Kun ei vaan pysty hyväksymään itseään/elämäänsä

Oletko käynyt terapiassa tms..? :/ En usko että oikeasti olet mitenkään huonompi kuin muut, ehkä sulla on vaan huono itsetunto? Ja ei kaikki pysty olemaan luontevasti sos. Tilanteissa luonnostaan, esim itse en pysty.. En sitten tiedä miten voi oppia olemaan erilailla. Tsemppiä sulle.

Voi kyllä on muita. Minä! Voi luoja, kuinka itsessäni ja elämässäni kaikkea vihaankaan. Ihan kaikkea.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 20:33"]

Näiden itseinhon tunteiden kanssa olen paininut niin kauan kuin muistan. Nykyään se inho on jopa puhdasta vihaa... On piirteitä joita arvostan ihmisessä, eikä mulla ole niistä mitään. Mulla ei ole mitään taitoja. Ja eniten inhoa aiheuttanut asia on ollut aina ULKONÄKÖNI. Miten voikaan omaa naamaansa ja olemustaan inhota? Jos joku kysyisi mistä haaveilen, en osaisi vastata mitään. Haluaisin vain olla joku toinen, täysin toinenlainen ihminen. On asioita joita "olisi kiva tehdä", esimerkiksi matkustelu, kitaran soiton opettelu, en nyt keksi muita tähän, mutta kuitenkin. Mua ei vaan kiinnosta tehdä noita asioita minuna.

Vihaan jokaista luonteenpiirrettäni, koska niistä on pelkkää haittaa. Vihaan sitä, etten osaa olla luontevasti sosiaalisissa tilanteissa ja ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, vihaan laiskuuttani ja flegmaattisuuttani, ylianalysointia (jota ei vaan saa pois päältä), liikaa herkkyyttäni, ihan kaikkea.

En mä tiedä mitä tälläkin hain, ehkä haluaisin kuulla, onko meitä muita. Tiedän, ettei kukaan mua voi tässä asiassa auttaa. Musta vain tuli tällainen, pitäisi pelata niillä korteilla mitkä on annettu.

[/quote]

millaiset vanhemmat sinulla on/oli?

Lopeta sitten omaan napaan tuijotus ja auta muita esim mene vapaaehtoistyöhön!

Voi ei... 

Ihmiset ovat kaikkinerilaisis, mutta erilaisuudessaan samanlaisia. Tarkoitam. Että kukaan ei ole täydellinen, kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolemme. Se, että pystyy hyväksymään itsensä heikkouksineen päivineen. on elämän käännekohta. Sen jälkeen elämä saa uuden suunnan. 

Kyse on anteeksiannosta. Pitää antaa anteeksi vanhemmille, että tekivät minut, kaikille, jotka oveåat vaikuttaneet minuun ja vieneet luottamusta ja uskoa elämään. Sanotaan, että kun pystyy antamaan anteeksi Jumalalle (jos ei usko, niin universumille, kaiken luojalle tms), niin sitten vasta pystyy antamaan anteeksi itseleen. Tämä on prosesssi, mutta kun sinnikkäästi haluaa, niin perille pääsee. Hitaasti, mutta varmasti.