Pyysin miestä tueksi lääkäriin
Mulla on varattu lääkäriaika rintarauhasklinikalle. Saan tulokset magneettikuvista. Mulla tuli aikasemmin verta rinnasta ja varjoainekuvauksessa näkyi jotain , mutta sitä ei voitu leikata koska verenvuoto oli jo silloin loppunut. Pyysin miehen mukaan tähän lääkärikäyntiin, koska pelottaa niin paljon. Mies ei kuulemma pääse, kun on töissä. Tiesi tästä kuitenkin jo useamman viikon aikasemmin. Miehen työkuva ei ole sellainen, että hän ei voisi olla poissa. Hänelle on kertynyt ylitöitäkin sen verran paljon, että puoli työpäivää poissa töistä ei tuntuisi missään. Hän ei vaan halua tulla tueksi ja tämä särkee sydämmeni. Hän ei ole ollut muissakaan tutkimuksissa mukana. Viimeksi kun olin klinikalla, niin muiden naisten miehet oli tukena ja pyyhki naistensa kyyneliä. Olin ihan yksin, ahdistunut ja peloissani. Silloinkin oli selitys et ne miehet ei varmaan käy töissä. Luulen että en vain ole hänelle yhtä tärkeä kuin työ. Miten voin koskaan antaa tätä anteeksi? Elämäni vaikeammalla hetkellä hän hylkää minut. Miten voin enää koskaan luottaa häneen? Tiedän, että en tule häneltä milloinkaan saamaan tukea. Kuinka joku voi olla niin kylmä ja tunteeton? Luulen että yli 6 vuoden yhteiselon jälkeen antsaitsisin hänet vierelleni pitämään kiinni kädestä, jos saan kuulla huonot uutiset.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:28"]
Mun mies on aina tukenut ja ollut mukana pahoissa paikoissa, joten kyllä niitä normaalilla järjelläkin varustettuja miehiä vielä on.
[/quote]
Meitäkin on, jotka pärjäävät ilman miehen olkapäätä, inhoan kaikkea surkuttelua.
[/quote]
Syöpädiagnoosin vastaanotto: surkuttelua. Sulle ehkä, mulle ei.
[/quote]
Älähän etukäteen panikoi. On muitakin sairauksia.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:28"]
Mun mies on aina tukenut ja ollut mukana pahoissa paikoissa, joten kyllä niitä normaalilla järjelläkin varustettuja miehiä vielä on.
[/quote]
Meitäkin on, jotka pärjäävät ilman miehen olkapäätä, inhoan kaikkea surkuttelua.
[/quote]
Syöpädiagnoosin vastaanotto: surkuttelua. Sulle ehkä, mulle ei.