Miksi on nykyään tosi vaikea aloittaa asioita ja mennä ulos?

Up

yrität vain sinnikkäästi uudelleen. Tee pieniä pakollisia menoja ulos, kuten viet vaikka tänään roskia ulos, huomenna käyt vaikka tarkastamassa varastokomeron.

Sitä kutsutaan marraskuuksi.

Ei sitä roskien ulos vieminen paranna. Minulla on tuo sama ja se johtuu masennuksesta. Siis oikeasta masennuksesta eikä vain marraskuun apeudesta.

Käyttäjä5697 kirjoitti:

Ei sitä roskien ulos vieminen paranna. Minulla on tuo sama ja se johtuu masennuksesta. Siis oikeasta masennuksesta eikä vain marraskuun apeudesta.

jos ongelma on se, että ei tule mentyä ulos, roskis sijaitsee ulkona ja ihminen tulee menneeksi ulos roskia vietyään, niin silloinhan ongelma on ratkaistu ja ihminen on mennyt ulos...

Tiedän tuon tunteen. Kun ei ole ruokaa, mutta ei jaksaisi kaupassa käydä. Aloin pelkäämään ulos lähtemistä, ihmisiä. En tiedä mikä siihen auttaa. Joillekin terapia, toisille lääkkeet. Itse en tarvinnut kumpaakaan vaan jotenkin pääsin siitä vaan yli.

Corona? Etkö ole kuullut? Se pakottaa monet meistä kotiin. Ihan uusi asia sinulle? Uusavuton?

Älkää aina tulko selittämään tänne masennuksesta! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja miettikää miten masentunut se on, jonka läheinen on sairaalassa coronan kanssa, eikä läheistä pääse edes katsomaan! Hävetkää ainaista valittamista! Kengät jalkaan ja kauppaan siitä! Ja roskis mukaan! Nyt!

Jos ei voi käydä kaupassa syystä tai toisesta, niin silloin voi tilata ruoat kotiin tai pyytää jotain läheistä henkilöä käymään kaupassa.

Jos tuntuu ettei tule lähdettyä ulos syystä tai toisesta, voi pyytää jotakuta tulemaan ja hakemaan ulos ja pyytäessä sanoa, että hän ei saa hyväksyä ei-vastausta, että silloin haetaan vaikka väkisin ja takaisin kotiin pääsee kun edes toinen jalka on käynyt ulkona.

Masennus on ikävä sairaus, varmuudella, mutta masentuneellakin on valinnan mahdollisuus siinä aikooko jäädä sairauden alle vai pakottaa sairauden väistymään.  Tämä ei merkitse sitä, että sanoisin, että "Ota itseäsi niskasta ja lopeta valittaminen", vaan sitä, että alkaa kouluttaa mieltään takaisin terveeksi. Se sattuu. Elämä sattuu - meillä kaikilla.

Tuota se on ollut jo muutaman vuoden. Pelkkä kaupassa käynti on suoritus.

M