Kiintymysomgelmaisen seurustelu

Millaisia kriisit ovat? Miten paljon ne vaikuttaa elämään? Jos nää uhkaa esim omaa terveytä, taloutta yms niin tietysti ois syytä miettiä eroa. Suhteissa pitäisi käyttää järkeä tunteiden edellä.

Siis ei tässä uudessa suhteessa ole vielä kriisejä, mutta hylätyksitylemisen pelko tai joku muu sellainen ikävä tunne aktivoituu. Ehkä siksi, ettei sovita yhteen tai siksi, että uusi suhde on aina epävarma ja harjoittelua tai siksi että vastapuoli on mulle vääärä. En tiedä. En osaa tunnistaa.

Ap

Minulla on lapsuudesta peräisin olevia kiintymyssuhdeongelmia ja sitten oli pitkä suhde, jossa oli aika pahaa henkistä väkivaltaa. Sen jäljiltä on todella vaikeaa seurustella. En uskalla luottaa ollenkaan, kaipaan kauheasti läheisyyttä mutt myös pelkään sitä.  On vaikea sanoa tarpeitaan, en edes tiedosta mitä ne ovat. Välillä jopa ajattelen, että seurustelu on liian vaikeaa hyötyyn nähden. Asiaan kyllä auttaa minusta se että tiedostaa omat ongelmansa ja sekin saattaa vähän auttaa, kun suhde jatkuu ja luottamus vahvistuu ja olo tasaantuu. Kriisejä kyllä tulee, mutta kyllä ne sitten menevätkin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä ohjetta että pitäisi saada oma päänsä kuntoon ennen kuin alkaa seurustella. Sitä pään kasaantumista odotellessa joutuisin hautaan. Kyllä ihmissuhteet kuuluvat meille ongelmatapauksillekin.

No siis minulla myös hylkäämistrauma lapsuudesta ja henkisesti väkivaltainen eksä.

Ap

Just tuo ajatus, että liian vaikeaa hyötyyn nähden. Että onnistuuko se joskus vai ei. En tiedä!

Ap

Tuo on ihan normaalia monellekin. Siis luonnekysymys. Loppuviimein on niin , ettei kukaan voi olla mistään asiasta varma. Emme tiedä huomisesta. Siis, asian ydin on siinä, miten saada rauha sydämeen ja terve tietoisuus siitä, ettei kukaan voi elämäänsä hallita. Jokainen kyllä yrittää,,,

Niin. Inhottavaa, kun tulee vatsakipua, dissosiaatiota jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt sitä ohjetta että pitäisi saada oma päänsä kuntoon ennen kuin alkaa seurustella. Sitä pään kasaantumista odotellessa joutuisin hautaan. Kyllä ihmissuhteet kuuluvat meille ongelmatapauksillekin.

Ehkä se ohje pitäisi ennemminkin olla sille kumppaniehdokkaalle, että ennen kuin alat seurustella, niin katso, että kumppani on saanut päänsä kuntoon.

En usko, että traumatisoituneella kiintymyssuhdeongelmaisella se menee omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että traumatisoituneella kiintymyssuhdeongelmaisella se menee omalla painollaan.

Niin minäkin epäilen. Ekat kymmenen päivää olin jatkuvassa hälytystilassa, vatsaa kouristi ja mieli laukkasi niin, ettei siitä saanut kiinni. Sitten olo rauhottui, mutta hetkittäin tulee edelleen paha olo ja hetkittäin, kun olo on turvattomin ja toisesta ei ole kuulunut riittävän pitkään aikaan, ikään kuin tunnetasolla hän häviää mielestäni. Muuten olo olisi liian levoton.

Ap

Onko kenelläkään mitään onnistumistarinaa vai onko paras vaan oleilla yksin ja olla toivomatta elämältä liikoja?

Ap

Hei AP, pyöritkö vielä palstalla? millaisia fyysisia / psyykkisiä kokemuksia sulle tulee tapailusta? Olisi kiva kuulla. Itselläni tapailussa dissosiaatio on raskasta ja että ihminen tuntuu erilaiselta välillä/katoaa mielestä jos emme ole yhteydessä jne. en tajua mistä tämä kaikki johtuu. Osaatko sabnoa miksi sinulla on tuollaista?