Lue keskustelun säännöt.
Miehen saamattomuus satuttaa minua
18.02.2015 |
Ärsyttää suunnattomasti miehen saamattomuus... Hän ajelehtii sinne tänne ja murehtii vain kun "hän ei ole mitään". Ylioppilaaksi on sentään päässyt... Sen jälkeen ei olekaan motivaatiota riittänyt viemään mitään loppuun saakka, aina on kaikessa muussa vikaa paitsi hänessä. Nyt hän on sitten rahaton ja alakuloinen yli kolmekymppinen, joka ei pysty perheen perustamiseen koska hänen elämänsä ei ole kunnossa. Itse olen kouluni suorittanut aikaa sitten ja olen hyvässä työssä. Ikää alkaa olla sen verran että perheen perustaminen olisi ajankohtaista. Ystäväni ja sukulaiseni alkavat kaikki olla perheellisiä ja kyselevät minulta jatkuvasti että no eikös teillekin jo kohta tule vauva... Tekisi mieli sanoa heille että minä kyllä olen valmis mutta kun mies on saamaton vässykkä. Olen jo monta vuotta yrittänyt kannustaa miestä joko opiskeluun tai töihin, mutta aina kun hän kohtaa jonkin vastoinkäymisen hän lopettaa. Nyt minulla on sitten elämä odotustilassa... Pitäisiköhän siirtyä sinkkumarkkinoille etsimään parempaa elämänkumppania?
Kommentit (18)
Mitä tuollaisella miehellä tekee jolle ei työnteko maistu, heivaa menemään ja etsi oikea mies itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:11"]
Eikö hän opiskele eikä käy töissäkään? Mitä hän sitten tekee kaiket päivät? Onko masentunut?
[/quote]
Hän on työttömänä, eli ei opiskele tai tee töitä. Mihinkään noista hän ei pysty kun kaikissa ammateissa on jotain vikaa ja kaikissa opiskeluissa jotain "epämiellyttävää". Sisu puuttuu oikeastaan täysin. Hän on selvästikin myös masentunut mutta ei suostu hakemaan apua.
AP
Eka fiilis: hyppää sinkkumarkkinoille.
Mies pääsisi varmaan helpommin elämässä eteenpäin, jos ei voisi heittäytyä naisen elätettäväksi.
Onko miehelläsi esim. ADHD:seen viittaavia oireita? Selittäisi saamattomuutta ja alemmuuden tunnetta. Myös selittely sopisi ko diagnoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:19"]
Onko miehelläsi esim. ADHD:seen viittaavia oireita? Selittäisi saamattomuutta ja alemmuuden tunnetta. Myös selittely sopisi ko diagnoosiin.
[/quote]
Hän on käynyt testeissä mutta hänellä ei ilmeisesti ole adhd:ta... Olisikin ollut niin olisi saatu jotain apua tilanteeseen.
AP
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:13"]
Mitä tuollaisella miehellä tekee jolle ei työnteko maistu, heivaa menemään ja etsi oikea mies itsellesi.
[/quote]
Tämä. Maailman turhin asia on työtön mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 10:17"]
Mies pääsisi varmaan helpommin elämässä eteenpäin, jos ei voisi heittäytyä naisen elätettäväksi.
[/quote]
Minusta taas tämä, motivaatio on sisäsyntyinen asia, jos sitä ei ole ennestään, niin se harvemmin syntyy itsestään jos ympäristö säilyy samana. Ja kun miehenkin kannalta siinä on tietynlainen kunnia ja itsekunnioitus kyseessä, niin et auttamalla pysty sitä oikeasti auttamaan vaan päinvastoin.
Olisipa helppoa jos miehesi voisi synnyttää ja hoitaa lapsen kun sinä käyt töissä. Sittenhän teillä ei olisi ongelmaa. Hän voisi alkaa koti-isäksi ja saisi näin itselleen jonkin merkityksen ja sisältöä elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:03"]
Olisipa helppoa jos miehesi voisi synnyttää ja hoitaa lapsen kun sinä käyt töissä. Sittenhän teillä ei olisi ongelmaa. Hän voisi alkaa koti-isäksi ja saisi näin itselleen jonkin merkityksen ja sisältöä elämäänsä.
