Lue keskustelun säännöt.
Viisaat vanhukset ovat kadonneet kokonaan
17.11.2021 |
Tai ovat ainakin hyvin harvassa. Omalla mummilla on toki elämänkokemusta, mutta puuttuu sellainen elämänviisaus minkä kuvittelisi vanhukselta löytyvän. Mummia kiinnostaa raha ja menestys ja miltä näyttää ulospäin. Puuttuu henkisyys ja viisaus kokonaan. Nyt vanhukset ovat hauraita, sairaita, syövät kymmeniä eri lääkkeitä, seisovat kauppojen pelikoneilla tuhlaamassa pieniä eläkkeitään niihin, syövät epäterveellisesti ja ovat lihavia. Osa on vihaisia, on alzheimeria ja mielenterveysongelmia.
Mihin hävisi se viisaus mitä jaetaan sukupolvelta toiselle?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa vanhusten kunnioittaminen, noin niinkuin käytännössä?
Omat vanhemmat ainakin pompottavat lapsiaan niin paljon kuin pystyvät, siihen alistuminenko on kunnioitusta?Kumipallona luokses pompin ain. Omat vanhempani olivat vaativia nykymittapuun mukaan mutta ei huumorikaan koskaan hyytynyt. Läpi vaikka harmaan kiven. Jokainen "joutui" vuorollaan kotitöihin ja muutenkin. Ei auttanut sanoa " mulla peli kesken"
Vanhuksista puhutaan, eli pompottavat aikuisia lapsiaan, vaikka 300km päästä tekemään jonkun jutun, vaikka voisivat ostaa kyseisen palvelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä nuorena on tyhmä vanhana. Ei ikä muuta ihmistä viisaaksi vanhukseksi.
Mä tunnen monta viisasta vanhusta. Omia sukulaisia ja useampia, joiden kanssa olen vain ystävystynyt.
Ehkä aloittajalla ei ole kovin laaja tuttavapiiri, mitä vanhuksiin tulee?
Tiedän, ettei useimmilla ikäisilläni (47 v) ole yli yhdeksänkymppisiä ystäviä, tai kahdeksankymppisiäkään. Mulla on useita.
Täytyy itsellä olla näkemys mikä on viisautta jotta tunnistaa sen toisessa ihmisessä.
Voihan olla ettei Ap llä ole tätä ominaisuutta.
Mestarin tunnistaa kadulla vain toinen mestari.
Taskuvaras tunnistaa vain taskut.
Minä pidän itseäni ns. viisaana vanhuksena. Vaikka en vielä olekaan raihnainen, ja varsinkin järki juoksee edelleen.
Minulla olisi paljonkin hiljaista, kypsynyttä elämänkokemukseen perustuvaa tietoa ja näkemystä - mutta sille ei tunnu olevan menekkiä, kysyntää. Päin vastoin.
En puutu toisten, nuorempien elämään, enkä tuputa näkemyksiäni. Olen vetäytynyt esim. aikuisten lasteni elämästä, kun heidän arvonsa ovat juuri tässä nykyisessä elämänmenossa. He eivät ymmärrä, että minua lähinnä ahdistaa se kerskakulttuuri, missä elävät. Ja touhottaminen, koko ajan ollaan menossa sinne tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se sinun käsityksesi viisaista vanhuksista katosi siinä samalla, kun itse kasvoit aikuiseksi ja ymmärsit etteivät kaikki ihmiset viisastu ikääntyessään. Lapsen silmiin aikuiset ja etenkin lempeät vanhukset voivat tuntua viisailta. Harvemmin aikuiset paljastavat lapselle sitä mitä pohjimmiltaan ovat. Ihmiset osaavat olla pikkumaisia, itsekkäitä ja ahneita elämänsä loppuun asti.
Niin, mutta jotkut myös viisastuvat ja seestyvät. Vahingossa vai pyrkivät siihen?
Eihän nykymeno edes arvosta viisautta. Ikääntyminen nähdään jonain nolona ja häpeällisenä, saat armoa jos edes yrität esiintyä nuorekkaana ja riippumattomana, älä herran tähden vaan mene vaivaamaan ketään murheillasi.Viisaus edellyttää inhimillisiä arvoja ja ajan ottamista omia aitoja tarpeita varten, eikä tämä aika niitä suosi. Tärkeintä on haalia mammonaa. Moni masentuu, katkeroituu, unohtaa hyvän ja unohtuu.
