Takana on psykoterapiaa 6 kk ja terapeutti koko ajan vaan kehuu ja myötäilee ajatuksiani

Terapeuttia voi vaihtaa. En tiedä mistä lähtökohdista luottamus kehittyy, jos nyt on jo sellainen fiilis, että terapeutti myötäilee liiankin paljon.

Kyllä, terapeutin tehtävä on kuunnella yms, mutta ei niitä traumakokemuksia tai ajatusvääristymiä opi käsittelemään, jos terapeutti on kaikkeen "juu juu, nyt on hyvä pointti tuo mitä sanoit" tai "ymmärrettävää tuollainen ajatus tuollaisessa tilanteessa".

Ymmärrystä saa halvemmallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopäistä hommaia koko touhu. (Ihan niinkuin tämän palstan moderointikin)

Puolisolla oli vaikeuksia päänsä kanssa ja se johti sivusuhteeseen eli suomeksi pettämiseen, josta seurasi masennus.

Tästä oltaisiin voitu ehkä selvitä pariterapian ja keskinäisen keskustelun avulla, mutta puoliso sai ensin yksilöterapiaa, jossa tämä terapeutti vain myötäili sen mielialoja ja vakuutti että sillä on "oikeus omiin tunteisiin" ja "erilaisiin ystävyyksiin".  Tämän seurauksena sivusuhde syveni ja pariterapia jäi pois kuvioista, niin kuin sitten puolisokin minun kuvioistani.

Yritätkö siis sanoa, että ex miehesi katuu tätä päätöstä ja olisi kokenut pariterapian parempana?

Ei vaan ex-vaimo.

Homma oli jo korjautumassa ja pariterapia sovittu, kunnes yksilöterapeutti sekoitti koko pakan uudestaan.

Katuuko se ex-vaimo tätä valintaa?

Jos nimittäin ei kadu, niin oikeastaan sinun tunteiden pohjalta ei oikein voi tehdä tulkintoja terapian onnistumisesta. Uskon, että sinuun asia sattui/sattuu, mutta onko exäsi onnellinen ja saanut terapiasta avun?

Tarkoitan vain, että oletko oikea taho arvioimaan terapeutin puoskariksi?

Onko ap: n terapia psykodynaamista?

Paras pariterapeutti hokee ainoastaan:

" Olen aivan samaa mieltä!"

" Olet täsmälleen oikeassa!"

" Hyvä havainto!"

Ja samaa toistetaan tasaisin väliajoin.

Easy money , 280e tunti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekopäistä hommaia koko touhu. (Ihan niinkuin tämän palstan moderointikin)

Puolisolla oli vaikeuksia päänsä kanssa ja se johti sivusuhteeseen eli suomeksi pettämiseen, josta seurasi masennus.

Tästä oltaisiin voitu ehkä selvitä pariterapian ja keskinäisen keskustelun avulla, mutta puoliso sai ensin yksilöterapiaa, jossa tämä terapeutti vain myötäili sen mielialoja ja vakuutti että sillä on "oikeus omiin tunteisiin" ja "erilaisiin ystävyyksiin".  Tämän seurauksena sivusuhde syveni ja pariterapia jäi pois kuvioista, niin kuin sitten puolisokin minun kuvioistani.

Yritätkö siis sanoa, että ex miehesi katuu tätä päätöstä ja olisi kokenut pariterapian parempana?

Ei vaan ex-vaimo.

Homma oli jo korjautumassa ja pariterapia sovittu, kunnes yksilöterapeutti sekoitti koko pakan uudestaan.

Katuuko se ex-vaimo tätä valintaa?

Jos nimittäin ei kadu, niin oikeastaan sinun tunteiden pohjalta ei oikein voi tehdä tulkintoja terapian onnistumisesta. Uskon, että sinuun asia sattui/sattuu, mutta onko exäsi onnellinen ja saanut terapiasta avun?

Tarkoitan vain, että oletko oikea taho arvioimaan terapeutin puoskariksi?

MInä olen täsmälleen oikea taho arvion tekemiseen.  Se poppamies vai sanoisiko noita-akka sekoitti kahden ihmisen elämän jorinoillaan. Ainoat jotka ovat terapiasta hyötyneet ovat se sivusuhde joka sai vähän pidempään pimppaa ja terapeutti joka tekee asialla tiliä vieläkin ja nähtävästi pitkään. Ainut positiivinen asia hommassa on se, että enää minun ei tarvitse sitä maksaa.

