Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini pelkää kaikkea uudessa elämäntilanteessa
22.11.2021 |
Hieman yli 65-vuotias eläkkeellä oleva äitini muutti vähän aikaa sitten pieneltä paikkakunnalta suurempaan kaupunkiin, aivan lähelle minua ja perhettäni. Muutto oli odotettu ja toi moneen asiaan suuren helpotuksen, mutta oli toki selvää, että tulee vaatimaan myös totuttelua. Nyt on käynyt niin, että kaupunkiin asetuttuaan hänen tietyt piirteensä kuten herkkyys, jännittäminen ja uusien asioiden pelko ovat kasvaneet suhteettomiin mittoihin. Hän on usein pyytänyt minua hoitamaan asioitaan, koska ” enhän mä tässä tilassa pysty”, ei ole tutustunut kaupungin palveluihin koska ei uskalla, ja toisinaan pelkää jopa vilkasliikenteisen kadun ylittämistä. Se, että hän välillä on itsekin huvittunut tilastaan saa toivomaan, että kyseessä on ohimenevä, isoon elämänmuutokseen liittyvä kriisi. Muuten tunnen ärtymystä ja huolta, enkä tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Pelkään, että hän jännityksensä vuoksi yrittää ennen aikojaan heittäytyä minun kannateltavakseni, vanhukseksi, jolta ei kuulu edellyttää samaa kuin ihmisiltä yleensä. Olen vienyt häntä kädestä pitäen joihinkin paikkoihin jotta ne tulevat tutuiksi, yrittänyt kannustaa ja ajatellut, että jokaisella on oikeus edetä uudessa elämässään niin hitaasti kuin tarpeelliseksi kokee, mutta välillä tuntuu, että minulta loppuu keinot. Mitä tukea tässä tarvitaan ja mikä on oikein? Tuleeko minun ohjata häntä mielenterveyspalveluihin mahdollisen paniikkihäiriön vuoksi ja olla tekemättä mitään hänen eteensä?
Kommentit (46)
Muutin asumaan iäkkään isäni kanssa ja huolehdin hänestä. En ole mikään ”äiti teresa” vaan en voi käsittää sitä, että omat vanhat vanhemmat ovat riesa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista että tällainenkin aihe houkuttaa trolleja.
Äidilläni tosiaan oli pieni, kaunis koti idyllisellä alueella, mutta ylläpito vaati paljon työtä ja hyvää kuntoa, ja polvien ja selän heikettyä ne eivät enää siitä paremmaksi muutu. Pitkä seurustelusuhde loppunut vuosia sitten, avioliitosta vuosikymmeniä, eli kaikki talon hommat yksin hänellä. Sosiaalisia kuvioita ja hyviä harrastuksia oli, mutta koronan myötä suurin osa niistä yhä tauolla. Lähinaapurustolla puolensa ja puolensa, mutta naapurien keskinäinen riitely ( ei häneen liittyvä) yksi syy kypsyä ja lähteä. Päätös oli hänen, ei tulisi mieleenkään painostaa ketään tuollaisessa asiassa. Hän oli hyvin innoissaan lähdöstä, mutta ilmeisesti muutos imi kaikki voimat. Nyt olisi tilaisuus elää helpommin ja nauttia siitä mitä vilkkaammassa ympäristössä on tarjolla, ikää ei ole liikaa, ja vaikka kunto on heikompi kuin joskus, ei pitäisi olla syytä olla hauras. Sitten onkin niin, että kaikki pelottaa. Ei voi edes varautua siihen mikä kaikki tänään jännittää, kun mikä tahansa täysin tavallinen asia voi olla liikaa. Aikaa ei ole kulunut vielä kovin paljon, eli ehkä on annettava rauhaa asettua, silti ammattilaista tarvitaan, koska kierrokset ovat niin kovat.
Nyt eletään muutenkin poikkeusaikaa, joka eristää vanhempia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Muutin asumaan iäkkään isäni kanssa ja huolehdin hänestä. En ole mikään ”äiti teresa” vaan en voi käsittää sitä, että omat vanhat vanhemmat ovat riesa.
Asut ilmaiseksi?
Ap:n äiti on 65, eikä mikään iäkäs.
Tuollainen käytös ei ole normaalia. Mielenterveysongelmia ne ovat. Lääkäriin kiiruusti.
Vierailija kirjoitti:
Muutin asumaan iäkkään isäni kanssa ja huolehdin hänestä. En ole mikään ”äiti teresa” vaan en voi käsittää sitä, että omat vanhat vanhemmat ovat riesa.
Muuttiko sinun puoliso sinun mukana? Entä onko teillä vielä kotona asuvia lapsia, miten he? Asutte ilmeisesti samalla paikkakunnalla, koska pystyt kuitenkin jatkamaan työpaikassasi.
Alue: Aihe vapaa
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?
Vinkkejä:
- ajattele positiivisia asioita, älä jää vellomaan ikäviin esim. kuuntele radiota tai tee jotain kivaa, mikä vie ajatukset pois
- mieti negatiiviset pahimman kautta, mitä on pahinta, mitä voi käydä? esim. eksyn 5 min ajaksi, enkä 5 min ajan tiedä, missä olen. Joudun kysymään apua joltain.
- hengitä syvään, rentoutumisharjoituksia, hengitä pussiin (älä pintahengitä, koska se lisää jännitystä)
- pyydä lääkäriltä rauhoittavia pahimpiin tilanteisiin ja hetkelliseen apuun
- mielialalääkkeet
-