Minusta tuli pettäjämiehen painajainen

Varokaa vaan pettäjät, saatatte saada minun kaltaisen katkeran hullun perään. Tuli siitä tuhkimotarinasta mieleen että minäkin haluan avautua ja teen sen nyt.

Mies vaan tunkeutui minun elämään. Ruikutti miten kotona menee huonosti ja ero tulossa ja plääplää. Minä myötätuntoisena ihmisenä kuuntelin ja lohduttelin. Puhui kauniita minulle ja minä uskoin kaiken. Päädyttiin sänkyyn kerran ja sitten toisen... Sitten muka jätti avovaimonsa, ehkä valehteli minulle, tuli ja vietti jonkun aikaa luonani. Ja minä hölmö menin rakastumaan! Jälkeen päin tajusin hänen olleen vaan seksilomalla. Hyväksikäyttäjäsika! Kotiin paluun jälkeen sama meno jatkui, onnistui puhumaan niin että uskoin hänen vielä joku päivä tulevan luokseni. Kun vihdoinkin tajusin että sitä päivää ei tule, pääsi piru irti.

Tämä nainen on kuulemma hyvin mustasukkainen, on syytä ollakin. Hän tietää miehensä pettäneen mutta ei varmasti ikinä voisi uskoa että kyseessä on työkaveri, koska työpaikalla on ihan vain pari naista. Kukaan töissä ei tiedä meidän salaisesta suhteesta, mutta voi olla että joku päivä kerron kaikille. Ei se olisi minunkaan etu mutta olen loukkaantunut siitä että minua pidetiin pelkkänä reikänä. Muistutan kyllä miestä joka päivä siitä miten vihaan häntä.

Tämä törppö lörpötteli lähes kaiken omista ja naisensa asioistaan minulle. Minähän nyt kostonhimoisena osaan käyttää arkoja asioita aseena. Olen valehdellut tälle miehelle että minulla on hänesta kuvia ja uhkaillut lähettää niitä viestien kanssa hänen naiselleen, lapselleen, sukulaisilleen ja tutuilleen. Siitähän tyyppi hermostui kun sanoin laittavani viestin naisen lapselle, että hei kato, tällänen mies äidillä on. Tai että kerron naiselle miten mies kerran otti naisensa sukulaisenkin mukaan kun tuli minua panemaan. En oikeasti tekis niin mutta saanpahan ainakin näin miehen jännittämään mitä tapahtuu. Huvittavinta on että mies on aikoinaan hylännyt oman lapsensa kun lapsen äiti oli pettänyt häntä, siitä saan paljon veetuilua aikaiseksi. Periaatteessa minua ei kiinnosta yhtään mitä tapahtuis, miten pahalta hänen naisestaan tuntuisi jos kaikki paljastuisi yksityiskohtia myöten koska en tunne häntä.

Jonkin sortin häiriö se on minullakin päässä. Olen niin täynnä vihaa että ihme etten ole vielä räjähtänyt. Kostan tälle miehelle nyt kaiken, sen että kukaan muukaan mies ei minua halua. Sen että olen yksinäinen ja mielisairas hullu. En ikinä enää haluais häntä itselleen mutta nyt puran koko elämän tuskan häneen. Mitäs piti minua pelkkänä reikänä. Minullakin on tunteet mutta koska ei sitä ottanut huomioon, saa nyt luvan kärsiä. Hänen virheensä oli sotkeutua minuun. Kaikki oli niin ihanaa ja jännittävää, olin varmasti mukava ja sellainen johon hän luotti. Mutta kun vihdoin suostuin ymmärtämään mikä hänelle olen, muuttui se kaikki painajaiseksi sekunnissa. Muistakaa salasuhteilijat se, itku pitkästä ilosta! Ihan tosi!

En oikeasti halunnut enkä halua edelleenkään pahaa kenellekään, en miehelle enkä hänen perheelleen. En vaan voi itselleni mitään, veisipä joku minut jo hoitoon. Kaikki pitää näköjään oppia kantapään kautta. Ja huomenna taas jatkan pään aukomista töissä. Anteeksi!