Katumisen aitoutta ja syvyyttä en tiedä, mutta valinta on kuulemma ollut virhe. Silloin kun lähti sanoin, että tuo ovi aukeaa vain yhteen suuntaan ja se sana pitää.

Miksi käyt terapeutilla? Mene filosofille tai papille.

Haluisn tietää, että mitä siellä pskoppaatiyerapiassa tapahtuu? Perustuuko se pelkästään siihen, että asiakas kertoo itsestään ja vaikka ahdistuksestaan vai onko siellä kenties jotain syvempääkin? Koska kuka tahansa voi kuunnella ihmistä. Ja ihan ilmasiks

Siis psykoterapiassa..

Eli haluiaisin ihan konkreettista tietoa, mitä siellä tehdään? onko terapeutilla jotain keinoja muita , kuin kuuntelu?

Että , kannattaako tollasesta ylipäänsä maksaa? 

Terapiassa on eri suuntauksia. Kuulostaa vähän psykoanalyyttiselta, valitettavasti. Itselle ei ainakaan sovi se, että terapeutti vain myötäilee ja kuuntelee. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käsitellään haitallisia ajatus- ja toimintamalleja, ja kuinka voisi mahdollisesti pikkuhiljaa opettaa itseään toimimaan ja reagoimaan toisin.

Hyvä terapeutti nimen omaan auttaa huomaamaan epäterveitä ajatuksia. Se voi olla asiakkaalle hyvin kipeää, mutta lopulta hän ymmärtää paremmin elämäänsä. Esim. uhri-identiteetistä kärsivälle voi olla kipeää huomata, että vaikka on kokenut vääryyttä menneisyydessä, on hänelle itselleen erittäin vahingollista uhriutua siitä vielä nykyään. Hän ei tietenkään halua kuulla tätä, koska silloin pitäisi ottaa itsestään vastuu aikuisen tavoin ja on helpompaa pysyä lapsena ja syyttää kokemuksiaan, koska ne oikeastikin ovat olleet kamalia. Huono terapeutti jatkuvasti validoi ikäviä tunteita. Niitä pitää tietenkin ymmärtää. Mutta ei niiden ympärille pidä elämäänsä rakentaa! Hyvä terapeutti on kyllä empaattinen, mutta huomaa myös, jos asiakkaalla on ajatusvinoumia esim. masennuksesta eikä lähde vahvistamaan kaikkea, mitä toinen sanoo. Hän uskaltaa myös sanoa, jos kyseessä EI ole ajatusvinouma ja asiakkaan toiminnassa todella on korjattavaa. Tai ainakin kysellä kysymyksiä, joilla asiakas tajuaa tämän itse.

On terapeutteja ja terapeutteja. Minuakin alkoi myötäily ärsyttää, ja sellainen kehuminen. Olisin halunnut puhua vaikeista asioista, että minun ajatuksiani ja jumejani haastetaan, mutta en saanut sitä. Vaihdoinkin terapeuttia kerran, mutta valitettavasti tilanne ei parantunut. Jatkoin silti sinnikkäästi ja jotain avautumista alkoi silti tapahtua; se omakin prosessointi kerran viikossa laittaa uusia ajatuskulkuja liikkeelle ja olen oppinut itsestäni paljon. Ehkä tämä olikin terapeutin tarkoitus, mutta vaikka olisikin ollut, olisin halunnut vielä "syvemmälle". Kerran pääsin sellaisen kallonkutistajan pakeille lyhytterapian verran, että huhheijaa, ja hyvässä mielessä. Joillain vaan on se kyky osata pureutua jo aika pienistä tiedoista johonkin ytimeen ja haastaa just oikeissa kohdissa. Haluaisin uudelleen terapiaan jatkamaan siitä mihin edellinen jäi, mutta ei ole rahaa kun Kela ei maksa lisää. No, puhun harva se päivä itsekseni (ihan mielessäni vaan ei hätää) ja prosessoin asioita. En usko että mikään vyyhti olisi lähtenyt purkautumaan ilman noita suht mitäänsanomattomia terapeutteja, mutta kyllä se ytimiinpureutuja oli ihan omaa luokkaansa. Vaihda jos siltä tuntuu, mutta varaudu siihen ettei välttämättä vaihtamalla parane.

Ihmetyttää kyllä todella paljon että joku käy puoli vuotta terapiassa jonka kokee hyödyttömäksi!

Miksi ihmeessä et ole jo ajat sitten vaihtanut terapeuttia? Ei niin saamaton saa ollakaan ettei suutaan saa auki ja sanoa että tämä ei toimi! Voi auta armias.