Lue keskustelun säännöt.
etkö sinäkään löydä paria (vertaistuki)
08.02.2015 |
Ajattelin tässä ennen nukkumaanmenoa jakaa tuskani, toivottavasti joku muu on samassa tilanteessa. Jos ei, niin se ei tilannettani onneksi pahenna.
Olen vähän alle nelikymppinen sinkku, lapset isoja. Miestä ei löydy, enkä tietenkään ehdi etsiäkään ihan hirveästi, lasten kanssa vietetty aika tulee toistaiseksi ykkösenä.
Viimeisin deittikokemus oli oman ikäinen mies, joka oli käsittämätön juntti, haukkui eksänsä ekoilla treffeillä ja leuhusi rahalla. Olen varmasti itsekin jonkun sortin ääliö, kun en tajunnut merkkejä jo ennen deittejä.
Tällä hetkellä olen poistanut deittiprofiilin ja ajattelin vain kestää ilman yrittämistäkään, se masentaa niin paljon. Kohtalotovereita, jotka toivoisivat suhdetta ja ovat kyllästyneitä loputtomiin deitteihin (tai eivät ole niitä aloittaneetkaan)?
Kommentit (31)
Olen 30+ hoikka, ihan nätti, mukava, lapseton . Viimeisestä ja ainoasta vakavammasta suhteesta tuli nyt 10 v. Olen ollut kokoajan sinkkuna muutamaa lyhyttä juttua lukuunottamatta. En kelpaa miehille. Naiset ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole mullakaan ikinä kunnon suhdetta oikeastaan ollut. Yksi pitempi, asuttiinkin yhdessä 6v, ja sitten vakiopanoja ilman sen suurempia sitoumuksia. Vika taitaa olla mussa itsessäni... :/ Haaveilen kyllä edelleen romanttisesta rakkaudesta, miten säälittävää.
N40+
Hankala lähteä teidän kanssa treffeille kun, ette vastaa edes viesteihin.
Ap on ainakin vastannut deittisivuston viesteihin. Aloitusviestissä sanoin, että olen deittaillut, vaikka väistämättä aikaa jää vähemmän kun lapset ovat ykkönen.
Ja joo, olen ollut miehen kanssa kun on lapsetkin. Ihanko tosiaan pitäisi olla onnellinen siitä, että alle reilusti 35-vuotiaana on saanut olla parisuhteessa, tässähän on ehkä enää 45 vuotta ilman parisuhdetta edessä, jos vanhaksi elän?
Ketjun tarkoitus oli olla varaventtiili niille, jotka ovat *nyt* siinä tilanteessa, että ketään ei löydy. En kysynyt, onko koskaan ollut suhdetta, se ei ole kriteeri. Ja toistan, se että kerran elämässään on ollut suhteessa, ei suurimman osan läheisyyden kaipuuta täytä jälkeenpäin loppuelämän ajan. Jos sinulla täyttää, niin selvästikään tämä ei ole sinun ketjusi. :)
Itselläni deittailut ovat kaatuneet siihen, että kumpaakaan ei kiinnostanut, miestä ei kiinnostanut tai minua ei kiinnostanut. Eipä sitä väkisin voi alkaa suhteeseen, vaikea ajatella kenet sellainen tekisi onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitteko Hesarista se jutun juuri tästä aiheesta lähipäivinä? Moni sinkku elää sellaista elämää, että parisuhteen löytyminen on mahdotonta (tekee töissä pitkää päivää, harrastaa samaa sukupuolta olevien kanssa, tapaa ystäviään, viettää aikaa kotona ja vanhempien kanssa). Jos on esim. lapsia, on ymmärrettävää, että aikaa kumppanin etsimiselle ei oikein jää. Jutun pointti oli siinä, että puolisoa etsivän pitäisi mahdollisimman paljon liikkua paikoissa, joissa kumppanin tapaaminen on edes teoriassa mahdollista, jutella paljon ja olla tosi avoin ja ulospäinsuuntautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen. Deittailu ei tosiaan kiinnosta yhtään, ahdistaa vaan vielä enemmän kun oikein huomaa millaisia vapaita miehiä on tarjolla. Mieluummin olen yksin.
Vastaatteko koskaan niihin viesteihin? Vai katsotteko profiilin ja päätätte sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä valitat, jos sinulla on kerran jo ollut mies ja on lapsiakin? Olet saanut jo enemmän kuin moni muu.
