Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhde ahdistaa
10.02.2015 |
Kaipaisin nyt vähän aikuisempaa ja kypsää mielipidettä tilanteeseeni. Olen ollut mukavan, hyvän ja kiltin miehen kanssa parisuhteessa kohta kaksi vuotta, josta reilu vuosi ollaan asuttu yhdessä.
Meidän suhde on ollut alusta asti vähän ailahteleva. Tapailuvaiheessa minua alkoi jo ahdistaa ja pistin homman hetkeksi jäihin, mutta koska miehen kanssa oli niin mukava olla, niin päätin yrittää ahdistuksesta huolimatta. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen vuorostaan taas miestä alkoi ahdistaa ja meinasimme silloin jo erota.
Koko suhteemme aikana ollaan riidelty välillä todella paljonkin. Minä olen aina ollut tosi epävarma itsestäni ja huono itsetuntoinen ja pelännyt hylkäämistä. Riitojen aikana olen hyvin usein uhkaillut erolla tai jollain tapaa se on usein liittynyt riitoihin, vaikka olen tiennyt sen olevan hyvin väärin. Olen ollut vähän läheisriippuvainenkin miehestä.
Suhteemme aikana, pikku hiljaa sen alun jälkeen minulle alkoi tulla kaikenlaisia oireita, jotka myöhemmin paljastuivat erääksi mielenterveyden ongelmaksi, joka on lähtöisin ylisuorittamisestani. Olen ollut huolissani voiko tämän puhkeamiseen olla osasyyllisenä myös parisuhteemme?
Mies on ollut minua kohtaan todella hyvä ja luotettava ja jatkuvasti tukena sairastumiseni jälkeen. Hän on kuitenkin todella epävarma jatkuvasti, hyvin mustasukkainen ja vaatii jatkuvasti todistelua siitä, että haluan varmasti olla hänen kanssaan. Olen alkanut väsyä siihen, vaikka tiedän, että olen saattanut edesauttaa asiaa. Mies on hyvin ripustautuva ja haluaa jatkuvasti olla minun seurassa, pussailla, halailla, mitä vain. Pidän läheisyydestä, mutta kaipaisin myös omaa rauhaa.
Parisuhde on ahdistanut minua jo viime syksystä lähtien ja olen sen lisäksi kaivannut jo pitkään erästä ystävääni, johon olin pitkään ihastunut ennen parisuhdettamme. En ole ollut häneen yhteydessä, koska ajattelin sen loukkaavan miestäni. Nyt olen kuitenkin jutellut hänelle salaa.
Välillä katselen netistä vapaita asuntoja ja haaveilen siitä, että voisin muuttaa pois ja olla yksin ja rakentaa elämää jotenkin muuten. Tiedän kaikkien näiden "merkkien" olevan tosi huonoja ja tiedän, että meidän parisuhde ei taida voida tällä hetkellä oikein hyvin. Mies sanoo olevansa varma, että haluaa viettää kanssani loppu elämänsä. Minäkin olin aiemmin, mutta nyt tuntuu väärältä sanoa niin, koska en ole varma. Olen huomannut, etten oikeastaan tiedä miltä rakkaus tuntuu ja olenko rakastunut mieheeni. Eroaminen tietysti pelottaa, koska tiedän miehen romahtavan todella pahasti. Hän on sanonut ettei tiedä miten eläisi ilman minua ja kuinka hän on kiitollinen, että saa herätä vierestäni joka aamu. Pelkään myös omaa yksin jäämistä ja sitä miten pärjään yksin. Nykyisessä kotikaupungissa minulla ei ole yhtään ystävää ja sairastumiseni takia olen entistä enemmän yksin.
Tiedän, että nämä eivät ole kuitenkaan syitä jäädä parisuhteeseen. Olemme molemmat vielä nuoria, parikymppisiä.
Tämä kuulostaa varmaan ihan karmealta? Mitä ihmettä teen ja miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta selviää tai löytää sisua ja voimaa toimia jompaan kumpaan suuntaan?
Vaikeammaksi tämän tekee varmasti sekin, että tämä on meidän molempien ensimmäinen pidempi parisuhde.
Kommentit (19)
Miksi muutitte yhteen, jos molempia ahdisti? En oikein käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:23"]
Miksi muutitte yhteen, jos molempia ahdisti? En oikein käsitä.
[/quote]
Siinä vaiheessa parisuhde oli jo tasaantunut, eikä ollut ahdistuksia. Olen kyllä sitä mieltä, että muutettiin liian varhain yhteen, silloin se oli lähinnä käytännön syistä.
AP
Aika vaikealta kyllä kuulostaa. Valitettavan usein ensimmäiset kunnon parisuhteet kyllä kariutuvat.
Miten ihmiset edes ajautuvat parisuhteisiin, kun tunteita ei ole niin paljon, että rakastuisi? Siinähän menettää paljon, oikeastaan kaiken hienouden parisuhteesta, jos ei edes rakasta. Olen iloinen, jos kaksi tunnevammaista löytävät toisensa, mutta jos vain toinen rakastaa, niin markkinoilta on yksi hyvä tyyppi pois.
