Lue keskustelun säännöt.
Hei Anopit!
07.02.2015 |
Hei te kaikki anopit, keillä on pelkkiä poikalapsia. Haluaisin kuulla teidän elämänkokemuksella apua tilanteeseeni. Minulla on anoppi, joka on kova arvostelemaan/syyllistämään/valehtelemaan, esimerkkinä minä miniänä olen syypää hänen "masennukseen", pahaan mieleen jne. En hänen puheiden mukaan osaa tehdä ruokaa/hoitaa kotia, saati lapsia, itseasiassa on jopa maininnut että tapatan lapseni... soittaa kyläilyn jälkeen miehelle itkeäkseen kuinka huolissaan on lapsenlapsestaan, kun noin huono äiti jne. nämä nyt vain pintaraapaisuna todellisuudestamme. Tämmöinen käytös ei voi olla terveen ihmisen käytöstä, vai onko? Anoppi on vaihdevuosien kynnyksellä, ja olen yrittänyt ymmärtää josko se tekisi kaiken niin "suureksi". Anoppi on aina oikeassa -tyyppiä, eikä koskaan osaa pyytää anteeksi käytöstään. Me mieheni kanssa olemme tiimi, mutta pakko sanoa että kyllä tämä hiertää välejämme (ei jatkuvasti, mutta liian usein). Olen myös katsonut omalta kohdaltani peiliin usein ja kyllä minussa on korjattavaa , keskusteltu on vaikka kuinka eikä se auta, koska siinä vaiheessa pöydän ääreen astuu uhri/marttyyri -anoppi. Mielestäni välien katkaisu kokonaan ei ole vaihtoehto, mutta ei tilanne voi tämmöisenäkään jatkua, mitä neuvoksi että jaksan ja kestän hyökkäykset itseäni vastaan ja miten voisin ymmärtää anoppiani, voisinko auttaa häntä jollain tavalla, ettei kokisi minua viholliseksi.?
Kommentit (5)
ja vertailukohteena haluan tuoda julki että edellisen anopintekeleen kanssa kahvittelemme vielä tänä päivänä, (10-vuotta seurustelusuhteeni päättymisestä) joten minun puoleltani tämä ei ole paha-anoppi vs. hyvä-miniä kisa alkuunkaan. -ap :) ja kiitos jo etukäteen jokaisesta vastauksesta, ne ovat kaikki tarpeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n anopin mielenterveys ei ole ihan kunnossa. Mutta ei varmaan myönnä itse sitä joten minkäs sille voi... Valitettavasti en usko että minkäänlainen järkevä keskustelu anopin kanssa voisi auttaa asiaa. Yritä tosiaan pitää etäisyyttä, säilytä "tiimi" miehesi kanssa hyvänä ja pidä lapsistanne huolta.
Anopillasi on ilmeisesti omia ongelmia, jotka pääsevät tiedostamattakin pintaan kun taustallasi on jo hyvä anoppisuhde. Varmaankin siis käsittänyt että sellainen on, muttei ole ymmärtänyt ettei se ole häneltä eikä pojaltaan pois.
Pahoihin vaihdevuosioireisiin suositellaan joskus sekä mietoa sertraliinilääkitystä (auttaa estrogeenitason putoamisessa) että hormonikorvaushoitoa. Ei niitä ikuisuuksia ole pakko käyttää, mutta olinpahan itsekin muuttua hirviöksi ja auttoi.
Ei tuo ole mikään pelkkien poikien äitien juttu.
Minun äitini tekee samaa kaikille lapsilleen.
Minullekin valittaa mieheni käytöksestä tai tekemisistä, ja lopuksi aina sanoo "älä vaan sano miehelles että sanoin tämän".
Valittaa minulle kaikkien muidenkin tuntemiensa ihmisten asioista ja haukkuu ja arvostelee kaikkia. Ja vaatii minulta vaitiolovelvollisuutta. Iän myötä näyttää vaann pahenevan :(
Niitä valituksia mun pitäis kuunnella monta kertaa päivässä. Enhän minä kuitenkaan jaksa enkä vastaa enää puheluihinsa kuin korkeintaan kerran päivässä. Siitä hän on loukkaantunut ja valittaa nykyään siitäkin kun minuun "ei tahdo saada yhteyttä" >:(
Olen anoppi, joka ei suin surminkaan kehtaisi käyttäytyä noin ketään kohtaan, saati poikansa vaimoa. En käsitä, en. Ihan kamalaa. Antaisin sinulle neuvon, että pitäisit etäisyyttä, koska anoppi ja miniä suhde ei ole mikään irrallinen juttu, joka saattaa mennä noin metsään, vaikka muuten anopin sielunelämä olisi ihan kunnossa kaikinpuolin, vaan tuo kertoo sen verran syvistä ongelmista henkisellä puolella, että älä myrkytä omaa elämääsi. Pidä henkistä etäisyyttä, vaikka olisi pakko tavatakin, yritä ajatella, ettei tuolla ihmisellä ole kaikki ok pään sisällä, ja tarkkaile myös lapsiasi. Minulla itselläni aikanaan kävi niin, että kun itse otin etäisyyttä, yksi lapsistani joutui maalitauluksi!
Tsemppiä!!