskipisteenä.
No eihän lapsi ole näiden ihmisten keskipiste vaan he itse. Heidän taitonsa, tietonsa ja mielipiteensä. Jos lapsi olisi se keskipiste niin hänelle annettaisiin tilaa ihmisenä, eikä minään trofeena josta heijastaa omaa erinomaisuuttaan.
nuorehko vanhempi kirjoitti:
Voihan lapsi olla osa elämää niinkin, ettei ole ihan sivuosassa tai osattomana, muttei ainoa pääosan esittäjäkään. Siitä välistä, tilanteen ja tarpeen mukaan.
Miksi olisi vain nuo kaksi ääripäätä?Lapsi on ihminen ja osa elämää ja perhettä kuten muutkin. Luonnotonta olisi suhtautua jommankumman ääripään mukaan.
Tottakai se lapsi on tärkeä osa elämää, mutta vanhemman pitää tajuta miten käyttäytyy muiden aikuisten ihmisten seurassa.
Mä tiedän tunteen, nää mammat jaksaa jakaa ohjeita ihan tuntemattomillekin, päivitellään kaupassa jos lapsi syö karkkia, kuinka omansa ei tule saamaan ennen kuin täyttää 18v.
En jaksaisi pitää ystävyyttä yllä moisen ankeuttajan kanssa...