Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko katunut lapsen hankintaa?
12.02.2015 |
Siis ihan oikeasti eikä vain yön pimeinä tunteina käärön huutaessa tai putsatessasi oksennuksia uudelta matolta tai kun uhmaikäinen heittäytyy raivonpuuskassa kaupan lattialle ja häpäisee koko perheen.
Siis että olet aidosti ja pitkäkestoisesti harmistunut, että sinulla on lapsi/lapsia? Tunnet lapsen/lapsien heikentävän elämäsi laatua jatkuvasti?
Yksi lapsistani on vahinkovauva ja melkein kaikkein rakkain kaikista. Kun katson hänen säihkyviä silmiään, en voi olla ajattelematta, että häntä ei ehkä olisikaan, jos olisimme toimineet vastuullisesti ja hoitaneet ehkäisyn kunnolla. En siis kadu, vaan ole kiitollinen ja onnellinen hänestä.
Mietinkin, että katuuko joku aidosti lapsen saatuaan ja hänen kanssaan elettyään, että tuo olento on tullut elämäänne. Joko suunnitellusti tai vahingossa.
Kommentit (17)
Lapsen teko entisen kumppanin kanssa oli elämäni suurin virhe. Kumppani osottautui aivan hirveäksi ihmiseksi ja sain selville hyvin pian, että hän vain halusi lapsen hinnalla millä hyvänsä, ei minua. Lasta rakastan, mutta se ei poista sitä faktaa, että koko juttu oli todella paha virhe. Luulin saavani perheen. Olinkin vain siittäjä ja nyt lapsi ravaa kahden kodin väliä. Nykyinen vaimoni odottaa lasta ja vihdoin saan sen oikean perhe elämän josta aikoinani haaveilin. Ja saan kasvattaa lastani joka päivä ja elää saman katon alla ja olla kokoajan mukana ihan kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kadun, eikä minulla ole mielenterveysongelmia tai huonoa parisuhdetta. En vain pidä äitiydestä, joka olisi ollut parempi tajuta jo aiemmin. Yleensä vain odotan, että lapsi nukahtaa päikkäreillä tai illalla, tai että isi leikkii. Hänellä on rakastava isä, itse harkitsen muuttoa pois kotoa.
Ehkä joku psykopaatti voi tuntea niin. En käsitä, että kukaan normaali terve äiti voisi katua lastaan.
"Häpäisee koko perheen" wtf? Ei aplla lujaa mene.
Tällä kysymyksellä hain oikeastaan sitä, että ihmiset usein lykkäävät koko lapsen hankintaa saadakseen "elämänsä valmiiksi". Onko kukaan - nuorena tai vähän iäkkäämpänä - vanhemmaksi tullut katunut lapsen saamistaan. Onko lapsi kuitenkin aina oikea ratkaisu, jos elämällä on perusterve pohja (ei päihde/mielenterveysongelmia, riittävän hyvä parisuhde)?
Henkilökohtaisesti en tunne suurinta vanhemmuuden iloa uhmaikäisen raivotessa julkisella paikalla, mutta ilmeisesti siis toisinkin voi olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Olen kyllä toivonut, että olisin ennen lasta tehnyt vähemmän töitä ja enemmän oopintoja, mutta ikinä en ole katunut. Eräs ikäiseni (24 v) äiti sanoi kerran, että "en ole enää pitkään aikaan toivonut, ettei lasta olisi", mikä minua hätkähdytti, mutta hyvähän se tietysti on, että hänkin alkanut pitämään äitiydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:55"]
Ehkä joku psykopaatti voi tuntea niin. En käsitä, että kukaan normaali terve äiti voisi katua lastaan.
[/quote]
Jos perustelusi on se, etteivät terveet ihmiset kadu lastensa hankintaa, ansaitsen kehäpäätelmämitalin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:13"]
Onko lapsi kuitenkin aina oikea ratkaisu, jos elämällä on perusterve pohja (ei päihde/mielenterveysongelmia, riittävän hyvä parisuhde)?
[/quote]
Ei tietenkään ole. Omituinen kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:55"]
Ehkä joku psykopaatti voi tuntea niin. En käsitä, että kukaan normaali terve äiti voisi katua lastaan.
[/quote]
Jos perustelusi on se, etteivät terveet ihmiset kadu lastensa hankintaa, ansaitsen kehäpäätelmämitalin.
[/quote]
Kaikki voidaan maailmassa lytätä väittämällä sitä kehäpäätelmäksi... Onhan se luonnonvastaista katua lastenhankintaa, koska lapset kuitenkin ovat myönteinen jatkumo ihmisen geenien eteenpäin viemiseksi. Luonnonvastaisuus on epätervettä. Ei tässä mitään kehäpäätelmää ole.
