Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö koskaan sairastuvasi tms...
10.09.2006 |
Viime aikoina olen huomannut yhä useammin ajattelevani, että sairastun varmaan vakavasti josain vaiheessa elämääni. Pelottaa vain, että se on ennemmin kuin myöhemmin. Uusin kauhuskenaarioni on aivoverenvuoto, altistavia tekijöitä nimittäin on. Lisäksi löytyy muita sukurasitteita (diabetestä, verenpainetautia, kolesterolia, veritulppia, isä kuoli sydäninfarktiin jne.) Elämäni on tällä hetkellä muuten niin onnellista, että välillä olen varma, että saan jonkun " rangaistuksen" .
Sukurasitteiden vuoksi pyrin elämään suhteellisen tervettä elämää, mutta silti... joskus todella pelottaa.
Onko muita pelokkaita?
Kommentit (3)
Rintasyöpä on suvussa. Äidilläni ollut syöpä molemmissa rinnossa, mummolla oli rintasyöpä ja isomummolla oli. Pelottaa kauheasti. Samoin muut syövät pelottavat. Ei ole tutkittu tuota syöpää tai ainakaan äitini ei ole sanonut, että olisi perinnöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapsellani on syöpä. Jos se lapsella on niin miksei minullakin! Mä yritän vain poistaa nää ajatukset pois, käyn kylässä ja juttelen ystävien kanssa. Näinä päivinä kun asioita pohtii yksin kotona, kauheat asiat valtaa mielen.
Nämä on niitä asioita mihin kukaan ei juurikaan pysty vaikuttamaan (paitsi ehkä terveellisillä elämäntavoilla jotkin sairauden voi jäädä tulematta). Niitä ei kannata jäädä miettimään ja pelkäämään. Kuvittele että jos sä kolmenkymmenen vuoden jälkeen mietit elämääsi taaksepäin, ja koko kolmekymmentä vuotta olet vain pelännyt ja tuhlannut elämäsi... Eletään nyt onnellisina niin kauan kuin voidaan ja taistellaan sitten, jos sairastutaan!!!!
Suvussa eräs ärhäkkä syöpä, joka voidaan hoitaa jos ajoissa löydetään. On ollut aikaa opetella uusi suhtautuminen elämään.
Vaikka nyt olenkin vielä tässä eikä syöpää ole löydetty minulta, niin ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin kuolevani joskus. Yritän elää niin, ettei ole kaduttavaa, vaikka kuolinvuoteellani olisinkin parin viikon päästä.
Toivon toki, että saisin nähdä lastani kasvavan aikuisiksi, huoli on kova, että kuka yh:n lapset kasvattais, jos minulle jotain kävisi. Toisekseen, pelkään kipuja kun olen usean sukulaisen nähnyt kovien kipujen kourissa. Mutta nyt mennään eteenpäin.
En turhaan pelkää asiaa, joka ei ole vielä totta. Ja siitä voi selvitäkin. On pahempiakin kohtaloita kuin kuolema.