läheisriippuvaisten käytös puistattaa

Sanon suoraan, että läheisriippuvaiset saa mun karvat pystyyn todella äkkiä. Onneksi elämääni ei mahdu kovin montaa tällaista ihmistä. Työpaikalla on yksi, joka vaatii koko ajan huomiota. Saattaa jäädä tunniksi ylitöihin vaan siksi, ettei tarvitsisi mennä kotiin (hän asuu yksin). Ymmärrän kyllä, että yksin asuminen voi olla ahdistavaa, mutta tällä henkilöllä ongelma ei ole, etteikö hänellä olisi kavereita, vaan ennemminkin se, että ei vaan pysty lähtemään pois kun on jo valmiiksi toisten seurassa.

Kokemukseni mukaan läheisriippuvaiset ja narsistit on todella paljon toistensa kaltasia, mut narsistit sentään kykenevät itsenäiseen työskentelyyn ja osaavat olla tarvittaessa melko itsenäisiä tai edes prosessoida kuvan itsenäisestä ihmisestä. Siedän heidän seuraansa tästä syystä paljon paremmin. Läheisriippuvaista sen sijaan saa yritellä hätistää pois kaikin keinoin, mutta silti ei mene jakeluun. Tuntuu tarrautuvan entistä tiukempaa kiinni. Olenko ainoa jota tämmöinen käytös puistattaa? Nautin omasta rauhasta ja ihmisten seurasta, kun vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin, eikä lähtiessä eri suuntiin tarvitse vakuutella 45 minuuttia, ettei maailma romahda niskaan. Voin vaan kuvitella mitä olis olla parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa.. Kiitos, että jaksoit lukea. Kuulisin mielelläni ajatuksia.