Kerran pettäjä pettää uudestaan.

Entä jos nykyisessä suhteessa tulee ongelmia? Onko pettäminen keino päästä pois helposti,sen sijaan että yritetään puhua ja selvittää ongelmat.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:55"]Mäkin petin exääni, mutta nykyistä en ole (18v yhdessä). Se on se rakkaus!
[/quote]

Jaa ha moraalillako ei vaikutusta? Petos on valehtelua. Lerryn valehtelija, aina valehtelija.

Mulla oli sivusuhde edellisen avioliiton aikana - suurta rakkautta ja intohimoa. Nykyisessä suhteessa ei ole tullut mieleenkään koska edelleenkin tuo sama henkilö olisi ainoa kenen kanssa haluaisin olla eikä tilaisuutta tule. Mun täytyy rakastua palavasti pettääkseni, mitään random panoja en voisi kuvitellakaan. Seksiä saan yllinkyllin omassa liitossanikin

Uskon että kuka tahansa voi pettää tiettyjen olosuhteiden täyttyessä. Jotkut tietysti helpommin ja jotkut vähän vaikeammin.

Ihmiset muuttuu, eikä yhden teon perusteella kannata tuomita koko loppuelämäksi.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:50"]

Pettäjästähän se lähtee, että pettääkö uudessakin suhteessa vai ei. Sen, joka on aikaisemmin pettänyt, pitää ihan ITSE päättää haluaako olla uskollinen vai ei uudessa suhteessa. Sanoisin, että se ei mene niin, että kerran pettäjä, aina pettäjä, vaan kyllä voi ns. parantaa tapansa, kyllähän ihminen voi muuttua ja muuttaa omaa käytöstään, mutta se pitää tosiaan lähteä itsestä. Kukaan muu ei voi sitä pettäjää muuttaa, kuin pettäjä itse.

Uskon, että pettäminen/taipumus pettämiseen on ihmisessä jotenkin niin perustavanlaatuinen luonteenpiirre, että aika syvälle saa ihminen itsetutkiskelussaan mennä, jos haluaa omaa käytöstään muutta näin perusteellisesti. Eli en katsoisi että on mahdontonta, mutta paljon työtä se vaatii, ja nimenomaan vain ja pelkästään siltä, joka pettää.

[/quote]

Peesi. Omasta kokemuksesta voin kertoa että juuri näin se menee.

Itse olen pettänyt jokaista poikakaveria ja myös nykyistä aviomiestäni. Ensimmäistä poikakaveria petin yhden kerran. Meillä oli mennyt jo pitkään huonosti ja sitten tapasin uuden miehen. Se oli menoa heti ensimmäisestä vilkaisusta lähtien. Kun olin jo ensimmäistä pettänyt, oli helppo pettää toistakin poikakaveria. Sen vuoksi meillä alkoi menemään huonosti ja lopullinen niitti toiseen suhteeseen oli se että poikakaveri vuorostaan petti minua.

Tämän jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni. Olemme olleet yhdessä pian 20 vuotta ja aina kun meillä on ollut huonompi jakso, olen katsellut muita sillä silmällä. Kaikkien kanssa en ole pettänyt (hypännyt sänkyyn), mutta on ollut flirttailua, yhteydenpitoa... Seksiä on ollut vain humalassa, mutta muuta on tapahtunut selvinpäinkin. Koko aikana en kuitenkaan ollut jättämässä aviomiestäni. Niin oudolta kun se kuulostaakin, rakastan silti miestäni. Vuosi sitten nostettiin miehen kanssa kissa pöydälle ja puhuttiin kaikki, ihan kaikki selväksi.

Aiemmin olin aina selitellyt itselleni että mä oon tämmöinen kun mulla on ollut semmoinen lapsuus. Isä hylkäsi, äiti ei puuttunut vaikka kotona itkin vaikeaa koulukiusaamista. Miehen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen olen tajunnut, että minä itse olen tehnyt tietoisen valinnan pettää. Lapsuudella varmasti on ollut vaikutuksensa ja sen kautta minulle on muodostunut huono itsetunto, mutta en voi syyttää itsetuntoa siitä että se "pakottaa" minut etsimään huomiota keneltä vaan vastaan tulevalta mieheltä. Ei kaikki huonon itsetunnon omaavat ihmiset hypi sängystä toiseen. Se on ollut minun valintani.

