Lue keskustelun säännöt.
Elämäni koira?
12.02.2015 |
Olen 44-vuotias nainen ja minulla on kolme vuotta vanha labradorinnoutaja. Pidän hänestä todella paljon, ja monien ystävieni mielestä liikaakin. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta, mutta haluaisin olla koirani kanssa "enemmän kuin vain ystäviä". En tarkoita tällä mitään perverssiä vaan ainoastaan sitä, että hän on minulle paljon tärkeämpi kuin tavallinen koira. Kun ulkoilutan häntä ja hän nuuhkii vastaantulevia koiria, tulen usein tahtomattanikin mustasukkaiseksi. En ole kertonut tästä kenellekään, sillä se kuulostaa tietenkin järjettömältä. Tilanne hämmentää ja ahdistaa nykyään minuakin, ja olen pitkään aikonut puhua asiasta terapeutilleni. Olen saanut kommenttia ystäviltäni erityisesti siitä, että puhun koirastani ihmisenä ja siitä, että vietän hänen kanssaan yhä enemmän kahdenkeskistä aikaa.
Onko tämä normaalia, ja onko kenelläkään muulla ollut mitään vastaavaa? Onko yleistä, että puhuu koirasta "hänenä"? Provon huutelijat voivat pysyä poissa, sillä haluan vakavissani apua ahdistukseeni.
Kommentit (4)
Kaikkea ihmiset murehtiikin. En ymmärrä miksi tuollaisestakin täytyisi tehdä ongelma, josta puhuu terapeutille sun muuta.
Jos tunnet mustasukkaisuutta, niin sitten tunnet. Jos ei tämä tunne hallitse elämääsi täydellisesti, vaan se tulee ja menee tietyissä tilanteissa vain, mitä siitä ongelmaa tekemään? Anna tunteetn tulla ja mennä vaan.
Kahdenkeskistä aikaa saat koirasi kanssa viettää juuri niin paljon kuin haluat, eikä se kuulu yhdellekään muulle ihmiselle. Kuitenkin jos toisia ihmisiä jotenkin ärsyttää runsas koirasta puhumisesi, ehkä voisit sellaisille ihmisille puhua siitä vähemmän.
Itselläni on 2 koiraa, joihin minulla on hyvin läheinen suhde, koska asun yksin niiden kanssa. Mutta en todellakaan kuuntele kenenkään naputuksia suhteestamme, se on oma asiani. Enpä onneksi ole juuri ihmisten kanssa tekemisissäkään joten eipä ole ketään joka asiasta valittaisi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvä miehen tekemä provo.
Datanörteillä ei ole töissä tarpeeksi duunia, niin ne sit trollaa vauvapalstalla.
Tän sekopään sama aloitus oli jo eilen. Todennäköisesti vastaileekin itselleen.
Ei kuulosta valitettavsti normaalilta. Minullakin on koira ja syyllistyn itsekin koiran inhimillistämiseen, on meille perheenjäsen, mutta kuitenkin eläin. Iloitsen kyllä siitä, että koira tapaamuita koiria ja saa leikkiä niiden kanssa. Muut koirat vievät kiinnostuksen ainakin meillä pois ihmisistä, Uskon, että tarvitset läheisen ihmissuhtween, se sinulta ilmeisesti puuttuu.