Ateistit, kysymyksiä

Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:29"]

Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien.

[/quote]

Kukaan ei voi sanoa tapahtuuko näin. Ja jos nyt leikitään ajatuksella, että joku "taivas" olisi olemassa, niin uskon että sinne pääsee ennemin ateisti, joka on kuitenkin ollut reilu ja rehti eläissään, verrattuna uskikseen joka uhittelee ja haukkuu kaikki lähimmäisensä. Raamatun uskolla kiristäminen on vain kirkeonherrojen keino pitää porukka näpeissään, mutta ei se oikein enää nykyään onnistu.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:33"]

Mä oon ateisti ja erittäin kiinnostunut eri uskonnoista, joten on tullut luettua raamattu kuin muutakin uskonnollista kirjallisuutta. Antaudun oikein mielelläni keskusteluun uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Mä arvostan muiden elämänkatsomuksia, kunhan eivät tuputa omaansa minulle ja kunhan heidän katsomuksensa ei aiheuta ongelmia esim. ympärileikkausten tms. muodossa. Arvostan siis yksilön vapautta määrätä itsestään yli kaikkien elämänkatsomusten. Oma lapseni käy ET-tunneilla ja koulusta ei pahemmin tiedoteta mikä on ET-oppilaiden vaihtoehto, kun koulussa on joku uskonnollinen tilaisuus. Siihen toivoisin korjausta. Muuten ei ongelmia. Kun itse olin lapsi, niin kirkkoon kuulumattomuuteni oli omituisuus. Opettaja, joka oli fundamentalisti-kristitty kertoi minulle, ettei minulla ole oikeaa nimeä, koska minua ei ole kastettu ja etten pääse ikinä naimisiin. Nykyään ei enää tuollaisiin koulukiusaajiin onneksi törmää koulussa.

[/quote]Olipa sinun kristityllä (tekopyhällä) opettajallasi virheellinen käsitys kasteen merkityksestä :O Kasteessa ei anneta lapselle nimeä vaan liitetään seurakuntayhteyteen, tavaksi on vain tullut ilmoittaa nimi siinä yhteydessä. Siinä ei myöskään tehdä kelvolliseksi aikanaan avioliittoon. terv uskova, enemmän kuin tapakristutty mutta ei mikään fundamentalisti

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]

Ateismi on uskonto.

[/quote]

Uskonto on ateismia. Ateisti ei usko 10 000 jumalaan ja uskis ei usko 9999 jumalaan. 

[/quote]Monoteismi on eri asia kuin ateismi.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:29"]

Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien.

[/quote]

entä sitten kun hippelishoppelis-tonttu ei päästäkään teitä taikakarkkimaahan vaan joudutte kävelemään surkumetsässä lopun ikäänne? sori vaan mutta tuollaiselta tuo kuulostaa minun korviini. ei voi mitään.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:29"]

Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien.

[/quote]

Kukaan ei voi sanoa tapahtuuko näin. Ja jos nyt leikitään ajatuksella, että joku "taivas" olisi olemassa, niin uskon että sinne pääsee ennemin ateisti, joka on kuitenkin ollut reilu ja rehti eläissään, verrattuna uskikseen joka uhittelee ja haukkuu kaikki lähimmäisensä. Raamatun uskolla kiristäminen on vain kirkeonherrojen keino pitää porukka näpeissään, mutta ei se oikein enää nykyään onnistu.

[/quote]Jos joku "uskis" uhittelee ja haukkuu kaikki lähimmäisensä hän toimii kyllä ihan jonkun muun hengen kuin Pyhän Hengen johdatuksessa

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:29"]Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien.
[/quote]

Kysytkö tosissaan? No, tietysti kärsittäisiin jos niin olisi. Pidän sitä kuitenkin täysin olemattomana vaihtoehtona. Ja jos jumala olisi olemassa, olisiko hän niin pikkumainen tyyppi, että kostaisi tuolla tasolla? Tyyppi, jonks ydinsanoma on lähimmäisenrakkaus ja armo, haloo? Ja ateisimihan ei tarkoita moraalittomuutta.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 10:13"]Ateismi on uskonto. [/quote] Hohhoijakkaa. Ei ole. Niin kuin ei ole sekään, ettei usko tonttuihin, kummituksiin tai lentäviin lautasiin. En ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä on aina tarve inttää niin.

