Kuuluuko mielestäsi tuntemattomia ihmisiä tervehtiä?

Ei kuulu.

Ison rakennuksen hississä saatan tervehtiä.

Ei ehkä varsinaisesti kuulu tervehtiä, mutta positiivisemman kuvan ainakin itse saan henkilöstä joka niin tekee. Siis ainakin tietyissä tilanteissa.

Jos tervehti niin tietysti tervehdin takaisin.

Jos ei ole huomaavinaan, niin en tervehdi.

Joskus pienet lapset tervehtivät tuntematontakin ja niille on kiva vastata.

Työpaikalla kuuluu minusta tervehtiä vaikkei tuntisi/huvittaisi. Samalla kadulla asuvia tervehdin jos tiedän asuvan samalla kadulla. Kaikki eivät tosin tervehdi takaisin.

Ei kai se mikään pakko ole mutta mukava tapa kuitenkin.

Itse tervehdin, koska se on luontevaa minulle. Joskus opiskeluaikoina kuljin bussilla ja sama ihminen tuli aina samaan aikaan. Ikinä ei istuttu vierekkäin eikä koskaan puhuttu mitään. Silti vaan lopulta päädyttiin siihen tervehtimiseen.

Töissä tervehdin kaikkia. Siihen vaan tottuu, ajatuksettomaan moikkailuun ja yleensä ihmiset ilahtuvat kun heidät huomataan.

Entisenä postinkantajana tervehdin kotini läheisyydessä kaikkia hymyn kera. Ei maksa mitään eikä ole vielä "turpaan" tullut. Muutaman sanankin voin vaihtaa tuiki tuntemattomien kanssa. Kyllä ihmiset vastaavat, kun heittää pallon heille. Joskus kävelylenkki pitenee kestoajaltaan, kun syntyy hyväkin keskustelu tuntemattomien kanssa.

Työjunassa on ihmisiä, jotka istuvat aina samoissa paikoissa. Muutaman viikon jälkeen tervehdimme toisiamme, vaikka emme ole koskaan jutelleet keskenämme.

Kannattaa muistaa, ettemme ole yksin oikein mitään. Tämä yhteiskunta toimii sen ansiosta, että jokainen tekee osansa. Siispä ollaan ystävällisiä ja huomioidaan toiset.

Vierailija kirjoitti:

Ison rakennuksen hississä saatan tervehtiä.

Hissipieru sulattaa jään

Jos on katsekontakti, sitä voi pienen nyökkäyksen tehdä ja oikeasti tutuille sitten kunnollinen tervehdys

En tervehdi yleisellä kadulla, ellen ole aikaisemmin jutellut. Piha-alueella, rapussa tervehdin kaikkia, vaikka he eivät talossa edes asuisi.

Hollannissa oli tapana tervehtiä kakki kevyenliikenteen väylällä vastaan tulevat. Tavallaan se toi turvallisuutta ja Hy äö mieltä. Suomalaiselle pikkuisen rasittavaa. Vieraat ihmiset tuli liian lähelle tervehtimällä. He ei tä sitä varmaan niin kokeneet, vain minä joka olin tottunut kyräilyyn. Tai katseiden ja yms väistämiseen.

Ihmeellinen kysymys. Kuuluu vai ei kuulu. Pitäisikö tähänkin olla joku sääntö? Onko tervehtiminen muka vaikeaa? Patikoidessa tulee tuntemattomia vastaan, tottakai tervehditään. Menet virastoon, pankkiin tai mihin tahansa jotain asiaa hoitamaan, tottakai tervehditään. Isoissa firmoissa tervehditään pitkillä käytävillä kaikkia tiesi nimen tai ei. Tervehtiminen ja kiitoksen sanominen on nykyään mennyt olemattomaksi. Kotona, päiväkodeissa eikä peruskoulussakaan opeteta enää minkäänlaisia käytöstapoja. 