Nuorempi väki myös tulkitsee vanhoja/"vanhoja" väärin. Itse hämmästyin (itsekseni), kun miniäni kerran kertoi minun piristyneen. 🤔 Tajusin äkkiä, että hän piti minua apaattisena tai flegmaattisena siitä syystä, että olen rauhallinen ihminen, joka vierailulla tykkää istua, katsella ja kuunnella, mitä muilla on meneillään. En siis läväytä mielipiteitäni ja pyöri väkkäränä tutkimassa toisen huushollia. Oma äitinsä on enempi tällainen. Hiljainen viisauteni jää tämmöisiltä huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. En tarkota viisaudella sitä kuinka hyvin vanhukset on mukana tässä päivässä nykyjuttujen ja älylaite osaamisten kanssa. Vaan sellaista syvää ja henkistä viisautta.
Isovanhempani jotka olivat syntyneet 1897 olivat juuri sellaisia. Sensijaan vanhempani jotka olivat syntyneet 1926/27 olivat pinnallisia ja rahanahneita, ilkeitä lannistajia ja mäkättäjiä. Olenkin tullut siihen tulokseen, mitä ilkeämpi ja kiukkuisempi ihminen, sitä pidempi ikä. Vanhempani olivat pitkäikäisiä 92 ja 94 v. asti elivät omassa kuplassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan nuoret on niin älykkäitä/s, että heitä ei viisaus kiinnosta. He tietävät jo kaiken. /s
"Nykyajan nuoret"^TM, jo muutaman tuhatta vuotta putkeen.
Tyhmästä ihmisestä ei tule ikääntyessäkään viisas. Se on vain todella kokenut typerys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen nyt muutenkaan ei ole kovin viisas, missään iässä. Mutta jos vertaan tuntemiani vanhuksia siihen, milainen itse olen ollut nuorena, niin suuri osa vanhuksista on viisaita.
Mulla on 2 hyvin erilaista isovanhempaa.
Mummo ystävällinen ja hymyilevä. Aina todella hillitty ja sovitteleva käytökseltään. On paljon matkaillut (jos 50-60-luvulla) avarakatseinen, maailmanmenosta kiinnostunut. Lukee paaaaljon kirjoja ja keskustelee mielellään ihan mistä vain. Siis ihan mistä vain. Ollaan puhuttu esim. "nykyajan" ilmiöistä joita hän ei vielä täysin ymmärrä mutta asia kiinnostaa, esim. homot, trans-ihmiset, nykyajan työelämä, ulkönäköpaineet, some, nyky-feminismi, tatuoinnit jne. Pystyy keskustelemaan "oudoista" ja vaikeistakin jutuista kiihtymättä tai lyttäämättä. Osaa myös kauniisti sanoa jos on jostain erimieltä ja perustelee sen hyvin niin että kaikille jää hyvä mieli. Hän on myös ollut ammatissa jossa on nähnyt "ihan kaikenlaista" elämästä joten se varmasti selittää hyvää sivistystasoa.
Ja sitten on pappa(ei siis mummon mies, vaan toisen vanhempani isä) joka on täysi vastakohta. Kiukuttelee, haukkuu ja änkyröi. Hän on aina oikeassa ja kaikki nykyjutut on höpöhöpöä ja paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omalta kohdaltani voin kertoa. Näin on. Mitä enemmän ikää karttuu, niin sitä tyhmemmäksi huomaan itseni. Nuorena luulin olevani viisas.
Nyt en ole siitä ollenkaan varma. Taitaa olla harvassa ne todella viisaat ihmiset.
Yhdeksikkö, vain perinteinen hyvä kasvatus estää minua sanomasta sinulle päin naamaa, mitä sinusta ajattelen.
Terv. Hapan, katkera, kitkerä, kiukkuinen ja pahansisuinen akka suurista ikäluokista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailmassa yksilön elämänkokemuksiin perustuvaa viisautta tarvitsee vain yksilö itse. Toista oli vielä yli 50 vuotta sitten, kun kokeneempi ( = iältään vanhempi) opasti nuorempiaan. Esimerkiksi, ettei ohraa kannata kylvää marraskuussa. Monet asiat aiemmin liittyivät tavalla tai toisella vuodenaikoihin ja säätiloihin. Ihmiset osasivat "ennustaa", miten sadon käy, ja perustivat "ennistuksensa" aiempiin kokemuksiinsa. Nyt tällaista tietoa ei enää tarvita, koska jos tarvitsee jonkin ohjeen johonkin, voi katsoa Googlesta.
