Mikä oli se hetki kun tajusit ihastuneesi?

Kukaan ei vastaa. Mulla kävi niin että huomasin ajattelevani yhtä ihmistä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Selittämätöntä!

Jälkikäteen sen tajusin, että jotain merkittävää tapahtui heti ensisilmäyksellä.

Istuin baarissa miehen viereen. Siinä se iski. Ja oltiin tunnettu 22 vuotta jo. Tunnetta on kestänyt nyt 13 vuotta.

Olin sellaisella kurssilla, jossa oli mielenkiintoisen oloinen mies. En yleensä saa huomiota miehiltä kuin siihen asti, että osoitan etten lämpene, mutta tältä sain. Huomasin kyllä, että antoi sitä muillekin, mutta en niin välittänyt siitä, koska enhän odottanut häneltä itsekään mitään, koska useimmiten miehet kyllästyvät kun en lämpene. Ja miksi en lämmennyt? Tiesin miehen kuitenkin haluavan vain seksiä, enkä itse voinut edetä sellaiseen suhteeseen vaan minun piti saada tuntea ihminen ensin paremmin. 

Tämä mies ei kuitenkaan välittänyt siitä, että en lämmennyt hänelle samaa tahtia tai alkanut tarjoilla seksiä, joten oletin hänen olevan samanlainen kuin minä. Hän siis oli edelleen minulle mukava. Aloin sitten ihastua ja kiinnostua. Luulin sitten seuraavasta kommentista, että hänkin on ihastunut minuun: olin siis itse jo ihastunut häneen kun hän eräänä aamuna tuli viereeni taas istumaan ja sanoi puoliksi vitsillä sellaisella "hahmoäänellä": "Missä sä oot ollu? Kun ei ole nähty pitkään aikaan. Mull on ollut ikävä sinua". Vaikka oli siis edellisenä iltana vietetty aikaa ja juteltukin jotain yhdessä sellaisessa isommassa kurssiporukassa.

Tajusin kyllä, että se oli puoliksi vitsi, mutta oli hämäävää, kun itse tunsin oikeasti häntä kohtaan täsmällen samoin. Oikeasti siis. Ajattelin, että hän ei uskalla sanoa sitä tosissaan ja kokeilee minua mitä sanon. Minulla oli täsmälleen samat tunteet häntä kohtaan, mutta ihan tosissaan, joten silloin noista sanoista kuitenkin ihastuin häneen ja annoin siis tunteilleni luvan tulla, mikä on minulle hyvin harvinaista. Hän siis meni jonkun panssarin läpi.

En tiedä, minkä virheen tein kun mies ei alkanutkaan suhteeseen koskaan kanssani. Ei ollut varattu, itseasiassa mies oli silloin 35-vuotias (minä 31) ja seurustellut ainoastaan yhden kerran, mutta se kesti vain muutamia kuukausia. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 15:18"]Jälkikäteen sen tajusin, että jotain merkittävää tapahtui heti ensisilmäyksellä.
[/quote] Sama. Mutta silloin oli eri elämäntulanne. Sanoin jopa yhdelle ulkopuoliselle, että toi x on musta jotenkin ihana. Kyseinen ihminen jolle näin kerroin ei ole nyt kuvioissa.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, mitä mä vastaain niin häkellyin hieman, en lyönyt asiaa leikiksi (koska se ei sitten sitä mulle ollut) vaan kävi niin, että en uskaltanut sanoa mitään. Hymyilin kai vain hiljaa ja katselin käsiini. En siis osoittanut että joo hehheh, mäkin vain nauran tälle, enkä ollut, että no joo, et kiinnosta, mutta en tiennyt jos hän vain provosoi edelleen mun tunteita esille ilman että aikoi koskaan laittaa peliin omiaan, niin en kyllä uskaltanut sanoa mitään järkevääkään. Pelkäsin että hän ei voi olla tosissaan. Mulla on niin huono itsetunto ja se että mies vain leikkisi kanssani on mikä pelotti. 

Mitähän ois kantsinu sanoa, jos ois uskaltanut sanoa jotain josta mun tykkääminen välittyisi takaisin päin? Voi hitsi kun mä en vain osaa mitään kun on kiva mies siinä edessä.

5

Ja siis kyllä hän näki, että olin mielissäni kommentista, vaikka en sanonutkaan mitään sanoja. Meillä oli aika paljon sanatonta viestintää. Mutta ehkei riittävästi, en osaa sanoa.

5

Se alkoi katseesta. :) olen tiennyt tämän ihmisen jo kauemman aikaa mutta ei hän ole mitään tunteita herättänyt. Pian huomasin ajattelevani häntä aina aika ajoin, sitten katsoin tarkemmin niihin iloisiin silmiin enkä enää irti päässyt, hän vastasi katseeseeni katseella joka yllättäen rupesikin kihelmöimään mahassa hassusti! Ihastusta nyt lähes vuoden verran takana eikä edistymistä mihinkään suuntaan koska elämäntilanne on molemmilla epäsuotuisa, ei siinä ehkä tämä tästä pikkuhiljaa kaikkoaa, nautin kyllä ihastumisen tunteista itsestään enkä tarvi enempää :)