Lue keskustelun säännöt.
Oon 30-vuotias ja nyt en sitten enää haluakaan sitä lasta
22.11.2021 |
On vakityö, säästöjä, asunto ja auto. On biletetty, urheiltu ja matkustettu. Pitkä parisuhde ja avioliittoakin takana pari vuotta. Kuka vaan normaali varmasti tekis nyt ne lapset tähän, mutta ei. Mä en enää halua.
Ulkoisista puitteista huolimatta, koen että mä en oo hyvä ja kykenevä äiti. Ei musta oo siihen hommaan. Ei multa löydy sitä loputonta kärsivällisyyttä, emptiaa ja epäitsekkyyttä. En jaksa kuskata treeneihin ja auttaa läksyissä.
Mua huolettaa myös maailmanmeno. Ilmastohätätila, poliittiset levottomuudet ja jylläävä pandemia. Millainen maailma on kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä?
Lisäksi ollaan lopulta miehen kanssa aika yksin. Sukulaiset ja tuttavat asuu kaukana, ei heistä olisu apua lapsenhoidossa tai hätätilanteen sattuessa. Vanhat vanhempamme eivät ajelusi satoja kilometrejä tänne. Ystävät on kiireisiä joko omien seikkailujensa tai harrastuksiensa kanssa.
Ja työ! Työ on suhteellisen vaativaa asiantuntijatyötä, jossa aikataulut ovat hektisiä. Palaveri saatetaan kutsua koolle vaikka klo 20 arki-iltana ja reissu ilmoitetaan parin päivän varoajalla. Ei tää ole äidin työtä.
Oon jotenkin samalla pettynyt ja surullinen. Eniten ehkä harmittaa se, ettei kaikkea voi saada. Luulen et tässä tilanteessa ne on nyt mulla ne lapset, jota en voi tähän settiin saada.
Kommentit (39)
Paljon tekosyitä ap.
Kannattaa olla rehellinen ja todeta vaan olevasi liian itsekeskeinen hankkimaan lapsia.
Ei kukaan sinua pakota hankkimaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset olisi huono äiti? Tuskin työpaikalla kukaan sattuu laittamaan lapsia samaan tarhaan. Mitä väliä siis, jos lapset kertoisivat äidin kokkaustaidoista tai joutuisivat valitsemaan harrastuksen, johon pääsee julkisilla?
Jos saisit tässä kohtaa lapsen, joutuisit luopumaan todella paljosta. Ja saisit tilalle paljon hyvää mutta myös tuskaa. Joten kuulostaa että tuo on ihan oikea valinta sinulle. Lue joku kirja josta saa "vertaistukea". Esim. Saara Turusen Järjettömiä asioita. (Erittäin hyvä kirja muutenkin, lapsen hankkimiseen/hankkimattomuuteen liittyvä teema on vain yksi osa sitä.) Tai joku vela-teemaa käsittelevä kirja.
Olen itse äiti mutta nyt tällä järjellä tiedän että elämä voisi olla hyvää myös vaikka lapsi olisi jäänyt hankkimatta.
Ei ole mitään pakkoa hankkia lapsia, joten älä turhaan stressaa! Itsekin olen 30v ja olen aina tiennyt, etten tahdo olla äiti. Kannattaa kuitenkin miettiä, että onko kukaan muka oikeasti "valmis" hankkimaan lapsia? Nuo kuvailemasi asiat huolettavat lähes kaikkia vanhemmaksi tulevia, mutta lopulta asiat kyllä jotenkin lutviutuu :)
Tahtooko miehesi lapsia? Yksi ongelma tässä tilanteessa voi olla, että toinen sitten haluaakin lapsen ja toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen 30v, joka vastakkaisessa tilanteessa mutta kriiseilee silti vähän päätöksensä lopullisuutta.
Ei kunnon työuraa, takana useita miessuhteita mut ei 'sitä oikeaa' tai pidempää kumppanuutta löytynyt, omia mielenterveysongelmia joista yritän selvitä parasta aikaa.
