Lue keskustelun säännöt.
Äiti tahtoo kuolla
12.02.2015 |
hei!
Olen tosi syvästi masentunut nainen. Minulla on neljä lasta. En tahtoisi jättää heitä ilman äitiä, mutta minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään väliä. Ajattelin, että yrittäisin purkaa ajatuksiani blogiin. Jotenkin tuntuu, että kirjoittamisella olisi enemmän merkitystä, jos joku lukisi sitä. Halusisitko sinä tulla lukemaan ajatuksia i elämän ja kuoleman rajalta?
Kommentit (26)
Onko sinulla jokin asia, josta et ole saanut puhutuksi siellä? Entä onko sinulla ystäviä? Vertaistuki on joskus ammattiauttajaakin parempaa, kun tiedät, että tuo toinen on aivan kokonaan puolellasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23: On ehkä yksi asia, josta en ole siellä puhunut. Se ei kuitenkaan varmasti vaikuta siihen miten he suhtautuvat minuun ja hoidontarpeeseeni, mutta paranemiseeni varmaan kylläkin. En vaan pysty puhumaan siitä kenellekään.
Muutimme muutama vuosi sitten vieraalle paikkakunnalle eikä minulla ole täällä ketään. Minulla on yksi ystävä, jolle voin kertoa kaiken, mutta hän on kovin kiireinen. Pari muuta kaveriakin on, mutta heillä on kai omat ongelmansa ja suhtautuvat kaikkeen kovin negatiivisesti. Tiedän, että olen huono ihminen arvostelemaan negatiivisuudesta, mutta se ei oikein auta omaan oloon, kun toiset valittavat kaikesta.
Tuolta päässet alkuun!
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelimesta-keskusteluapua-elämän-kriiseihin
Valtakunnallinen kriisipuhelin
010 195 202
arkisin klo 9.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset 25 paikkakunnalla ympäri Suomea.
Laitoin kahdelle kaverille viestin siitä mikä mun tilanne on. Kumpikaan ei vastannut mitään. Tuntuu aika helvetin pahalta.
Ikävää :( Musta tuntuu, ettet sä lasten menettämisen pelossa uskalla kertoa pahimpia tunteitasi, kuten esim tätä elämän tarkoituksettomuutta?
Sinun kannattaa muistaa, että vakavan sairauden jälkeen tuollaiset tyhjyyden ja arvottomuuden tunteet ovat normaaleja. Puhutaan trauman jälkeisestä reaktioista.
Toivottavasti ystäväsi vastaavat viesteihisi!
Haluaisin sanoa, että mä en jaksa, mutta pelkään, että lapset viedään pois ja sitten mulla ei ainakaan ole enää yhtään syytä elää.