Sopisiko asumisoikeusasunto nuorelle, joka kykenee elämään itsenäisesti, mutta tarvitsee joskus vähän tukea?
On todettu, ettei kokoaikatyöhön kykene mutta hänelle mietitään sopivaa työllistämistukipaikkaa. On rauhallinen, ei mikään häirikkö, lievästi autistinen jonka autismi ilmenee arkuutena ja siinä, että liian suuret muutokset on ahdistavia. On ajateltu, että kunnan asunnot voivat olla liian rauhattomia, yksityisellä taas on aina epävarmaa. Voisimme antaa hänelle ennakkoperintönä sen oikeusmaksun vai mikä se nyt lieneekään. Hän osaa pitää asuntonsa siistinä.
Kommentit (6)
Minä en suosittele lainaamaan yhtiölle rahaa siitä hyvästä, että heillä saa asua vuokralla.
Jos kiinnostaa, 29-vuotiaaksi asti on oikeus opiskelija-asuntoon, vaikka ei olisi opiskelija; uusiin kohteisiin jonoa, jonottaminen uusittava 3 kk välein, näin ainakin Turussa.
Seurakunnalta saa myös edullisesti asunnon, en tiedä millä kriteereillä.
Pitää olla oikeustoimikelpoinen, ei siis holhouksessa.
Minä asuin 10 vuotta samassa kohteessa, ja vaihtuvuus oli runsasta, eli jos ystävystyy jonkun naapurin kanssa, niin voi olla että on hyvinkin lyhytaikaista. Ihmisiä tulee ja menee, työn perässä jopa kaupungista toiseen.
Meillä oli vaikeaa saada asukastoimikuntaa kokoon ja oli aika huono ilmapiirikin. Asumisoikeusasunnoissa asuvathan eivät ole yleensä varakkaita, joten oli kovat paineet tehdä säästösyistä hommat talkoilla, siis pihatyöt ja lumenluonnit, ennen kuin se huomattiin tuhoon tuomituksi, kun osa ei osallistunut, ja välit viilenivät.
Oli muuten mukavaa asumista, mutta naapurit nyt yrittivät udella ja tulla liikaa iholle, oli kyräilyä ja kateutta. Taloyhtiöön muutti pariskunta, jonka miespuolinen oli kyseisen asumisoikeusfirman hallituksessa ja yritti saada pojalleen meidän asunnon. Kävi jopa meidän pihassa tutkimassa jo valmiiksi paikkoja!!!!
Teki meistä valituksia ja kiusasi kaikin tavoin, eli kaikenlaista voi tapahtua. Isännöisijän kanssa saatiin mies aisoihin ja muuttivat pois. Lensi ulos sieltä hallituksestakin lopuksi.
Oli ihanaa aikaa rivarissa meren läheisyydessä. Kun muutettiin pois, kuultiin ekalta kävijältä, kun asuntoa hänelle näytettiin, että on ihan mieletön jono tähän teidän asuntoonne. Laitettiin patio ja istutukset, kaunista oli.
Sitten saatiin tilaisuus ostaa oma, ja raha-asiat siihen kuntoon, että lähdettiin uutta kohti. Mutta miksi ei poika ihan hyvin pärjäisi?
Täytyy vaan olla valppaana, ihmiset osaavat olla pirullisia ja suorastaan valehdella, kun ovat jotain vailla. Joissain yhtiöissä on hyvä henki päällä, joissain taas ei. Meillä ei sitten millään alkanut tulla maalia rapistuviin pintoihin ja kodinkoneista saatiin hieman vääntää, ennen kuin antoivat periksi.
Näissä on laaja kirjo, mutta hyviäkin paikkoja on, monet asuvat vuosikymmeniä. Tämä oma kokemukseni.
Ei sovellu sen paremmin kuin mikään muukaan asumismuoto, joka ei ole tukiasuntotyyppinen.
Miksei sopisi.