Nykyisin pidetään myös hyvänä asiana, että jokainen sukupolvi saa oppia asiat nk kantapään kautta. Iäkkäämpin ei haluta puuttuvan millään tavalla asioihin. Sivusta voi seurata ja pitää suunsa edelleen kiinni silloinkin, kun tapahtui just se, mikä oli odotettavissakin. "Mitäs minä sanoin" sanotaan sekin vain hiljaa mielessä eikä ääneen. Ihmiset tekevät huonoja valintoja elämässään ja niin on tehnyt jokainen sukupolvi. Nyt varsinkaan ei pidetä suotavana edes varoittaa huonosta valinnasta. Varoittamalla pahimmillaan menee poikki koko ihmissuhde.
Maailma on nykyisin myös kiireisempi, ihmisten elämät hektisempiä. Ei kenelläkään ole aikaa eikä oikein kiinnostustakaan kuunnella jonkun eri sukupolveen kuuluvan ajatuksia. Kyllä me boomerit ikätovereidemme kanssa jutellaan syvällisemmin just "elämän viisauksista" yms.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan nuoret on niin älykkäitä/s, että heitä ei viisaus kiinnosta. He tietävät jo kaiken. /s
Ei nuoruus ja viisaus ole koskaan sopineet yhteen. Kaikki sietävät sitä ainakin johonkin rajaan asti.
Surullista kyllä on, jos vanhuus irtoaa viisaudesta. Mitä mieltä vanhenemisessa oikeasti on, ellei viisastu? Siis ellei elämä muutu mielekkäämmäksi ja metkityksellisemmäksi.
Mutta siltä vaikuttaa, että monia ikääntyneitä ei viisaus edes kiinnosta.
Kuka pettää itseään milläkin harhalla, ei se kyllä ikää katso. Laiskuudesta etenkään henkisestä, ei kukaan sakota, ja sitäkös käytetään häpeämättä hyväksi.
Minulle viisaat vanhukset ovat niitä ystävällisiä pappoja ja mummuja, jotka juttelevat niitä näitä kaupassa, uimahallin saunassa ja liikennevälineissä. Heistä jää aina hyvä mieli. Eivät selvästikään enää stressaa mistään.
Monesti johtuu siitä ettei vanhoja viisaita mummoja ole: Naiset saa lapset yhä nuorenpina ja tulevat myös nuorempina mummoiksi. Moni on mummo jo 45- 50- 55v-65vuotiaana.Käyvät läpi vaihdevuodet ikä kriisit, avioerot ja katkeroituvat! Vellovat kiinni mennessä.Hakien lohtua kaljasta tai viinistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän vanhukset on ns iso ikäluokka eli boomerit. He eivät ole koskaan olleet muuta kuin itsekkäitä. Viisaus puuttuu, eikä asia liity mitenkään älylaitteisiin.
Vastaajien pitäisi ehkä määritellä, mitä tarkoittavat vanhuksilla. Boomerit ovat lähinnä plusmiinus 60-vuotiaita.
Itse tarkoitin 80+ ikäisiä, jotka usein kokevat muuttuvan maailman vieraana ja ahdistavana.
Suuret ikäluokat muodostuivat monissa läntisen Euroopan maissa muutaman vuoden aikana toisen maailmansodan jälkeen, niin sotaan osallistuneissa kuin sen ulkopuolella pysyneissäkin maissa. Suomessa korkea syntyvyys kesti hieman yli viisi vuotta, elokuusta 1945 elokuuhun 1950.
Boomerit ovat nyt 71 - 76 vuotiaita
Eihämme mihinkään olla kadottu. Täällä me olemme joukossanne, mutta koska olemme viisaita, ymmärrämme olla 1980 jälkeen syntyneiden joukossa hiljaa, koska kukaan ei kuitenkaan kuuntele! Ei helmiä sioille, sanoo sananparsikin.
Kumipallona luokses pompin ain. Omat vanhempani olivat vaativia nykymittapuun mukaan mutta ei huumorikaan koskaan hyytynyt. Läpi vaikka harmaan kiven. Jokainen "joutui" vuorollaan kotitöihin ja muutenkin. Ei auttanut sanoa " mulla peli kesken"