Yhtäkkiä tajusin etten ole koskaan ollut aidosti onnellisessa parisuhteessa

Palasin kotiin työreissulta ja tämä päivä on mennyt miehen ja lasten jälkiä korjaillessa. Mopit on jätetty eteiseen levälleen, pyykit ovat kuivuneet koneeseen ja mies marmattaa jaloissa miten on niin kiire ja hirveästi palavereja. Samalla kun yritin setviä kämppää kasaan, niin lapsi kulkee perässä hakemassa huomiotani.
Olen aivan loppu, mutta pian tajusin muiden somepäivityksiä katsellessa mikä minua närästää. Mies kostaa minulle poissaoloni sotkemalla asuntoa tahallaan ja tänään kun siivosin sitä, niin hän pelasi wowia useamman tunnin kun on niin kamalan raskasta.

Tästä taakse päin kun mietin, niin en ole koskaan ollut kenenkään kanssa aidosti onnellinen. Aina taustalla on ollut valtavaa halveksuntaa, kiusaamista, alistamista ja asioiden pimittämistä tai toisia naisia. En ole koskaan riittänyt kenellekään, enkä ole koskaan ollut se jonka vuoksi joku tekisi niin paljon kuin itse teen.

Tämä havahtumisen hetki on ollut aika musertava. Haluan itsekunnioitukseni takaisin.