Mummoni aikoinaan: "Mitä se minua haittaa jos sinulla on syöpä"

Tsemppiä. Ehkei pitänyt syöpääsi todennäköisenä.

Hyi mikä mummo. Välit poikki moiseen jääkalikkaan.

todella surullinen kommentti ei ihme että järkytyit ja pahoitit mielesi. usein ne lähimmät loukkaavat pahiten.

Mun käly sanoi, että kaikki hänen tuntemansa rintasyöpään sairastuneet ovat kuolleet parissa vuodessa.

Olin juuri kertonut hänelle sairaudestani.

Siitä on nyt 11 v aikaa.

Ap:n mummo oli tosi ikävä tyyppi.

Olitko jo aiemmin epäillyt kertaakaan, että mummosi saattaa olla tunnekylmä tai sosiopaatti?

Tuollaisissa tapauksissa todella koetellaan omaa empaattisuutta. Oman sairauden tuoman surun lisäksi joutuu suremaan ja tuntemaan myötähäpeää ehkä rakkaankin omaisen sosiaalisesta omituisuudesta. Tulee mieleen Donald Trump joka puhuu hautajaisissakin siitä että kuinka paljon vainaja häntä ihaili.

Anoppi kun lapsemme oli syntynyt:

“Niin, jollekin sukulaisellehan se syntymä on voinut olla ihmeellinen juttu mutta ei se kuule miulle ole, miulla on jo lapsenlapsia.”

Sama anoppi:

”Miks sie värjäät tukkaas noin tummaks, siehän näytät ihan mustalaiselta”

Ja myöhemmin:

”Miks sie värjäät tukkas noin vaaleaks, sullahan on jo ikääkin”.

Äidilleni anoppi oli häissämme sanonut (vanhempani kustansivat häät) että ”ai tuollaiset kukkakoristeet joka pöydässä, no ne onkin halvat”.

15v mulle vttuili ja kesällä vttuili viimeisen kerran hoitokodissa. Sen käynnin jälkeen sanoin miehelleni, että kun seuraavan kerran tulen katsomaan hänen äitiään, hän makaa jo arkussa.

Äitini, kun olin menossa vaikeaan sydänleikkaukseen:

Sano sille miehellesi, että jos leikkaukseen kuolet, tulet kummittelemaan hänen uniinsa.

Leikkauksen jälkeen äitini ei ollut millään tavalla kiinnostunut siitä, kuinka minä voin. Toipuminen vei kuukausia.

Onnekseni anoppini välitti minusta tuolloin, kuten aina muulloinkin.