Lue keskustelun säännöt.
Onko jo myönnettävä tappioni, kun kandiin meni 5 vuotta ja maisteria olen väsännyt 4 vuotta?
16.11.2021 |
Onko aika jo myöntää itselleni, että tämä ala on liian vaativaa eikä sovi minulle? Vai teenkö kuitenkin loppuun tietäen, etten edes halua hakea alan töitä koska koen todella uuvuttavaksi ja aivan liian vaikeaksi itselleni koko alan ja kaiken mikä siihen liittyy. Haaveilen opintojen keskeyttämisestä ja vaikka jonkun amistutkinnon aloittamisesta. Minusta piti tulla hieno akateeminen, mutta ei kaikista vain ole siihen.
Kommentit (35)
Meneekö kaikki aika, rahat ja huomio juomiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
CV:ssä voi kyllä näyttää aika hassulta jos tutkintoon on mennyt 10 vuotta, mutta paremmalta toki näyttää kuin 10 vuotta ja kesken jäänyt tutkinto. Tee vaan rimaa hipoen loppuun ja aloita sitten jotkut muut työt tai opinnot.
Mitä vielä on tekemättä? Ehdotan, että painat loppuun asti ja hakeudut sitten jollekin toiselle alalle töihin. Älä heitä hukkaan tehtyä työtä. Minä aloitin opiskelut vuonna 1985 ja sain maisterinpaperin vuonna 1996. :)
Siis mitä olet tehnyt, kerännyt 900 opintopistettä? Tuossa ajassa ehtii hankkimaan 3 AMK-tutkintoa.
Pusket nyt vaan sen yhden tutkinnon loppuun. Eiköhän sulle tuottaisi yhtä lailla hankaluuksia jonkun uuden alan opiskelu. Kaikella ystävyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kandi edelleen. Maisterin opinto-oikeus olisi v1999, mutta en ole koskaan kerinnyt sitä suorittamaan kun työelämä imaisi mukanaan. Teen siis asiantuntijatyötä 5000 euron bruttotuloilla ja ihan tyytyväinen tilanteeseen. Työ aina poiki jotain muuta työtä, työnantajat vaihtui välissä ja yhtäkkiä huomasin, ettei sillä koulutuksella ollutkaan enää mitään merkitystä työnantajille vaan saavuttamani työhistoria ja kokemus oli se pääpointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkinto loppuun ja hommmaa joku valtion suojatyö missä ei tarvi olla mikään Einstein.
Ihan varmasti pystyt sen tutkinnon tekemään, Ap. Kykenit saamaan opiskelupaikan ja olet pystynyt suorittamaan opintoja tähänkin asti. Älä vähättele itseäsi ja kykyjäsi. Ei meidän perusmaistereiden mitään Einsteineja tarvitse olla, ihan tavallisia ihmisiä olemme. Jos ala ei tunnu omalta, niin sekin voi heikentää motivaatioita ja hidastaa opiskelutahtia.
Olen samaa mieltä kuin 3/8, että rimaa hipoen läpi. Pääset siitä sitten eroon. Sitten vaikka amikseen. Myös suoraan toisen alan maisteriopintoihin voi olla mahdollista eli lyhyempi väylä mieluisammalle alalle, jos sinulla olisi yksi maisterintutkinto tehtynä.
Työtä hakiessa loppuunvietyjä asioita yleensä arvostetaan. Joskus tietysti voi olla riskinä, että on ylikoulutettu. Sinun ei tarvitse hakea tuon alan töitä, jos et koe alaa omaksesi. Itsellä oli samoja fiiliksiä välillä, teki mieli keskeyttää. Mutta nyt vuosien päästäkin olen tosi tyytyväinen, että tein tutkinnon valmiiksi. Pitkään meni, mutta kyllä kannatti. Eli vahva suositus täältä, mutta teet tietysti omat ratkaisusi, jos koet keskeyttämisen parhaana vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitkeä ainakin olet, moni olisi jo luovuttanut. Kyllä se siitä valmistuu, askel kerrallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pusket nyt vaan sen yhden tutkinnon loppuun. Eiköhän sulle tuottaisi yhtä lailla hankaluuksia jonkun uuden alan opiskelu. Kaikella ystävyydellä.
En ole ap, mutta kaikille nyt ei sovi kaikki alat. Osa ei pärjäisi ikinä vaikka luonnontieteellissä aineissa, mutta voi loistaa humanistisella puolella. Tai päinvastoin. Näyttää siltä, että ap:lla on uupumisen merkkejä kans ilmassa. Ei ole häpeä myöntää, että joku ala ei sovikaan itselle tai se olisi liian raskasta. Amis tai amk voi sopia aloittajalle loistavasti.
Jos haaveiletuovuttamiseetw, oletköytönnössä jo luovuttanut. Et edes halua valmistua, et halua oppia alaa, etkä halua tehdä sillä töitä. Turha sitä sitten enää on jauhaa.
Ei se välttämättä tarkita, ettetkö halutessasi ihan hyvin pystyisi tähänkin, mutta kun et kerran hakua, niin mitä sitä sitten yrittämäänkään. Voithan tehdä jotain sellaistakin, mitä haluat tehdä - jos onnistut sen löytämään.
