Onko muita, jotka eivät osaa olla luonnollisesti kun vietetään hiljaista hetkeä jonkun menehtymisen vuoksi?

Työpaikallamme ku oli eräs henkilö. Tämä tuli kaikille shokkina, sillä kyseessä oli vasta alle nelikymppinen ihminen. Vietimme 5 minuutin hiljaisen hetken, enkä oikein tiennyt miten päin olla tai mihin katsoa. Oli kiusallista katsoa ketään päin, koska osa porukasta nyyhki tai kyyneleet valuivat. Ikkunasta ulos katsominen olisi vaikuttanut siltä, etten välittäisi. Päädyin tuijottamaan omia varpaitani. Eipä noita onneksi ole tullut elämäni aikana vastaan kun yksi, mutta jatkoa ajatellen, miten tuollaisessa tilaisuudessa kuuluu "oikeaoppisesti" olla?