Miksi ihmiset, jotka toivovat kuolemaa, eivät yleensä kuole pian mutta moni elämänhalua täynnä oleva kuolee varhain?

Mihin perustuu käsityksesi, että asia muka olisi näin?

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu käsityksesi, että asia muka olisi näin?

Koska en itse ole vielä kuollut, vaikka haluaisin, mutta moni muu, joka olisi halunnut elää, on kuollut.

Tilastollisesti asia on kyllä toisin päin. Se vaan tuntuu enemmän "väärältä" että joku elämänhaluinen kuolee ja siksi se jää paremmin mieleen.

En ole nähnyt syytä elämiseeni pariin vuoteen. Tuntui niin epäreilulta, kun ostoskeskuksessa näin korona-aikaan harvinaisesti eksyin keskustelemaan n. 80 risat mukavan naisen kanssa. Hän kertoi pojastaan, joka oli aina elänyt terveesti ja ollut ilmeisen hyvä tyyppi. Oli kuollut yksin kotonaan tukehtumiskuoleman, ruoka oli jäänyt henkitorveen. Olin tosi pahoillaan naisen puolesta ja mietin, että miksi vtt se on voinut olla minä. En ole elänyt terveesti, enkä ole hyvä tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu käsityksesi, että asia muka olisi näin?

Koska en itse ole vielä kuollut, vaikka haluaisin, mutta moni muu, joka olisi halunnut elää, on kuollut.

Oma kokemuksesi ei ole kovin tilastollisesti pätevä otanta asiasta.

No aika moni elämäniloinen ja henkisesti hyvinvoiva ihminen on hyvin aktiivinen, tekee paljon asioita (tapaturmariski kasvaa), saattaa jopa kuluttaa aika paljon alkoholia sun muuta. Rapatessa roiskuu.

Masentuneet ja elämänilottomat taas usein istuvat kotona ja elävät hidasta kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu käsityksesi, että asia muka olisi näin?

Koska en itse ole vielä kuollut, vaikka haluaisin, mutta moni muu, joka olisi halunnut elää, on kuollut.

Itsekin mietin, että olisin ollut joutilas lähtemään Jyrki Kasvin sijasta. Sääli.

Höpönhöpö! Ne jotka täällä kirjoittavat, kuten Ap, että haluavat kuolemaa. haluavat vain JULKISUUTTA vaikka näin pienessä määrin kuin keskustelupalstalla. Tässä aloituksessa ei ole mikään oikein. Valetta koko juttu!

Koska eläminen ei ole haluamisasia, vaan sattuman kauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu käsityksesi, että asia muka olisi näin?

Koska en itse ole vielä kuollut, vaikka haluaisin, mutta moni muu, joka olisi halunnut elää, on kuollut.

Olen muuten itse ihan samassa tilanteessa, ja miettinyt ihan samaa. Olen oikeastaan toivonut kuolemaa jo 20 vuotta, elämänhalu täysin kateissa. Olen tehnyt uhkarohkeita asioita toiveena päästä hengestäni mutta kaikki menee aina hyvin. Toki olen myös tehnyt kaikkeni löytääkseni iloa ja tarkoitusta elämälleni mutta en onnistu.

Sitten luen syöpäblogeja joita kirjoittaneet nuoret, onnelliset, perheelliset ihmiset jotka nauttivat elämästä ja he kuolevat, uutisissa on näitä äkkikuolemia, rakastetut pienet lapset kuolevat jne.

Tässä on toki se vääristymä että vertaan omaa yhden ihmisen tilannettani syöpäpotilaisiin mutta tuntuu silti hurjan epäreilulta.

Oisko syynä sun omat olettamukset, joilla ei välttämättä ole mitään totuuspohjaa? Kuolemaa toivoneet aikaisin kuolleet eivät ole esimerkiksi kertomassa meille ajatuksistaan. Kuvailemasi ilmiö tuskin on yleinen totuus, mutta kun tuollaista käy, se tuntuu väärältä ja koskettaa tunteitasi: se saa sinut tekemään virhepäätelmän ja perusteettoman yleistyksen.