Ylläolevan kun tajusin, alkoi muutos. Ensinnäkin tein päätöksen jättää alkoholi kokonaan kuvioista pois, jos olen ilman miestä menossa. Rehellisesti sanottuna en luota itseeni mitä tapahtuu jos otan alkoholia. Olen vähentänyt menemisiäni muutenkin koska ei tekoni selvinpäinkään ole päivänvaloa kestäneet. Olen katsonut peiliin ja miettinyt itseäni ja tekojani todella paljon. En halua enää satuttaa miestäni ja olen joka päivä kiitollinen että hän jaksoi minua kaikki nämä vuodet läpi. Toivon että voimme olla yhdessä niin kauan kuin molemmilla elonpäiviä riittää. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:15"]Tässäkin voisi ehkä huomioida sen, onko pettäminen "pettämistä" vai pettämistä.  Jos pariskunnan toinen osapuoli on päättänyt lähteä suhteesta, ja toinenkin sen kuullut ja ymmärtänyt, mutta ei ole sitä hyväksynyt, uuden suhteen aloittava sitten "pettää" tätä entistä puolisoaan. Varsinkin jos mies lähtee ja löytää nopeasti uuden suhteen, leimataan se pettämiseksi. Miksiköhän näin? Ihan kokonaan eri juttu on nämä yhden yön suhteilijat, joille motivaationa on vain seksi. Pyrähdetään pienellä viikonloppumatkalla tai illanistujaisissa, harrastetaan intohimoisesti seksiä ja palataan puolison luo. Kai näillä nyt joku ero on?  [/quote] Pettäminen on sitä, että ollaan parisuhteessa ja tehdään tietoisesti asioita, joiden tietää satuttavan puolisoa. Kyllä minusta esimerkiksi suuteleminen ja intohimoinen salainen viestittely on pettämistä myös, ei pelkästään seksi.

[/quote]

Just näin. Ja jos tuolla pettäjällä ei ole tarkoitustakaan lähteä suhteesta, sekoilee vain. En vain ymmärrä, miksi silloin kun jätettävä kieltäytyy hyväksymästä eroa ja toinen aloittaa saman tien uuden suhteen (laastarisuhteen tai milloin minkäkin), miksi sekin leimataan pettämiseksi? Kun suhde on toisen mielessä päättynyt, ei toisen osapuolen itsepintainen jankutus suhteen pelastamisesta sitä enää kasaan saa.

Seurasin jokin vuosi sitten vierestä, kun kymmenisen vuotta yhdessä ollut pariskunta teki eroa. Mies päätti, että nyt saa riittää, parisuhdeneuvonnat ja kaikenlaiset terapeutit oli jo yhdessä ja erikseen käyty, eikä tilanne ollut muuttunut siitä mihinkään. Mies ilmoitti, että hakee eroa ja etsii itselleen asunnon heti ensi tilassa. Nainen pakkasi miehen tavarat pahvilaatikkoon ja heitti ne ulos. Seuraavana päivänä alkoi kauhea soittokierros naapureille, MIEHEN sukulaisille, jopa naapurikaupungin puolitutuille ihmisille - nainen halusi miehen takaisin ja kaikkien piti naista tässä tietysti auttaa... Sääliksi kävi.

Mies sai näiltä ihmisiltä soittoja monta kertaa päivässä, kaikilla oli sama viesti - palaa takaisin perheesi luo. :D Pari päivää tätä kuunnelleena mies vaihtoi puhelinnumeronsa ja muutti toimistoonsa asumaan. Mitä tekee vaimo?  Raahaa lapsetkin mukaansa ja menee toimistoon kesken työpäivän anelemaan miestä takaisin.

Mies otti palkatonta lomaa ja muutti hotelliin, tapasi unelmiensa naisen ja alkoi tapailla tätä. Koska avioero ei ollut vielä parin kuukauden aikana astunut voimaan, tulevan ex-vaimon mielestä tämä oli pettämistä. Siitä pääsikin helvetti irti, tapaamisoikeudet loppuivat kuin seinään ja oikeutta käytiin useampi vuosi tästä eteenpäin. 

Edelleen tämä ex-vaimo kertoo, että mies petti ja jätti. Syynä se, että mies meni lopulta tämän tapaamansa naisen kanssa naimisiin, ja nämä ovat yhdessä edelleen. Sillähän ei tietysti ole mitään väliä, että mies ja nainen tapasivat toisensa vasta, kun mies oli eropäätöksensä tehnyt. Lisättäköön vielä, että ex-vaimon mielestä sopiva odotusaika uuden suhteen aloittamiseksi olisi ollut noin 15 vuotta, jotta pienin olisi ehtinyt kasvaa aikuiseksi.

Tätä sivusta seuranneena en todellakaan enää usko automaattisesti ainuttakaan naista, joka haukkuu hänet jättäneen miehen pettäjäksi. Osa suhteista vain ei toimi, vaikka toinen osapuoli niin haluaisi. Näkökantoja on aina kaksi, eikä riitoja tulisi jos kaikki olisivat aina samaa mieltä. Toisaalta silloin ei tarvitsisi erotakaan.

