Onko mieheni hyvää aviomiesainesta vai ei?

Olen syntynyt epävarmaksi, ja joka ikisessä suhteessani olen näitä kysymyksiä käynyt läpi... Nyt kuitenkin nykyinen suhde tuntuu sellaiselta että tähän voisin jäädäkin. Minuun vaan vaikuttaa hirveän herkästi ympäristön mielipiteet, ja koska mieheni oli alkuaikoina välillä aika kusipää, on perheeni hänestä vieläkin epävarma... Yhdessä ollaan oltu päälle 2 vuotta, ikää 30 molemmilla.
Mieheni hyvät puolet:
- Huumorintajuinen ja saa minut nauramaan
- Älykäs ja kekseliäs
- Hellä ja aina valmis kuuntelemaan
- Mielenkiintoinen, ei pitkästyttävä
- Taidealalla kuten olen itsekin
- Auttaa kotitöissä aina kun pyydän
- Ei vaadi että tapan itseni toimistohommissa vaikka nykyinen työni pitää meidät vielä toistaiseksi hyvin köyhinä. Mies itse tienaa n. 500€ enemmän ja elämme enimmäkseen hänen palkallaan.
- Kohtelias, hyvätapainen, ystävällinen ihmisille

Sitten ne huonot puolet:
- Hirveän herkkä ottamaan asiat henkilökohtaisesti
- Sietää huonosti arvostelua
- Humalassa niin ylivilkas että mulla on vaikeuksia pysyä perässä, ja sitten mies saattaa ärtyä (nykyään vähemmän kuin alussa)
- Suunnittelee paljon mutta pelkää muutosta eli kaikki jää suunnitteluasteelle
- Ei halua tehdä päätöksiä, keksii verukkeita eli väittää "tarvitsevansa aikaa" joka pieneenkin päätökseen
- Haluaa seksiä vähemmän kuin minä
- Riitatilanteissa lähtee usein kotoa parhaan ystävänsä luo, riidat paisuvat aivan älyttömiksi ja me ollaan pari kertaa erottukin muutamaksi päiväksi.

Riitajuttuja ollaan käsitelty terapiassa ja jotain edistystä on jo tapahtunut. Eniten minua huolestuttaa se, että mieheltä niin helposti lähtee juominen lapasesta ja kun sanon siitä niin tulee paha riita. Kuitenkin miehessä on niin paljon muuta hyvää. Hän on britti eli kulttuurieroakin on jonkin verran. Myös ärsyynnyn siitä että joudun kaikessa ottamaan ohjat ja sitten mies valittaa kun päällepäsmäröin...

No, mielipiteitä, mammat? Anteeksi kappalejaon puuttuminen, olen mobiililla liikenteessä.