[/quote]
Pikku juttu... Jos mies voisi synnyttää, niin ongelmaa ei olisi. Eiköhän olisi helpompaa ryhdistäytyä ja ottaa elämä hallintaansa?
Miehellä taitaa olla liian hyvin asiat sinun "hoivassasi". Samalla hän sitten tuhoaa pikkuhiljaa sinun elämääsi. Ehkä tekisit kummallekin palveluksen eroamalla hänestä. Näin hänen olisi pakko ottaa vastuu itsestään. Toki mielessäni kävi myös ajatus syrjäytyneestä ja työttömästä miehestä jossain pikkuyksiössä tinttaamassa olutta päivät pitkät... Miten ihmeessä olet päätynyt hänen kanssaan suhteeseen alunperinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tommosella mikkihiirellä tekee joka ei saa edes pullaa uuniin??? Tinderistä vaan joku seksihullu tilalle!
Mikä ihmeen työtön lassukka täällä on käyny alapeukuttamassa?? Asiallisia kommentteja ja neuvoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyipäs näköjään samassa elämäntilanteessa oleva... Tiedän tuskasi. Se on kammottavaa. Satuttaa katsoa läheisiä ja ystäviä, ja telkkarista kaikenmaailman satuhäitä, ja tajuta että itse olisi ollut valmis sitoutumaan ja perustamaan perheen jo aikaa sitten. Ja toinen vain haahuilee ja jarruttelee kaikessa. Ei voi edes naimisiin mennä kun ei ole suuntaa elämällä. Minä olen siinä sitten varalla, yritän pyörittää omaa elämääni ja tukea toista. Olen yrittänyt auttaa että saisi suunnan mutta mies ei vain osaa tarttua toimeen ja alkaa tekemään... Kaiken pitäisi olla niin helppoa ja valmiiksi tarjottimella. Sitten hän syyttää yhteiskuntaa ja huonoa tuuria ja vaikka mitä... Minulla loppuu voimat toisen kannatteluun ihan kohta.
Itse olen työtön ja saamaton 32 vuotias mies. Ammattikorkean sain jotenkin suoritettua, mutta sen jälkeen olen ollut käytännössä työtön, työharjoittelussa, palkkatuessa tai kuntoutuksessa.
Minulla on kyllä todettu vaikea keskittymishäiriö, laaja ja voimakas paniikkihäiriö ja jatkuva väsymys. Olen myös jatkuvasti ahdistunut ja alakuloinen edellisistä oireista johtuen.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:00"]
Itse olen työtön ja saamaton 32 vuotias mies. Ammattikorkean sain jotenkin suoritettua, mutta sen jälkeen olen ollut käytännössä työtön, työharjoittelussa, palkkatuessa tai kuntoutuksessa.
Minulla on kyllä todettu vaikea keskittymishäiriö, laaja ja voimakas paniikkihäiriö ja jatkuva väsymys. Olen myös jatkuvasti ahdistunut ja alakuloinen edellisistä oireista johtuen.
[/quote]
Oletko parisuhteessa? Jos sinulla olisi kiva nainen vierelläsi jarruttelisitko naimisiinmenoa ja perheen perustamista? Vai "antaisitko" hänen mennä ja toteuttaa haaveensa muualla?..
Noh... Ottaen huomioon omat ongelmani, niin kaikki päätösvalta olisi käytännössä sillä kivalla naisella.
Jos nainen ymmärtää, että vaikka tilanteeni saattaa parantua niin mitään kunniahimoista uraohjusta tai tosielämän McGyveriä ei minusta koskaan tule, vaan tyydyn säännölliseen työhön mihin kykenen ja saan säännöllisen (pienen) tulon palkkana/eläkkeenä. Kaiken tämän jälkeen se kiva nainen vielä haluaa mennä naimisiin ja perustaa perheen niin mikäettei.
Jos nainen haluaa etsiä onnensa muualta niin se on ikävää, mutta ymmärrän kyllä.
Eikö hän opiskele eikä käy töissäkään? Mitä hän sitten tekee kaiket päivät? Onko masentunut?