Sori, tämä oli OT, mutta oli pakko avautua. :D 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:55"]Mäkin petin exääni, mutta nykyistä en ole (18v yhdessä). Se on se rakkaus! [/quote] Jaa ha moraalillako ei vaikutusta? Petos on valehtelua. Lerryn valehtelija, aina valehtelija.

[/quote] Meinaatko, että mun moraali olis yhtäkkiä parantunut?

27 kyllä mielestäni tuo eropäätöksen tehnyt on nimenomaan pettäjä. Naimisiin on menty ja perhe perustettu. Sitten tuo jättää ja pettää. Sehän luvataan avioituessa olla yhdessä kuolemaan asti.

Kun suhteessa tulee ongelmia,se johtaa yleensä puhumattomuuteen. Puhumattomuus lisää epäluuloja ja puolisoiden historia määrittelee kuinka asiaan suhtaudutaan. Esim.jos toista petetty aikaisemmissa suhteissa ja tiedossa on että toinen on joskus pettänyt. Tämä johtaa siihen että tulee epäilyjä ja puhumattomuus ja tunteettomuus lisää epävarmuuden tunnetta.

Kerran ajanut kolarin - aina ajaa kolarin. Kerran tukistanut lasta kovemmin - aina tukistaa. Kerran varastanut lapsena kaupasta karkin - aina varastaa. Kerran haksahtanut pankkitunnusten kalasteluyritykseen - aina menee lankaan jne.. näitä vois jatkaa vaikka mistä. Mutta joo, kerran tehnyt, aina tekee :) Muistakaapa mammat kun kuljette kaupoilla tai missä vaan ja satutte törttöilemään, oli asia mikä tahansa, kauppakärryyn jäänyt vaikka epähuomiossa kynsilakka joka alkaa hälyyttää kassalla. Olette silmissäni AINA varkaita ;)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:50"]

Pettäjästähän se lähtee, että pettääkö uudessakin suhteessa vai ei. Sen, joka on aikaisemmin pettänyt, pitää ihan ITSE päättää haluaako olla uskollinen vai ei uudessa suhteessa. Sanoisin, että se ei mene niin, että kerran pettäjä, aina pettäjä, vaan kyllä voi ns. parantaa tapansa, kyllähän ihminen voi muuttua ja muuttaa omaa käytöstään, mutta se pitää tosiaan lähteä itsestä. Kukaan muu ei voi sitä pettäjää muuttaa, kuin pettäjä itse.

Uskon, että pettäminen/taipumus pettämiseen on ihmisessä jotenkin niin perustavanlaatuinen luonteenpiirre, että aika syvälle saa ihminen itsetutkiskelussaan mennä, jos haluaa omaa käytöstään muutta näin perusteellisesti. Eli en katsoisi että on mahdontonta, mutta paljon työtä se vaatii, ja nimenomaan vain ja pelkästään siltä, joka pettää.

[/quote]

Peesi. Omasta kokemuksesta voin kertoa että juuri näin se menee.

Itse olen pettänyt jokaista poikakaveria ja myös nykyistä aviomiestäni. Ensimmäistä poikakaveria petin yhden kerran. Meillä oli mennyt jo pitkään huonosti ja sitten tapasin uuden miehen. Se oli menoa heti ensimmäisestä vilkaisusta lähtien. Kun olin jo ensimmäistä pettänyt, oli helppo pettää toistakin poikakaveria. Sen vuoksi meillä alkoi menemään huonosti ja lopullinen niitti toiseen suhteeseen oli se että poikakaveri vuorostaan petti minua.

Tämän jälkeen tapasin nykyisen aviomieheni. Olemme olleet yhdessä pian 20 vuotta ja aina kun meillä on ollut huonompi jakso, olen katsellut muita sillä silmällä. Kaikkien kanssa en ole pettänyt (hypännyt sänkyyn), mutta on ollut flirttailua, yhteydenpitoa... Seksiä on ollut vain humalassa, mutta muuta on tapahtunut selvinpäinkin. Koko aikana en kuitenkaan ollut jättämässä aviomiestäni. Niin oudolta kun se kuulostaakin, rakastan silti miestäni. Vuosi sitten nostettiin miehen kanssa kissa pöydälle ja puhuttiin kaikki, ihan kaikki selväksi.

