Lue keskustelun säännöt.
Lemmikin kuolema, uuden hankkiminen?
21.11.2021 |
Koiramme kuoli liian nuorena äkillisesti edenneeseen sairauteen. Ensimmäisestä oireesta lopettamiseen meni vain 29 tuntia ja välissä toki ehdittin käydä eläinlääkärissäkin hakemassa apua. Käytännössä koira siis viimeiset tunnit makasi halvaantuneena, ymmärtääkseni kivuttomana kipulääkityksellä odottamassa lääkäriin lähtöä. Olen ollut tästä kuukausia järkyttynyt ja siitä, miten menetimme koiran vain 6-vuotiaana täysin yllättäin. Tästä on aikaa nyt jokunen kuukausi ja pikkuhiljaa mieleen on tullut, josko sittenkin vielä uusi koira. Ensin ajattelin, etten ikinä enää, koska se luopuminen oli niin hirveää. Pennuista on pula, joten realistisesti sit pentua voisi saada aikaisintaan keväällä, joten aikaa kypsytellä tätä on vielä.
Ja nyt se kysymys: Kun tämä lopetettu koira oli äärettömän rakas, meidän mielestä maailman ihanin otus. Mietin sitä, että jos tulee uusi koira, niin jos se ei olekaan niin mukava ja koko ajan vaan kaipaa sitä vanhaa koiraa. Sitten harmittaa se koko otus, johon ei kiinnykään. Mites teillä, joilla on monta lemmikkiä ollut tämä on mennyt? Vai käykö kuten lasten kanssa, että sitä aina syttyy uudestaan uuteen yksilöön.
Kommentit (3)
Tähän mennessä ollut 9 koiraa ja jokaista rakastin ja rakastan. Kaikki ihan erilaisia omia persooniaan. Paras lääke suruun on uusi koira, jonka kanssa lähdetään rakentamaan suhdetta ja oppimaan puolin ja toisin toistemme persoonallisuutta. Jos ottaa koiran sillä periaatteella, että sen pitää korvata se entinen koira, jonka hassuihin tapoihin ja persoonaan oli niin tottunut, ei silloin kannata ottaa uutta. Koira ei voi olla edellisen klooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti uusi koira. Meillä vähän vastaava tilanne, meille tulossa pentu. Saman rotuinen on ollut aikaisemmin, en ikinä ajatellut että haluaisin sen rotuista. Tämä edesmennyt koira oli kuitenkin paras koira mitä ikinä meillä ollut. Kun se kuoli, en halunnut hankkia uutta samanrotuista koska odotukset oli liian kovat uutta samanrotuista kohtaan. Välissä ehtinyt olla ja on edelleen muun rotuisia, mutta nyt meille tulossa taas tätä rotua mikä meiltä kuoli vuosia sitten. Odotukset on kovat, varasimme tismalleen saman värisen pennun saman värisillä silmillä ja samaa sukupuolta. Myös hankintamaa on sama, kyseisessä maassa rodun taso on maailman huippua. Puoliso ehdotti että antaisimme jopa saman nimen mikä oli edellisellä saman rotuisella. Uskon että tämä uusi on vähintään yhtä ihana kuin tämä edesmennyt mutta rodun perusluonteeseen kuuluu itsepäisyys ja hankala irtipidettävyys. Edellinen oli todella miellyttämishaluinen ja kulki ilman hihnaa lähes missä vaan. Vähän jännittää onko tämä uusi samanlainen ja yhtä helppo vai joutuuko tekemään enemmän töitä koulutuksen osalta. Edellinen kun oppi asiat ns.itsestään.
Mä hankin koiran 5v sen jälkeen kun menetin ensimmäisen koirani. On mulla ikävä ekaa koiraani ihan hirveesti ja meinaan välillä tätä nykyistä kutsua edellisen nimellä. Mutta rakastan yhtä paljon tätä uuttakin ja varmasti yhtä paljon kuin ekaakin.
Varmasti käy kuten uuden lapsen kanssa.