En aio kertoa sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Olet aikuinen ihminen jo, tee mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä ahdistavalta parisuhteelta, itse en kykenisi tuollaiseen. Että koko ajan pitää todistella ja osoittaa jotain, tuossahan unohtaa itsensä kokonaan. Sen, mikä oikeasti on.
Minun mielestäni kuulostaa siltä, että sulla on hyvä mies, joka haluaa olla kanssasi. Mielestäni tämä elämä on semmoista, että jokaisella on itsetuntonsa kanssa tekemistä. En todellakaan usko, että vaihtamalla paranisi mies. Uskon, että olisit tyytyväisempi elämääsi ja mieheesi, kunhan saat ensin selvitettyä omat ongelmasi liittyen itsetuntoosi.
Voimia ja tsemppiä ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:13"]
Minun mielestäni kuulostaa siltä, että sulla on hyvä mies, joka haluaa olla kanssasi. Mielestäni tämä elämä on semmoista, että jokaisella on itsetuntonsa kanssa tekemistä. En todellakaan usko, että vaihtamalla paranisi mies. Uskon, että olisit tyytyväisempi elämääsi ja mieheesi, kunhan saat ensin selvitettyä omat ongelmasi liittyen itsetuntoosi. Voimia ja tsemppiä ❤
[/quote]
Sehän se tässä onkin kun mies on kaikinpuolin oikein hyvä ja ihana mies, lukuunottamatta tuota epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. En vain ymmärrä miksi minusta itsestä tuntuu tältä. En ole lähtenyt suhteeseen ilman rakastumista, tai ainakin luulin rakastuneeni.
AP
Ehdottaisin pientä jäähyä suhteelle terapian ajaksi. Tämän jälkeen palaatte yhteen ja katsot, oletko suhteessa onnellinen vai et. Joskus on parempi lopettaa suhde, vaikka kuinka toista rakastaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoiko suhteenne siksi koska mies olisi rakastanut sinua, vai siksi koska hän ei olisi halunnut jonkun muun rakastavan sinua?
Riitely ja mustasukkaisuus olisivat jo itsessään syy eroon. Nuo eivät kuulu hyvään suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuutta on ollut myös minunkin puolestani. Tuntuu surulliselta ajatukselta olla ilman miestä, mutta toisaalta tuntuu siltä, että kahden epävarman ja huono itsetuntoisen välinen parisuhde ei taida olla paras yhdistelmä.
Minua lisäksi pelottaa, että entä jos olen tällä parisuhteella täyttänyt jotain omaa epävarmuuttani ja hyväksymisen tulemisen tarvetta. En ole vielä täysin löytänyt identiteettiäni ja kasvanut omaksi itsekseni, kaikkien ongelmieni takia, enkä tiedä tuleeko se onnistumaan tässä tilanteessa.
AP
Hmmm... sellaista tuo on, kun pelkää hylkäämistä enemmän kuin kuolemaa. Tärkeää olisi, että molemmat puhuisivat koko ajan.
Vain sinä itse tiedät vastauksen kysymykseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän, että samanlaisuus vetää samanlaisuutta puoleensa. Jos nyt eroat, ja olet yhtä epävarma, saat vain toisen samanlaisen puolison.
Tilanne on siis se, että minulla on alkamassa pitkään jatkuva terapia, jossa aiotaan käsitellä näitä minun ongelmia. Epävarmuutta, hylkäämisen pelkoa, itseinhoa tai kovaa suorittamista ja itseltä vaatimista. Toivon siis ihan valtavasti, että tulen tästä muuttumaan erilaiseksi ja pääsemään näistä eroon.
Tuntuu vain raskaalta, kun pitää kannatella oman epävarmuuden lisäksi myös toisen epävarmuutta.
AP
Kirjotat, että joudut kannattelemaan toisenkin epävarmuutta. Miksi kannat vastuun miehestä?
Koska olen hänen kanssaan parisuhteessa ja asun hänen kanssaan ja vietän suurimman osan ajastani hänen kanssaan? Hän on jatkuvasti epävarma siitä rakastanko häntä, haluanko olla hänen kanssaan ja hän tulkitsee milloin mitäkin asioita merkiksi siitä, että en rakasta häntä enää. Sellaisissa tilanteissa on tosi vaikea vaan ignoorata, vaan joka kerta päädyn todistelemaan hänelle tunteitani.
En tämän vuoksi oikein pysty täysin hänelle edes puhumaan fiiliksistäni, koska tiedän, että se vain lisää pökköä pesään hänen epävarmuuden suhteen ja sillä saan hänelle aikaan vain hillittömän itkukohtauksen, jonka aikana hän itkee ettei halua menettää minua.
AP
Myös vertaistuki auttaisi. Jos on joku samankaltaisessa tilanteessa oleva tai ollut.
AP
Hommaa se miehesi sinne terapiaan...
Toki, koska asut hänen kanssaan, sinun pitää huomioida mies. Mutta ei sinun toisen ihmisen tunteista tarvitse vastuuta kantaa. Se, että miehen kannattelu tuntuu raskaalta kertoo siitä, että otat miehen tunteista vastuun. Valitettavasti on niin, että sinä et voi miehen ongelmia käsitellä. Miehen on kohdattava oma todellisuutensa itse.