Kokemuksia essitalopraamista? Koukutuitko?
elämäni on romahtanut täysin eron takia. Lääkäri määräsi mielialalääke essitalopraamia. Olen syönyt nyt neljä päivää ja väsyttää koko ajan mutta uni ei tule. Sain myös unilääkkeet jotka auttavat alkuyön.
En ole ennen syönyt tuollaisia lääkkeitä ja pelottaa niiden aiheuttama riippuvuus. Olisi vain pakko jotenkin tämän eroshokin keskellä pysyä toimintakykyisenä lasten takia. Hirveä kuristava ahdistus ja toivottomuus raastavat joka sekunti.
Kommentit (27)
Kyllä koukuttaa. Mun on mahdotonta lopettaa niitä. Aina kun yritän lopettaa, tulee niin pahat oireet, että on aloitettava uudestaan. Syön 10 mg päivässä ja olen syönyt jo 7 vuotta. Lopetusyritykset on tehty aina lääkärin ohjeella ja erittäin hitaasti, jopa usean kuukauden aikana. Mielialan lasku alkaa 7,5 mg kohdalla ja pahat vierotusoireet: univaikeudet, sähköiskutuntemukset, paniikkihäiriö, krooninen ahdistus ilmaantuu kuvaan, kun annos lasketaan 5 mg:aan. Nyt en enää yritä lopettaa, vaan syln loppuikäni, ihan lääkärin ohjeella. Eli voi koukuttaa pahasti, mutta toisaalta ilmankaan en ois pärjännyt. Suosittelen syömään silti.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 11:41"]
elämäni on romahtanut täysin eron takia. Lääkäri määräsi mielialalääke essitalopraamia. Olen syönyt nyt neljä päivää ja väsyttää koko ajan mutta uni ei tule. Sain myös unilääkkeet jotka auttavat alkuyön.
En ole ennen syönyt tuollaisia lääkkeitä ja pelottaa niiden aiheuttama riippuvuus. Olisi vain pakko jotenkin tämän eroshokin keskellä pysyä toimintakykyisenä lasten takia. Hirveä kuristava ahdistus ja toivottomuus raastavat joka sekunti.
[/quote]
Älä ota enempää niitä. Et sinä pysy toimintakykyisenä, jos olet jatkuvasti väsynyt ja nukut vain alkuyöstä ja senkin vain lääkkeiden avulla, et mitenkään.
Itselläni väsymys jäi päälle ja olin koko ajan väsynyt kun essejä söin, että oli pakko lopettaa. Itse masennukseen ne kuitenkin auttoivat todella hyvin ja nopeasti (alle viikossa)
Olen kokenut saman, mutta aloitin ssri-lääkkeet vasta kun en ollut enää työkuntoinen.
Yli vuoden taistelin rauhoittavat/nukahtamislääkkeet voimalla, mutta vasta ssri- lääkkeet sai nousemaan suosta. En koukuttunut rauhoittaviin/nukahtamislääkkeisiin, tai ainakin pystyin jättämään ne aina välillä pois ilman ongelmia, enkä ole syönyt niitä nyt kuukausiin.
Olet nyt voimakkaan ahdistunut, voi olla että rauhoittavat auttaisi paremmin rentoutumaan. Pahaa oloahan ei mikään lääke vie pienellä annoksella pois.
, eikä isoja kannata ottaakaan. Sun pitää nyt vaan elää tämä läpi.
Sinnittelet nyt, syö lääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan ja mieti koukuttumisia ym vasta kun olet päässyt vähän eteenpäin.
Ja mitä se koukuttuminen on? Jos pääset lääkkestä myöhemmin irti pienin vaikeuksin, on se sen arvoista, koska mikään ei ole pahempaa kuin olosi nyt.
Mäkin suosittelen erittäin varovaisesti rauhoittavien käyttöä. Mulla kesti kuukausia päästä masennuslääkkeestä eroon. Tuli hirvee ahdistus ja unettomuus kun yritti lopettaa. Nykyisin otan mieluummin rauhoittavaa sulloin tällöin kun masennuslääkettä. Ap, sulla on kriisi ei masennus...
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 20:42"]
Mäkin suosittelen erittäin varovaisesti rauhoittavien käyttöä. Mulla kesti kuukausia päästä masennuslääkkeestä eroon. Tuli hirvee ahdistus ja unettomuus kun yritti lopettaa. Nykyisin otan mieluummin rauhoittavaa sulloin tällöin kun masennuslääkettä. Ap, sulla on kriisi ei masennus...
[/quote]
Xanor olisi varmasti hyvä lääke lyhytaikaiseen käyttöön ja pieninä annoksina. Nykyään lääkärit vain tuppavat lähes pillastumaan kun tuon nimen kuulevat. Minä käytin sitä aikoinaan vuosia, auttoi ahdistukseen, masennukseen, keskittymisvaikeuksiin, nukahtamiseen ja unen laatuun. Vuosia tuota lääkettä käytettyäni lääkäri sanoi, että se saatta aiheuttaa riippuvuutta ja vaihtoi lääkkeeseen, jonka nimeä en muista, ainoastaan sen ainoan vaikutuksen, mikä tuolla lääkkeelllä oli, eli suun kuivumisen. Lopetin sitten sen ja päätin kokeilla olla kokonaan ilman lääkkeitä, ja monta vuotta sinnittelinkin. Nyt syön Voxraa aamulla ja azonaa illalla ja pärjään joten kuten.
Mä luulen, että akuuttiin kriisiin, ihan siihen ensimmäiseen muutaman viikon vaiheeseen voisi olla kaikkein paras saada rauhoittavia, tarvittaessa otettavia lääkkeitä ja sitten ehkä nuo unilääkkeet. Saisit varmasti nukuttua ja sitten nuo rauhoittavat olisivat "taustatukena" - voi olla, ettei niitä edes kovin usein tarvitsisi, mutta helpottaisi, kun tietäisit niiden olevan olemassa.
Tässä on vain sellainen ongelma, että tänäpäivänä rauhoittavat ja unilääkkeet (bentsot) tuntuvat olevan kirosana monille lääkäreille. Niihin toki saattaa jäädä koukkuun ja toleranssi kasvaa nopeasti jne, mutta jos puhutaan oikeasti parin viikon selviytymisjaksosta ja varovaisesta käytöstä, niin kyllä mä liputan noiden puolesta. Ainakin ne yleensä tehoavat heti ja juuri siihen, mihin on tarkoitettu.
Mielialalääkkeet saattavat alkaa auttaa "jo" parissa viikossa tai sitten ei, voi olla, että annostusta joutuu säätämään ensin useita viikkoja ja sen jälkeen vaihtamaan lääkkeen. Ja sama uudelleen... Sivuvaikutukset voivat olla tosi koviakin enkä usko, että kaiken tuon muun kriisisi keskellä haluat enää fyysisiä oireita tms. Koukkuun niihin ei jää, siis virallisesti riippuvaiseksi, mutta lopettaminen voi olla todella vaikeaa ja aiheuttaa oireita jopa viikoiksi - vaikka siis toimisi ihan lääkärin ohjeiden mukaan. Kokemuksesta puhun, valitettavasti.
Joku suositteli Mirtazapinia nukkumiseen, koska se ei koukuta. Voi olla ihan hyvä idea tai sitten ei, mirta helposti myös tekee tokkuraisen olon koko seuraavaksi päiväksi, lihottaa jne. Omat ongelmansa noissa kaikissa lääkkeissä on... Toivon aloittajalla kovasti voimia ja toivon, että oikeat lääkkeet, ovat ne sitten mitä tahansa, löytyvät nopeasti.