Ihan hullua että elämä ei todellakaan mene niinkuin ajattelisi. En näe itseäni äitinä, koen olevani jo liian vanha ja tarvitsevani esim. yöunet.
Sinun ei tarvitse olla valmis äiti kun tulet äidiksi. Lapsi kasvattaa sinut äidiksi ja lapsen myötä sinulle tulee takuulla uusia piirteitä, kuten vaikka kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä. En minäkään ollut mitään noista ennen kuin tulin äidiksi. Valmiita äitejä ei ole, äidiksi kasvetaan yhdessä lapsen kanssa.
Murehdin myös samaa kuin sinä ennen lapsen tekoa, olen vaativassa työssä. Olen kuitenkin saanut työnantajan kanssa sovittua ennen töihin palaamista, että teen toisinaan lyhyempää päivää ja iltaisin en vain ole enää niin paljoa tavoitettavissa. Tämä on OK työnantajalleni. Jos se ei olisi, olisin etsinyt toisen työpaikan. Eli jos mietit työn sopivuutta, se on todennäköisesti järjestettävissä, jos vain niin itse tahdot.
Turvaverkon puuttuminen mielestäni hankaloittaa elämää hiukan, ei kuitenkaan ole monelle esteenä. Monet perheet joutuvat asumaan kaukana tukiverkosta. Siihenkin voi sopeutua ja onhan teitä kuitenkin kaksi. Minulle äitini apu oli korvaamatonta ensimmäisinä kuukausina, joten olen ollut onnekas kun hän asuu lähellä. En osaa sanoa miten olisin pärjännyt ilman.
Koskaan ei ole hyvä aika lapsen tekoon, mutta kun se sieltä tulee, ei enää mieti että tulipa nyt tehtyä väärään aikaan. Minusta sinulla on juurikin kaikki puitteet kunnossa lapsen tekoa varten, vaikka itse ajatteletkin, että miten tähän voisi lapsi enää mahtua.
Tässä minun näkökulmia asiaan, mitä ikinä päätätkin, niin se on sinun asiasi. Sinun ei tarvitse perustella päätöksiäsi muille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä miehesi on sanonut kun olet hänen kanssa tästä keskustellut?
Ei ole mikään pakko toivoa lapsia, jos ei halua!
Ota rauhassa. Saat olla haluamatta. Ja jos siten haluatkin, saat miettiä sitä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI kaikkien tarvitse lapsia tehdä. Tosin sinulla on vielä kymmenen vuotta aikaa muuttaa mielesi. Näin kävi itselleni. Olin vielä 35-vuotiaanakin sitä mieltä etten halua lapsia, mutta mieli muuttui parissa vuodessa.
Joo, ihan hyvä ettet tee lisää mt ongelmaisia suomeen teidän lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan siitä stressaa, ettet halua lapsia! Ei niitä ole pakko haluta eikä tehdä, säästyt paljolta kun et tee, etenkin kun tunnut olevan taipuvainen murehtimaan turhiakin. Tässä maailmassa on ihmisiä jo tarpeeksi, keksit kyllä jotain millä täyttää elämäsi tyhjä kolo, jos sellainen tulee.
(ja lapsella on oikeus olla haluttu, eikä mikään velvollisuuslapsi)
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi on sanonut kun olet hänen kanssa tästä keskustellut?
Mies haluaa lapsia, mutta se on kuulemma aina naisen päätös koska hän uhraa kehonsa ja synnyttää lapsen terveytensä uhalla. Miehen mielestä lapsi on aina pikkuisen enemmän naisen projekti, joten haluaa sanojensa mukaan antaa minulle vapaat kädet päätöksen suhteen.
Mies ei myöskään kovin mielellään juttele käytännön asioista, esim. hoitovapaista, ajankäytöstä ja vastusta. Ne ”lutviutuu kyllä”.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei tarvitse olla valmis äiti kun tulet äidiksi. Lapsi kasvattaa sinut äidiksi ja lapsen myötä sinulle tulee takuulla uusia piirteitä, kuten vaikka kärsivällisyyttä ja epäitsekkyyttä. En minäkään ollut mitään noista ennen kuin tulin äidiksi. Valmiita äitejä ei ole, äidiksi kasvetaan yhdessä lapsen kanssa.