Itse olen 20-vuotias ja olen täysin varma, ettei minusta koskaan tule vaimoa tai äitiä. Tekopyhää paskaa väittää, että minäkin löydän vielä sen oikean. Ehkä se on ihmisten tapa lohduttaa, mutta olen niin kyllästynyt siihen ja myös vihjailuun, että minulla olisi jotakin juttua jonkun kanssa. Kyllä minulla välillä onkin, mutta homma kaatuu aina johonkin juttuun: olemme liian erilaisia, miehen tai minun kiinnostus lopahtaa, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat... Kuulostan hirveältä ihmiseltä :D Oikeasti olen positiivinen, mutta sinkkuus lannistaa. Olen seurustellut viimeksi yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa "mukavaa" että naisillakin on vaikeuksia löytää puolisoa :(
Itse kyllä allekirjoitan tuon, että vietän sellaista elämää, ettei naisia juuri tapaa. Töissä teollisuudessa, toimiston ainoa nainen on neljäkymppinen sihteeri, harrastamassa käyn aamuisin ennen töihin menoa, kaupassa töistä tullessa niin myöhään ettei siellä ole kuin kaljaa hakevia, viihteellä lähinnä työn puolesta ja ne tilaisuudet on yleensä viikolla...
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]
Itse olen 20-vuotias ja olen täysin varma, ettei minusta koskaan tule vaimoa tai äitiä. Tekopyhää paskaa väittää, että minäkin löydän vielä sen oikean. Ehkä se on ihmisten tapa lohduttaa, mutta olen niin kyllästynyt siihen ja myös vihjailuun, että minulla olisi jotakin juttua jonkun kanssa. Kyllä minulla välillä onkin, mutta homma kaatuu aina johonkin juttuun: olemme liian erilaisia, miehen tai minun kiinnostus lopahtaa, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat... Kuulostan hirveältä ihmiseltä :D Oikeasti olen positiivinen, mutta sinkkuus lannistaa. Olen seurustellut viimeksi yläasteella.
[/quote]Miten kaksikymppisellä voi olla jo stressi pariutumisesta?? Jospa unohdat koko asian ja mietit sitä seuraavan kerran 5v päästä. Voisi se mies ujuttautua siihen viereen tuona aikana ihan huomaamatta. Äläkä juttele sen miehen kanssa heti loppuelämästä kuten Ensitreffit alttarilla Miia tekee ja pelottaa miehen pois. Ensin vaan seurustellaan 3 v ja tutustutaan mieheen , heti ei voi alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta, kun se mies on vielä umpiouto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:21"]Mitä valitat, jos sinulla on kerran jo ollut mies ja on lapsiakin? Olet saanut jo enemmän kuin moni muu.
[/quote]
Jos tämä on logiikkasi, aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin.
AP:lle ja muille yksineläville toivotan onnea :)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:11"]
Minä olen. Deittailu ei tosiaan kiinnosta yhtään, ahdistaa vaan vielä enemmän kun oikein huomaa millaisia vapaita miehiä on tarjolla. Mieluummin olen yksin.
[/quote]
Niin se on kyllä huomattu. Ei kelpaa mikään teille.
Oon ollut nyt 3vuotta sinkkuna ja yhden kerran oon käynyt treffeillä ja silloinkin tuli pakit. En usko että tulen enää koskaan ketään löytämään, kyllä varmasti olisi jo tullut vastaan jos olisi tullakseen.
En ole käynyt koskaan treffeillä. Seurustellut kylläkin. Kukaan muu kuin maksullinen ei vastaa viesteihin. Millä sivuilla olette? Tämä on väärä ketju mutta kukaan ei vastannut edellisissäkään :D
Joudutte käymään monta turhaa läpi että löydätte yhden hyvän. Sama kuin hakisitte työpaikkaa, hakemuksia saa lähettää jatkuvasti. Suhteilla saa ja sitä kautta voi löytää helpommin. Toisilla on vain onnea matkassa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]
Itse olen 20-vuotias ja olen täysin varma, ettei minusta koskaan tule vaimoa tai äitiä. Tekopyhää paskaa väittää, että minäkin löydän vielä sen oikean. Ehkä se on ihmisten tapa lohduttaa, mutta olen niin kyllästynyt siihen ja myös vihjailuun, että minulla olisi jotakin juttua jonkun kanssa. Kyllä minulla välillä onkin, mutta homma kaatuu aina johonkin juttuun: olemme liian erilaisia, miehen tai minun kiinnostus lopahtaa, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat... Kuulostan hirveältä ihmiseltä :D Oikeasti olen positiivinen, mutta sinkkuus lannistaa. Olen seurustellut viimeksi yläasteella.
[/quote]
Olen sinua viisi vuotta vanhempi ja en ole seurustellut ikinä. On kyllä hiljalleen hiipunut usko siihen että jonkun löytäisin.