Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriöstä kysymys
12.02.2015 |
jos löytyy joku joka tästä vaivasta kärsii, niin onko teillä sellaisia pahan aavistuksia. Siis tunne että jotain pahaa tapahtuu, kuolet tms?
Mulla tämmöinen on todella vahvasti koko ajan, ja hitto ettei paranna kyllä oloa pätkääkään.
Olen siis vakuuttunut omasta kuolemastani, siis että kuolen ihan pian. Syy tähän on varmaan kauhea huoli siitä mitä lapselleni käy, jos minua ei enää ole.
Kommentit (8)
Kiitos vastauksestasi! :) onko sulla siis ihan sellaista että olet varma että kuolet tai jotain muuta pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös. Joka aamu kun lapsi lähtee kouluun ja mies töihin, olen varma etten näe heitä koskaan enää. On hyvin raskasta elää näin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:32"]
Kiitos vastauksestasi! :) onko sulla siis ihan sellaista että olet varma että kuolet tai jotain muuta pahaa?
[/quote]
Oli pahimmillaan lähes koko ajan sellainen tunne, alkoi kulminoitua paniikiksi, ja kohtausten aikana luulin aina kuolevani siihen paikkaan. Kannattaa jutella neuvolassa/terveyskeskuksessa asiasta, koska jos ahdistus on kehittynyt oikeasti häiriöksi asti, siitä suosta ei itse välttämättä enää pääsekään eroon.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:32"]
Kiitos vastauksestasi! :) onko sulla siis ihan sellaista että olet varma että kuolet tai jotain muuta pahaa?
[/quote]
Oli pahimmillaan lähes koko ajan sellainen tunne, alkoi kulminoitua paniikiksi, ja kohtausten aikana luulin aina kuolevani siihen paikkaan. Kannattaa jutella neuvolassa/terveyskeskuksessa asiasta, koska jos ahdistus on kehittynyt oikeasti häiriöksi asti, siitä suosta ei itse välttämättä enää pääsekään eroon.
[/quote]
Kaikki tosiaan alkoi sillä, että pelkäsin aivan jatkuvasti vauvan puolesta, en pystynyt luottamaan siihen, ettei hänelle satu jotain pahaa esimerkiksi nukkuessani. Siitä alkoi valvominen ja sitten pelko omasta kuolemasta.
Mä pääsin häiriöstä lääkityksen ja liikunnan avulla. Muistaakseni masennuslääkkeen aloituksen jälkeen meni ehkä 4-5kk kun yhtäkkiä huomasin ahdistuksen vähenneen. Noin puolessa vuodessa lakkasi oikeastaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut lääkityksen ahdistuneisuushäiriöön ja syönyt niitä nyt muutaman päivän. Paniikkihäiriöitä myös saan aina silloin tällöin.
Mulla siis tätä ahdistusta lisää vielä se, että jos minulle käy jotain niin lapseni ei missään tapauksessa voi mennä isänsä luo. Se ei vain ole vaihtoehto, ja se pelottaa ihan hirveästi jos sinne tai lastenkotiin joutuisi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:42"]Mä pääsin häiriöstä lääkityksen ja liikunnan avulla. Muistaakseni masennuslääkkeen aloituksen jälkeen meni ehkä 4-5kk kun yhtäkkiä huomasin ahdistuksen vähenneen. Noin puolessa vuodessa lakkasi oikeastaan kokonaan.
[/quote]
Ihana kuulla että on auttanut! :) toivon mukaan minullakin auttaa ja nämä aavitukseni ja pelkoni ovat turhia..
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 12:24"]
jos löytyy joku joka tästä vaivasta kärsii, niin onko teillä sellaisia pahan aavistuksia. Siis tunne että jotain pahaa tapahtuu, kuolet tms? Mulla tämmöinen on todella vahvasti koko ajan, ja hitto ettei paranna kyllä oloa pätkääkään. Olen siis vakuuttunut omasta kuolemastani, siis että kuolen ihan pian. Syy tähän on varmaan kauhea huoli siitä mitä lapselleni käy, jos minua ei enää ole.
[/quote]
Kuulostaa tutulta. Ensin oli aavistuksia ja ahdistusta (lapsen synnyttyä siis). Sitten tuli paniikkikohtauksia. Nykyään tulee enää niitä aavistuksia. Oikein rintaa puristaa, jos erehtyy ajattelemaan, mitä lapselle kävisi, jos itselle tapahtuisi jotain. Samalta tuntuu pelko lapsen puolesta. Niiden kanssa on vain opittava elämään. :)