Hyviä puolia ja kokemuksia n. 1v 9kk ikäerosta lapsilla.

Tooooooooooooodella raskasta mutta ihanaa.

Mikä kaikki siinä on raskasta ja mikä ihanaa?

Meillä on lapsilla 1 v 10 kk ikäeroa. En ole kokenut sitä mitenkään raskaaksi, minusta oli kätevää että pikkulapsiaika meni melkein "yhdellä rykäyksellä" kun molemmat on aika samanikäisiä. 

Meidän lapsilla ikäeroa 1 v 9kk ja hyvä puoli on se, että pikkulapsiaika oli ohi nopeasti. Nyt 3,5v ja 5v osaavat aika hyvin samoja juttuja, joten voi lähteä vaikka luistelemaan tai hiihtämään yhdessä ja onnistuu aika kivuttomasti. Taitotaso ei ole vielä niin iso,  että toinen turhautuisi ja toinen joutuisi olemaan se joka ei osaa "mitään". Vaatteet kiertää suoraan isommalta pienemmälle, ainakin osa, ovat eri sukupuolta..

Aluksi oli mustasukkaisuutta kun vauva tuli taloon, meni pian ohi. En muista oliko miten rankkaa, kun molemmat oli kuitenkin hyviä nukkujia. Tietenkin niistä on seuraa toisilleen, molemmat poikia ja leikit on samanlaisia. Vaatteet jää kätevästi isommalta pienelle (toki pienempikin uusia saa). Välillä ne pitää erottaa toisiin huoneisiin, kun meno yltyy liian kovaksi :D

Meillä kaksi tyttöä 1v 10kk ikäerolla, nyt 5v ja 3,5v. Tappelevat aivan kamalasti ja ovat juuri samoja tavaroita vailla. Tosin hyvänä päivänä leikkivät myös yhdessä, mutta voi kamala sitä toisen ärsyttämistä, sitä ei jaksa katsoa...tappelu on pahentunut n. Puolen vuoden sisään

Mua kans kiinnostaa varsinkin ne positiiviset puolet! Tulossa ikäeroksi 1v 10 kk.

Meillä ikäeroa 1v 10kk tasan :) mustasukkainen esikoinen ei ollut alussakaan ollenkaan, sillä onnistuin ihmeen kaupalla huomioimaan häntä ja leikkimään yms melkein yhtä hyvin kun ollessamme kahdestaan kotona. Otin hänet myös alusta asti mukaan auttamaan vauvan hoidossa esim sai viedä vaipan roskiin tai tuomaan sukat ja se helpotti :)

Esikoinen on ollut aina huono nukkumaan ja se on tuonut lisähaastetta, mutta kaikesta on selvitty! Väsymystä ollut, mutta siihenkin vinkkinä, että ei kannata stressata ja kehittää hirveästi mitään "nyt on pakko tehdä sitä ja tätä"- juttua vaan katsotaan päivän mukaan jaksaako tehdä vai ei :) kunhan lapset saa ruokaa ja muuten perusjutut hoituu niin se on heille tärkeintä. Pyykit ja muut ehtii myöhemminkin!

Kiitos viesteistä! Meillä on vanhemmilla lapsilla reilu ikäero ja päästy hyvin helpolla lasten kanssa. Lapset olleet aurinkoisia, rauhallisia ja terveitä, kaikin puolin helppoja siis. Näitä kai hoitaakin muutamaa siinä missä yhtä vauhdikasta ja temperamenttista vesseliä ja vielä kun ei ole pikkulapsia yhtä aikaa niin on ehtinyt hyvin keskittyä kuhunkin erikseenkin... Mutta nyt sitten kuopus on reilun vuoden ja uusin tulokas vahvasti matkalla. Vaikka periaatteessa ei kai pitäisi hirveää huolta olla, kun on jo vähän nähty minkälaisia meidän lapset tuppaa olemaan ja on sitä kokemustakin lastenhoidosta, niin silti pikkuinen huoli siitä onko meistä niiiiin pikkulapsiperheeksi. Siis täytyy olla, ei tässä muu auta ja sopeutuuhan sitä ihminen ja onnellinen asia tietenkin, mutta etukäteen hirvittää vähän.

Harmi että alle 2v osaa olla mustasukkainen pienestä, olisin vähän toivonut että ei vielä ihan hiffaisi että kääryle on tullut hänen tilalleen ja jäämässä :).

On rankkaa, mutta palkitsevaa. Meillä 1,5 vuoden ikäerolla, nyt jo 5- ja 6-vuotiaat lapset. Ei ollut mitään mustasukkaisuuksia, leikkivät paljon keskenään, ovat toistensa tukena kaikessa. Kivaa harrastaa yhdessä, kun ikäero on pieni. Rankkaa oli se, kun molemmat heräilivät öisin emmekä nukkuneet yli puoleen vuoteen kuin muutaman tunnin yössä. Ja nyt on rankkaa, kun tappelevat ihan hirveästi, siisi ihan koko ajan!

Ikäero 1v3kk ja ovat olleet aina kuin paita ja peppu. Nyt isompina osaavat myös ottaa yhteen, mutta pääsääntöisesti touhuavat yhdessä, kaveripiiri on aika pitkälle sama jne. Alkurumba oli sellainen että vaippoja vaihdettiin sarjatyönä mutta ei oikeastaan mitään ongelmia ole ollut.

Meillä pojat 1v 10kk ikäerolla, nyt vesselit jo 4 ja 6. Eka vuosi oli rankka kun esikoinen oli vielä niin "pahvi" ja vauva valvotti yöt. Ensimmäisen kerran helpotti 4kk iässä mutta lopullisesti kääntyi positiiviseen suuntaan nuorimman ollessa 1v. Leikkivät tosi hyvin yhdessä, pienempi matkii kaikessa isompaa joten porukan aivot on esikoisen (ei tarvi pelätä että juoksevat tielle tai muuta päätöntä). Yksin eivät osaa ollenkaan jos toinen on vaikka kipeä tai isin kanssa kirjastossa. Vaatteet on kokoa 110 ja 122 eli kyllä pukkuveikalla aika usein on isoveljen vaatteitakin päällä eikä ihan huku niihin :)