Ex-miehen muuttunut käytös, taka-ajatuksia?

Olin pitkään ex-mieheni kanssa, vaikka hän kohteli minua huonosti. Jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja ajoittain myös fyysistä. Aluksi en halunnut erota miehestä koska en uskonut kelpaavan kenellekkään (näin mies sai minut tuntemaan) ja lopuksi en uskaltanut erota. Kerran hän hakkasi minut jopa sairaala kuntoon. Muutoin "vain" lyöntejä satunnaisesti. Tulin raskaaksi ja uskalsin vihdoin puolustautua. Halusin suojella lastani ja kerroin ensimäistä kertaa vuosia jatkuneesta väkivallasta ystävälleni. Tein yhdessä ystäväni tuella rikosilmoituksen ja mies tuomittiin sakkoihin ja ehdolliseen. Samalla hain avioeroa. Erosta ja poliisista huolimatta mies ei jättänyt minua rauhaan. Hän oli mustasukkainen (ilman syytä) ja uhkasi viedä lapsemme, jos en palaisi hänen kanssaan yhteen. Pian synnytinkin tyttäremme. Miehen uhkaileva käytös jatkui ja kerran hän onnistuikin "viemään" tyttäremme muutamiksi tunneiksi. Luojan kiitos hän ei ole lastamme kohtaan väkivaltainen vaikka käyttääkin häntä vain pelinappulana. Silloin tajusin, että meidän ei ole turvallista asua täällä ja muutin vanhempieni luo toiselle puolelle Suomea. Asuin melkein 1,5 vuotta siellä kunnes palasin takaisin pk-seudulle miehen tietämättä. Onnistuin muutaman kuukauden asumaan salassa, kunnes mies kuuli jostain paluustani. Mies oli kuitenkin kuin eri ihminen, kun tapasimme sattumalta. Hänen avullaan sain töitä ja käyttäytyy muutenkin "mukavasti". Pelkään häntä edelleen ja hän on huomannut sen. Ei tule liian lähelle yms. Tapaamme siis n kerran viikossa, kun työpaikkani tien toisella puolella hänen työpaikastaan. Hän vain kyselee lapsestaan ja miten meillä menee. Hän ehdotti, jos saisi olla tekemisissä lapsemme kanssa. Hän sanoi, että vaikka pari tuntia kuukaudessa valvotusti aluksi. Haluaa kuulemma osoittaa olevan luottamuksen arvoinen ja ehkä toivottavasti tulevaisuudessa voisi lapsi olla yötäkin hänen luonaan. Minua epäilyttää, että onko miehellä taka-ajatuksia. Uskotteko, että mies vajaassa 2 vuodessa on muuttunut ja haluaa vilpittömästi ottaa osaa lapsensa elämään?