Kokeneet sairaanhoitajat, kertokaa minulle tämä!

Asia, joka on vaivannut pitkään: jalkateräni jäi lapsena 80-luvun puolivälissä pyörän takapinnojen väliin, kun äiti kuljetti minua. Luita ei murtunut, mutta nahat lähti melkein luuhun asti irti ja jalka oli tietysti aika hurjana. Vaivaa hoidettiin liottamalla jalkaa jossain violetissa hoitonesteessä ja kämmenen kokoiseen haavaan piti vaihtaa JOKA ILTA uusi side... joka oli siis tarttunut päivän aikana haavaan kiinni. Käytännössä siis minun 5-vuotiaana piti repiä ruvet irti ja haava auki ja sitten liottaa jalka ja laittaa uusi haavaside. Ihan järkyttävän kivuliasta ja kaameaa. Osaako joku sanoa, oliko tämä ihan normaali ja OK hoitotapa? Miksi näin tehtiin? Karmii vieläkin.