En ole katunut, mutta jos olisin tiennyt, mitä puolia äitiys minusta paljastaa, ja kuinka kovan hinnan tavallaan olen maksanut lapsista (lasten myötä mennyt vaihtoon työ ja asuinpaikka, kumpaakaan valintaa en olisi vapaaehtoisesti tehnyt) olisin jättänyt lapset tekemättä. Uskon että eläisin onnellista elämää ilman lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:57"]
Kaikki voidaan maailmassa lytätä väittämällä sitä kehäpäätelmäksi...
[/quote]
Ei voida. Ainoastaan argumentit, jotka olettavat oman lopputulemansa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 18:53"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 17:55"]
Ehkä joku psykopaatti voi tuntea niin. En käsitä, että kukaan normaali terve äiti voisi katua lastaan.
[/quote]
Jos perustelusi on se, etteivät terveet ihmiset kadu lastensa hankintaa, ansaitsen kehäpäätelmämitalin.
[/quote]
Kaikki voidaan maailmassa lytätä väittämällä sitä kehäpäätelmäksi... Onhan se luonnonvastaista katua lastenhankintaa, koska lapset kuitenkin ovat myönteinen jatkumo ihmisen geenien eteenpäin viemiseksi. Luonnonvastaisuus on epätervettä. Ei tässä mitään kehäpäätelmää ole.
[/quote]
Vapaaehtoisesti lapsettomatkin ovat luonnottomia, tai vielä tarkemmin, epäterveitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. En edes niinä yön pimeinä tunteina, kun pää räjähtää väsymyksestä. En todellakaan. En yleensäkään harmittele sitä mitä on tullut tehtyä / jätettyä tekemättä, mitä hyötyä siitä olisi? Tilanne on mikä on ja teoistaan on vastattava. Moni ihminen tuhlaa energiaansa juuri tuollaiseen jossitteluun, kun pitäisi miettiä, mitä siinä tilanteessa on tehtävissä. Harva homma on niin palkitsevaa kuin lapsen kasvattaminen, ja pianhan ne kasvavat. Minä en edelleenkään ole mitään muuta kuin äärettömän onnellinen siitä, että tuo upea ihminen on tullut elämääni.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 19:18"]En koskaan. En edes niinä yön pimeinä tunteina, kun pää räjähtää väsymyksestä. En todellakaan. En yleensäkään harmittele sitä mitä on tullut tehtyä / jätettyä tekemättä, mitä hyötyä siitä olisi? Tilanne on mikä on ja teoistaan on vastattava. Moni ihminen tuhlaa energiaansa juuri tuollaiseen jossitteluun, kun pitäisi miettiä, mitä siinä tilanteessa on tehtävissä. Harva homma on niin palkitsevaa kuin lapsen kasvattaminen, ja pianhan ne kasvavat. Minä en edelleenkään ole mitään muuta kuin äärettömän onnellinen siitä, että tuo upea ihminen on tullut elämääni.
[/quote]
Juuri tämä. Komppaan täysin.
En ole katunut koskaan! En edes silloin kun esikoinen rääkyy korvaan ja kuopus kiljuu toiseen, vaikka hermothan siinä menee. Pakko sanoa että minäkään en ymmärrä miten kukaan äiti voi katua lastaan!? Kuulostaa häiriintyneeltä..
Alue: Aihe vapaa
Täällä ap taas.
Kiitos vastauksistanne ja erityisesti kunnioitan noita kommentteja, joissa lapsien tuoma onni ei ole aivan itsestäänselvyys. Kuten ensimmäisessä viestissä sanoin, minulle lapset ovat tuonet hyvin paljon onnea ja elämänsisältöä, mutta koska lapsi sekä ottaa että antaa hyvin paljon, ei ole mielestäni täysin itsestäänselvää, että kaikki jäävät tuossa laskutoimituksessa plussan puolelle (tai että lapsi jää, kuten "huijatun" isän tapaus). Olemme erilaisia ja elämäntilanteet ovat erilaisia.
Yritän vielä kerran selkiyttää kysymystäni:
Jos voisit palata tilanteeseen, jossa lasta/lapsia ei koskaan olisi ollut olemassakaan (ei siis ikävää ja kaipuuta, jonka lapsen menetys aiheuttaisi vaan aidosti lapseton), valitsisitko tuon elämän vai edelleen nykyisen elämäsi lapsen/lapsien kanssa?
Itse valitsisin edelleenkin lapsiperhe-elämän, mutta uskoisin, että toisinkin voisi valita. Monista eri syistä.