Meiän rapussa on näköjään tapana, et vaikka tulis vähän oudompi ihminen vastaan (harvemmin nähty naapuri tai jonkun aikuinen lapsi, tai jopa lapsenlapsia, joita ei heti ulkonäöstä muista kuka on kuka, kun keski-ikä talossa on jotakuinkin 70v. ellei enempikin) moikataan. On tietyt ryhmät joille tuun moikanneeksi aivan ajattelematta, rapun siivooja, lähialueen postinjakaja ja kaupan kassa. Kuuluu mun mielestä peruskäytöstapoihin. 

Joskus kaupungilla tulee vastaan joku tosi tutun näköinen tyyppi, jota ei muista edes senkään jälkeen kun ollaan moikattu toisiamme, mut moikkaan takas jos mua moikataan. Kyl kai sitä on puolituttujakin tullut tässä 20 vuoden aikana täällä asuessa jo, et ihan kaikkia ei tunnista jos on pitkä aika siitä kun on kunnolla nähnyt ja jutellut. 

Onko ap:llä joku ongelma kun tervehtimiseenkin tarvitsee sääntöjä??

Tervehdin ihmisiä, joita näen toistuvasti, vaikka en heitä henkilökohtaisesti tuntisi. Tähän kuuluu siis naapurit, harrastuspaikan ihmiset, työpaikalla muissa tiloissa työskentelevät ja vastaavat. Pidän sitä ihan kivana tapana, mutta en mitenkään välttämättömänä, joten en myöskään kritisoi, jos joku haluaa olla omissa oloissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Patikoidessa tulee tuntemattomia vastaan, tottakai tervehditään. 

Tässäkin on ero. Ns. someajan retkeilijät eivät tervehdi. Luurit päässä musiikki pauhaten kiiruhdetaan ohi. Ei kuunnella luontoa, kuunnellaan musiikin pauhua. Kun ns. vanhan liiton vaeltajat kohtaavat, vaihdetaan aina sana jos toinenkin.

Ei kuulu, mutta voi jos tahtoo.

Tervehdin. Tervehdin naapureita täällä maalla ja tervehdin heitä kaupungissa, myös jos osuttiin pihalla tai roskiksella vastakkain, vaikka ei olisi asuttu samassa talossa. Tervehdin luontopoluilla, jos vastaantulijoita on harvakseltaan, sitten jos mennään jossain Nuuksiossa melkein peräkanaa niin en. Hissiin mennessä tervehdin, työpaikka on pieni mutta isolla työpaikalla tervehtisin. Jos sama ihminen odottaa säännöllisesti samaa bussia, alan tervehtiä.

Hyvin harvoin tervehtiminen menee pieleen eli jos olen epävarma, niin mieluummin tervehdin kuin olen tervehtimättä.

Suomalaisen tunnistaa usein ulkomailla, koska hän on ainoa henkilö, joka astuu hissiin muita hississäolijoita tervehtimättä.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdin. Tervehdin naapureita täällä maalla ja tervehdin heitä kaupungissa, myös jos osuttiin pihalla tai roskiksella vastakkain, vaikka ei olisi asuttu samassa talossa. Tervehdin luontopoluilla, jos vastaantulijoita on harvakseltaan, sitten jos mennään jossain Nuuksiossa melkein peräkanaa niin en. Hissiin mennessä tervehdin, työpaikka on pieni mutta isolla työpaikalla tervehtisin. Jos sama ihminen odottaa säännöllisesti samaa bussia, alan tervehtiä.

Hyvin harvoin tervehtiminen menee pieleen eli jos olen epävarma, niin mieluummin tervehdin kuin olen tervehtimättä.

Lisään vielä listaan, että tervehdin, kun istun lentokoneessa jonkun viereen, samoin kaukojunassa. Sen sijaan paikallisbussissa tai lähijunassa en. Eikä tämä tietenkään ole ehdotonta; jos näen, että toinen nukkuu tai on syventynyt lukemaan/kuuntelee jotain/välttää aktiivisesti kohtaamasta katsetta niin silloin en tervehdi.