Mutta varaudu siihen, että ei se ruoho sen vihremäpää tai maailma helpompaa välttämättä muuallakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeletko päätoimisesti vai työn ohessa?
Kannattaa oikeasti kehittää opiskelumenetelmiään. Esim. se vuodessa varatuomariksi valmistunut antoi ihan hyviä käytännön vinkkejä.
Itse olen keski-ikäinen ja tein kandin valmiiksi viime tipassa, jottei tarvitse eläköityä ylioppilaana. Teen hyvin palkattua asiantuntijatyötä, jota olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Tutkinnosta ei sinänsä kummemmin hyötyä ole, mutta kiva se on olla.
Huijarisyndrooma ja masennus saattavat vaivata sinua. Kannattaa ehkä keskustella asiasta jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
CV:ssä voi kyllä näyttää aika hassulta jos tutkintoon on mennyt 10 vuotta, mutta paremmalta toki näyttää kuin 10 vuotta ja kesken jäänyt tutkinto. Tee vaan rimaa hipoen loppuun ja aloita sitten jotkut muut työt tai opinnot.
Todellakin. Itse opiskelin(join) 10 vuotta, ja jätin opinnot kesken. Töitä olen sen jälkeen kyllä tehnyt jo pitkään, mutta kait olen jäänyt jonkun verran opiskelukavereiden tienesteistä ja urista. No, ei se elämä koostu pelkästään työstä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeletko päätoimisesti vai työn ohessa?
Kannattaa oikeasti kehittää opiskelumenetelmiään. Esim. se vuodessa varatuomariksi valmistunut antoi ihan hyviä käytännön vinkkejä.
Itse olen keski-ikäinen ja tein kandin valmiiksi viime tipassa, jottei tarvitse eläköityä ylioppilaana. Teen hyvin palkattua asiantuntijatyötä, jota olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Tutkinnosta ei sinänsä kummemmin hyötyä ole, mutta kiva se on olla.
Huijarisyndrooma ja masennus saattavat vaivata sinua. Kannattaa ehkä keskustella asiasta jonkun kanssa.
Ei ole mistään opiskelu tavoista kyse enää siinä vaiheessa, kun ei ole mitään yhteistä opiskelutovereiden kanssa, ja muut tajuavat asiat heti eikä itse tajua yhtään mitään. En ole saanut yhtään kaveria opiskeluaikoina ja jopa opettajat ovat sitä mieltä, että minun kannattaisi ehkä miettiä jotain muuta alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeletko päätoimisesti vai työn ohessa?
Kannattaa oikeasti kehittää opiskelumenetelmiään. Esim. se vuodessa varatuomariksi valmistunut antoi ihan hyviä käytännön vinkkejä.
Itse olen keski-ikäinen ja tein kandin valmiiksi viime tipassa, jottei tarvitse eläköityä ylioppilaana. Teen hyvin palkattua asiantuntijatyötä, jota olen tehnyt viimeiset 20 vuotta. Tutkinnosta ei sinänsä kummemmin hyötyä ole, mutta kiva se on olla.
Huijarisyndrooma ja masennus saattavat vaivata sinua. Kannattaa ehkä keskustella asiasta jonkun kanssa.
Ei ole mistään opiskelu tavoista kyse enää siinä vaiheessa, kun ei ole mitään yhteistä opiskelutovereiden kanssa, ja muut tajuavat asiat heti eikä itse tajua yhtään mitään. En ole saanut yhtään kaveria opiskeluaikoina ja jopa opettajat ovat sitä mieltä, että minun kannattaisi ehkä miettiä jotain muuta alaa.
Mielestäni ei kannata vertailla liikaa muihin, voit olla ihan yhtä fiksu omalla tavallasi kuin opiskelutoverisi, ehkä tarvitset enemmän aikaa tuumiskeluun. Saatat olla myös luovempi tai idearikkaampi kuin he, voimme olla lahjakkaita niin monella tavalla.
Jotkut saavat paljon kavereita opiskeluaikana, toiset eivät yhtään. Kyllä niitä kavereita voi muualtakin saada.
Haitko tältä palstalta tukea siihen, että on ok keskeyttää opinnot? Jos hait tukea tähän, niin voin sanoa, että se on ok. On myös ok pinnistellä opinnot loppuun. Tai voit tehdä maisteriopinnot joskus myöhemmin, jos koet ne tarpeelliseksi. Kandintutkinto sinulla nyt kuitenkin on.
Tärkeintä on varmaan se, minkä ratkaisun kanssa olet sisimmässäsi sovussa itsesi kanssa?
Antaisin pari vinkkiä, itse arvioit tietysti niiden hyödyllisyyden (:
Kuvittele, että olet lopettanut opinnot. Tavoitatko miltä olosi tuntuisi tämän jälkeen? Olisitko helpottunut vai katuisitko, jäisikö jossiteltavaa?
Niin, mieti vaikka 5 vuoden päähän? Mitä näet siellä, mitä työtä teet, kuinka opinnot jne.?
Voi auttaa hahmottamaan, kun visuaalisesti asioita mielessään katsoo ja ajatuksia kiinni saa.
Luuseri