[/quote]

Ero on siinä ettei mulle tule kukaan sanomaan ettei usko joulupukkiin, mutta jatkuvasti kyllä nään miten tullaan vakavissaan kertomaan ettei uskota mihinkään Jumalaan. Samoin ateismiuskonto Suomessa keskittyy ainoastaan kristinuskoa vastaan, en koskaan nää ateistejen kirjoittelevan etteivät he usko budhaan tms, kuitenkin kristittyjen forumeille trollaa aina joku ateisti, jonka elämän tärkein tehtävä on roikkua sielä ja kertoa ettei häntä kiinnosta asia mihin hän tuhlaa kaiken aikansa.

Pari kertaa on pyydetty kummiksi ja olen tietenkin kieltäytynyt. Kieltäytymistäni on aina kyseenalaistettu ja tässä vaiheessa on ollut pakko keskustella uskonasioista. Ei se mua oo haitannut, mutta tapauskovaisten ajatusmaailmaa en vain ymmärrä "kirkon jutut ei kiinnosta, mutta kirkossa on pakko mennä naimisiin ja lapsi on pakko kastaa... Koska niin on tapana."

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 22:29"]Mutta entä sitten kun kohtaatte kadotukseen? Mitä teette kun vietätte iäisyyden kärsien. [/quote] Kysytkö tosissaan? No, tietysti kärsittäisiin jos niin olisi. Pidän sitä kuitenkin täysin olemattomana vaihtoehtona. Ja jos jumala olisi olemassa, olisiko hän niin pikkumainen tyyppi, että kostaisi tuolla tasolla? Tyyppi, jonks ydinsanoma on lähimmäisenrakkaus ja armo, haloo? Ja ateisimihan ei tarkoita moraalittomuutta.

[/quote]Se armo tarkoittaa sitä että yksikään ihminen, oli kristitty tai ei, ei omilla teoillaan pysty ansaitsemaan taivaspaikkaa vaan Jeesus on maksanut kovan hinnan ihmisten puolesta jotta he sinne pääsisivät. Ei ole kyse mistään kostosta vaan jos ihminen ei tahdo sit armoa vastaanottaa ei häntä siihen kukaan -edes Jumala- pakota. ja silloin ei, ikävä kyllä, ole päsyä taivaaseen. Voi kuulostaa julmalta mutta aika loogista itseasiassa.

Ei sitä hirveämmin kysellä, lähinnä tulee tilanteita joissa vaikkapa on kyse jostain kirkkoon liittyvästä ja silloin kyllä mainitsen sitten kuulu kirkkoon (viimeksi kaveri mietti lapsen kummeja, ja totesin kirkkoon kuulumattomuuteni). Tosin omassa tuttavapiirissä se on enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään.
Nyt kun miettii, niin ehkä ainoat tilanteet viimeaikoina on olleet niitä, joissa Jehovan todistajat (?) on tulleet käymään ovella. Olen sanonut että kiitos ja en ole kiinnostunut, ja ovat toivottaneet hyvää päivänjatkoa.
Suurin osa uskontoon liittyvistä asioista elämässä on näitä häitä, hautajaisia ja välillä kastejuhlia, monet kun on kuitenkin kirkossa tai niin että läsnä on pappi. Minulle se on toki ok, ja kunnioitan toisten vakaumusta ja oikeutta uskoa, eli papin puheet kuunnellaan ja kirkossa ollaan kuten muutkin. Rukoilemaan en kyllä varsinaisesti ala, vaikka tilanteeseen sopivasti käyttäydynkin. Viimeksi hautajaisissa kun muut rukoilivat, laitoin kädet yhteen ja ajattelin läheistäni.
Eli ei ateismi vaikuta elämääni juuri mitenkään, eikä siitä tule edes puhuttua. Tai no, jonkun verran politiikan yhteydessä asia tulee esille, mutta nekin on kavereiden välisiä keskusteluita.

Minustakin täällä ollaan lopulta hyvin hiljaisesti uskovia tai ei uskovia. Itsellenikin tuo uskonto näyttäytyy vain näissä elämän etapeissa, häissä, hautajaisissa jne. Uskonto näyttäytyy hyvin henkilökohtaisena asiana. Hämmästyin ihan kun eräs keski-ikäinen nainen huokaisi onnellisena kuinka Jumala on tehnyt meille niin kauniin maailman. Niin ja tietysti Jehovat, jotka meidän suhteemme näyttävät luovuttaneen. Olemme päässeet ilmeisesti mustalle listalle toivottomina. Meihin ei resursseja kannata tuhlata.