Aiemmin olin aina selitellyt itselleni että mä oon tämmöinen kun mulla on ollut semmoinen lapsuus. Isä hylkäsi, äiti ei puuttunut vaikka kotona itkin vaikeaa koulukiusaamista. Miehen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen olen tajunnut, että minä itse olen tehnyt tietoisen valinnan pettää. Lapsuudella varmasti on ollut vaikutuksensa ja sen kautta minulle on muodostunut huono itsetunto, mutta en voi syyttää itsetuntoa siitä että se "pakottaa" minut etsimään huomiota keneltä vaan vastaan tulevalta mieheltä. Ei kaikki huonon itsetunnon omaavat ihmiset hypi sängystä toiseen. Se on ollut minun valintani.

Ylläolevan kun tajusin, alkoi muutos. Ensinnäkin tein päätöksen jättää alkoholi kokonaan kuvioista pois, jos olen ilman miestä menossa. Rehellisesti sanottuna en luota itseeni mitä tapahtuu jos otan alkoholia. Olen vähentänyt menemisiäni muutenkin koska ei tekoni selvinpäinkään ole päivänvaloa kestäneet. Olen katsonut peiliin ja miettinyt itseäni ja tekojani todella paljon. En halua enää satuttaa miestäni ja olen joka päivä kiitollinen että hän jaksoi minua kaikki nämä vuodet läpi. Toivon että voimme olla yhdessä niin kauan kuin molemmilla elonpäiviä riittää. 
[/quote]
Sais tuommonen nainen kerätä kamppeensa ja lähteä

Pettämisessäkin on eri tasoja. Minusta on ihan terve lähtökohta sekin että myöntää että ei voi mennä itsestään kaikissa mahdollisissa tilanteissa satavarmasti takuuseen. Ja kertoo sen reilusti myös puolisolleen. Siis että ei tulisi kuuloonkaan lähteä yksin baariin metsästämään eli tehdä työtä pettämisen mahdollistamiseksi mutta mistä sitä koskaan tietää joistakin firman illanvietoista jossakin päin maailmaa jos joku rupeaa oikein kovasti tarjoamaan "hellyyttä" kaikin mahdollisin kuviteltavissa olevin keinoin ja itse vielä tuhannen juovuksissa ja alentuneesti harkintakykyinen. Kaikki ei pysty sellaisessa tilanteessa järkevään toimintaan vaikka mikä olisi.

Niin. Ja tuoko sitten oikeuttaa pettämään. Kotona ongelmia. Ukko pahalla tuulella/stressaantunut. Hoidampa itseäni vieraalla. Ukkokin varmaan pitää kun en vaivaa sitä seksipyynnöillä. Perkele.. missä moraali tänä päivänä.

Ei käy kateeksi Ex:än uutta naista. Se suhde sai alkunsa kun exäni petti minua tämän uuden kanssa. Ovat olleet jo 6 vuotta yhdessä mutta oon kuullut miten exä baarissa pyöriessään on pomppinut naisten kimpussa.

Yhteisten lasten vuoksi toivon että ei pettäis tai jos pettää niin ei jää kiinni!

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:55"]

27 kyllä mielestäni tuo eropäätöksen tehnyt on nimenomaan pettäjä. Naimisiin on menty ja perhe perustettu. Sitten tuo jättää ja pettää. Sehän luvataan avioituessa olla yhdessä kuolemaan asti.

[/quote]

Höpsis. 

"Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"

Lähde: luterilainen kirkko, sen vihkikaava

"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."

Lähde: Maistraatti, siviilivihkimisen kaava

Kuolemaan asti? 50% avioliitoista päättyy eroon.

Minulla kaikki aikaisemmat suhteet päättyneet pettämiseen. Siis puolison puolelta. Nyt naimisissa ja tiedän että vaimoni on pettänyt aikaisemmissa suhteissaan. Aikaisemmat tapahtumat aiheuttaa sitä että olen välillä epäluuloinen. Jos vaimoni nyt pettäisi,seuraukset olisivat peruuttamattomia.

"

Vihittäviltä kysyttäviksi kysymyksiksi on kaksi vaihtoehtoa:
"Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi (aviomieheksesi), olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/5A6648A85A3E6B4DC22570840043D643?OpenDocument&lang=FI

Itse petin edellisessä 1.5 vuotta kestäneessä seurustelusuhteessa. Jotenkin itelläni oli semmonen tunne siitä suhteesta että oltais vaan kavereita ja ajauduin sitten toisen miehen seuraan.

Nyt olen avoliitossa ollut kolme vuotta eikä tulisi mieleenkään pettää. Uskon siis että kyllä pettäjä voi muuttua.

Kerran pettänyt ei todellakaan aina petä uudelleen. Typerä ajatusmaailma tuollainen.

Naurettavan rohkea yleistys. Pettäjä ei tosiaankaan petä jokaisessa suhteessa. Jos rakkaus elää, miksi pettäisikään?