Murehdin myös samaa kuin sinä ennen lapsen tekoa, olen vaativassa työssä. Olen kuitenkin saanut työnantajan kanssa sovittua ennen töihin palaamista, että teen toisinaan lyhyempää päivää ja iltaisin en vain ole enää niin paljoa tavoitettavissa. Tämä on OK työnantajalleni. Jos se ei olisi, olisin etsinyt toisen työpaikan. Eli jos mietit työn sopivuutta, se on todennäköisesti järjestettävissä, jos vain niin itse tahdot.
Turvaverkon puuttuminen mielestäni hankaloittaa elämää hiukan, ei kuitenkaan ole monelle esteenä. Monet perheet joutuvat asumaan kaukana tukiverkosta. Siihenkin voi sopeutua ja onhan teitä kuitenkin kaksi. Minulle äitini apu oli korvaamatonta ensimmäisinä kuukausina, joten olen ollut onnekas kun hän asuu lähellä. En osaa sanoa miten olisin pärjännyt ilman.
Koskaan ei ole hyvä aika lapsen tekoon, mutta kun se sieltä tulee, ei enää mieti että tulipa nyt tehtyä väärään aikaan. Minusta sinulla on juurikin kaikki puitteet kunnossa lapsen tekoa varten, vaikka itse ajatteletkin, että miten tähän voisi lapsi enää mahtua.
Tässä minun näkökulmia asiaan, mitä ikinä päätätkin, niin se on sinun asiasi. Sinun ei tarvitse perustella päätöksiäsi muille :)
Mulla oli vähän samanlainen tilanne, mutta kaksi eroa. Sitä turvaverkkoa ei löytynyt edes alussa ja lapsi on lievästi erityinen.
Elämä on ollut kohtuullisen raskasta lapsen saamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi on sanonut kun olet hänen kanssa tästä keskustellut?
Mies haluaa lapsia, mutta se on kuulemma aina naisen päätös koska hän uhraa kehonsa ja synnyttää lapsen terveytensä uhalla. Miehen mielestä lapsi on aina pikkuisen enemmän naisen projekti, joten haluaa sanojensa mukaan antaa minulle vapaat kädet päätöksen suhteen.
Mies ei myöskään kovin mielellään juttele käytännön asioista, esim. hoitovapaista, ajankäytöstä ja vastusta. Ne ”lutviutuu kyllä”.
-ap
Joo ei lutviudu. Älä missään tapauksessa tee lasta tuon miehen kanssa. Lapsi ei ole mikään äidin projekti, jonka jälkeen mies saa jatkaa elämää suunnilleen entiseen malliin. Tää kuulostaa karulta, mutta usko tätä varoitusta. Niitä tarinoita on tuhansia. En ottaisi riskiä, sillä jos mies ei kasvajaan isyyden vastuuseen, niin jäät yksin lapsen kanssa. Joko kokonaan heti tai sitten ensin vain henkisesti ja myöhemmin kokonaan.
En minäkään vieläkään näin 28-vuotiaana halua lapsia. Tykkään omasta rauhasta ja siitä, että voi tehdä, mennä ja olla miten haluaa. En halua sitoutua toiseen ihmiseen ja olla toisesta jatkuvasti huolissaan.
Sinkkunakin viihdyn hyvin.
N28
Vierailija kirjoitti:
Evvk, velahorinaa.
Miksi avasit keskustelun ja kommentoit jos ei vähempää voisi kiinnostaa?
Haluan nukkua kun haluan ja niin pitkään kun haluan. Siksi en hanki lapsia.
Voin todeta, että lapsettomana on ihan kivaa.
Avioliittoa takana 41 vuotta ja tietoisesti valittu lapsettomuus.
Aloittajan tekstistä ihmettelen vaan tuommoista ahdistuneisuutta yhdestä jos toisesta asiasta.
Otas vähän rennommin.