Ateismi ei tosiaan elämääni sen kummemmin vaikuta, eikä uskonto. Näin jokapäiväisessä elämässä. Politiikkassa se näyttäisi tulevan esiin, mitä asioita ajetaan tai kannatetaan. Missä minusta sen uskonnon saisi pitää poissa.

Niin tietysti myös internetissä siitä kuulee. Paikassa, jossa ääneen pääsee se hiljainenkin suomalainen. Suurinta ääntä pitää ne ääripäät.

Oikeastaan viimeisen kerran uskonto on näyttäytynyt IRL "negatiivisesti" kenellekään perheenjäsenellemme, kun lapseni koulukaveri kertoi poikani joutuvan helvettiin. Jumalaan tulee uskoa tai hän kuolee. Ekaluokkalaisilla ei vielä tuo suodatin välttämättä toimi ihan samalla tavalla, joten pyysin olemaan välittämättä ja olla aloittamatta riitaa asiasta.

Siis pitää painottaa, että muuten kaikki uskontoon liittyvät keskustelut ovat olleet positiivissävytteisiä. Onnellisuuden ilmaisua, uskoville tärkeitä riittejä jne. Negatiivistakaan tulee siis harvoin...

Harvemmin kukaan kyselee suoraan, toisinaan tulee ilmi keskusteluissa. Omissa kaveripiireissäni uskonto ei ole kovin iso asia, osa uskoo mutta suurin osa ilmeisesti ei. Ei siitä tehdä mitään numeroa.

Paras ystäväni sen sijaan on hyvinkin uskovainen, mutta ei mitenkään niin että se vaikuttaisi hänen elämäänsä. On siis kirkollisella alalla ja käyttää ristikoruja, rukoilee yms. mutta hyväksyy minun ateismini. Haluaa minut jopa lapsensa kummiksi vaikken kuulu kirkkoon :--) eroavaisuuksistamme on tullut sisäpiirivitsi, jos mulla on ollut vaikeaa niin kaveri saattaa sanoa että "älä nyt suutu mutta rukoilin puolestasi" ja yhdessä nauretaan asialle :D

Eipä oikeastaan koskaan kysytä kantaa uskontoon. Enkä keskustele aiheesta livenä ollenkaan. Aihe tuppaa johtamaan vaan turhiin kiistoihin ja väärinymmärryksiin, joten vältän. 

Nyt kun mietin, en ole ikinä tainnut törmätä uskontokysymyksiin tai puhua kenenkään kanssa uskonnosta missään yhteydessä. Suomi on niin maallistunut yhteiskunta, että aika harvoin taitaa nousta kenenkään muunkaan kahvipöytäkeskusteluissa esiin mikään uskonnollinen juttu.

Jotenkin tuntuu, että se suurin ristiriita joka muka on olemassa, löytyy vain internetistä. Ei meidän jokapäiväisestä yhteisestä elämästä uskovaisten kanssa? Lopulta olemme maallisia, hiljaisia ja tahdomme pitää asian omana tietonamme.

Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa on erään lahkon jäseniä ja teininä tuli väännettyä kättä asiasta myös livenä.
Näin aikuisena pyrin pysymään erossa kaikista, joilla on yhtään fundamnentaalimipi käsitys uskonnosta kuin perinteinen suomalainen tapaluterilaisuus.
Teen tuon siksi, että en usko, että hyvää ystävyyssuhdetta voi syntyä kahden maailmankatsomukseltaan niin erilaisen kesken: Toinen uskoo tuhansia vuosia vanhaan orjuuteen, naisen alistamisen, eläinkunnan ja luonnon riistämiseen ja hirveitä, nyky-yhteiskuntaan soveltumattomia sääntöjä sisältäviin kirjoihin niin eihän siitä ystävyydestä tulisi yhtään mitään. Muutenkin ärsyttää tyhmät ihmiset, niin miksi niitä hankkia tarkoituksella yhmpärilleen?

Ainoastaan jos vietän aikaa hartaasti uskovien kanssa, kysytään uskonnollisesta näkemyksestäni. Muiden ihmisten kanssa saatetaan joskus keskustella eri uskonnoista.

Ateismi on uskonto.