Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa jotain lohduttavaa, pliis! Nuori vauvakuumeinen täällä..
09.09.2006 |
Moi!
Olen 22v opiskelija. Miehen kanssa ollaan asuttu vuosi yhdessä ja ollaan ihan onnellisia (olemme tunteneet 3 vuotta). Opiskelen kolmatta vuotta ammattiin, jossa työttömyysprossa on kahden luokkaa. Silti gradu, paljon syventäviä opintoja ym. on jäljellä. Ja yhtäkkiä päälle on rysähtänyt vauvakuume. Tunne, että jotain puuttuu, eikä sitä saa panostamalla itseensä, olemalla itsekäs tai ostamalla. Tuntuu kuin joku biologinen tarve usuttaisi minut hankkimaan lapsia. Kaikki lapset näyttää yhtäkkiä ihanilta, kaipaisin niin pientä kääröä, jota voi rakkaudella hoitaa ja kasvattaa. Silloin elämällä olisi merkitys, nyt mielestäni elän ihan " turhaa" elämää, vaikka tietenkään asia ei näin yksioikoinen ole. Mieheni haluaa myös lapsia, mutta tuskin vielä. MISTÄ LÖYTÄÄ JÄRKI JOKA SYSÄISI VAUVAKUUMEEN SYRJÄÄN? Koliikkivauvakaan ei minun vauvakuumetta nujerra, sydäntä vain vihlaisee pienen puolesta, kun huutaa pahaa vointiaan.
Kommentit (25)
Naisen hedelmällisyyshän alkaa laskea hiljalleen 23. ikävuoden jälkeen. Varo vaan, saatat pian huomata kärsiväsi akateemisesta lapsettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt lapsista ja jotenkin se on ollut myös itsestään selvää että niitä " teen" . Kaksi vuotta kun olin yksinäni kärvistellyt kuumeeni kanssa, mieskin lämpeni vauva-ajatuksille. 22-vuotiaana minusta sitten tuli äiti. Opiskelin silloin toista ammattia, mutta mitkään opiskelijaelämät ja relaamiset ei oo mitään äitiyden rinnalla.
Ennen lapsen syntymää tunsin eläväni jotenkin puoliksi. Välillä tuntui etten elä ollenkaan, vaikka kävin baareissa ja ulkomailla. Tapasin kavereita, katsoin elokuvia (keskeytyksettä), luin kirjoja yömyöhään...
Välillä vieläkin tulee semmonen olo että jotain puuttuu. Ehkä se on toinen (kolmas, neljäs...) lapsi.
Olen nyt 24-vuotias enkä voisi kuvitellakaan että olisin opiskellut loppuun ja vasta sitten " tehnyt" lapsen.
Mun neuvo on että et jää mistään paitsi, jos lapsen nyt saat.
Mielestäni ei parempaa aikaa olekaan lapsia saada kuin opiskelujen loppuvaihe - no, okei, olishan se kiva saada parempaa äitiyspäivärahaa... Mutta minusta on ihan mahtavaa että äitiysloman jälkeen voin olla kotona ja opiskella yhtaikaisesti, eli olla sekä äiti että ihan minä älykäs itse. Yksi lapsi sallii aika paljon opintoja kuitenkin, kotona tehtäviä siis - nukkuuhan tuo pari tuntia päiväunia ja iltaisinkin jää omaa aikaa pari tuntia.
Mulla oli suoritettu noin 120 ov kun esikoinen syntyi, sitten 1,5 v aikana olen suorittanut 20 ov lisää (tenttejä ja kotitehtäviä, luennoilla olen käynyt vaan pari kertaa). Nyt toinen tulossa pian, palautettavana vielä gradu ennen sitä.
En kyllä itse osaa mitenkään suositella lykkäämään, jos yo:lla opiskelet ja pystyt tenttimään kursseja pois. Eri asia varmasti amk:lla sitten kun vaaditaan läsnäoloja.
Eli suoritettavaksi minulla jää vielä 20 ov tutkintoon kuuluvaa harjoittelua, johon menen kun kakkonen on reilun vuoden ja mies jää lasten kanssa kotiin silloin. Kokonaisopiskeluajaksi tulee tasan 5v.
Alue: Aihe vapaa
Enkä neuvoisi odottamaan, kyllä se onnistuu näinkin vallan hyvin! Itse sain lapsen tosin vasta viidentenä vuotenani yliopistossa (olin 24-vuotias) ja jäljellä oli lähinnä kirjatenttejä ja yksi seminaari ja gradun kirjoitus. Ensimmäiset puoli vuotta pyhitin vain vauvan hoidolle, sen jälkeen luin ja kirjoitin iltaisin ja viikonloppuisin (mies päivät töissä). Kun lapsi oli 1,5-vuotias ryhdyin opiskelemaan täydempiä päiviä ja lapsi meni osa-aikaiseen hoitoon. Vuodessa sain helposti kaikki puuttuvat opinnot kokoon (gradukin valmistui tehokkaasti kun ei ollut aikaa ihmettelyyn). Opiskelun ohessa tein osa-aikaisesti myös oman alan töitä.
Tottakai pääset " helpommalla" ilman lasta, mutta sama koskee koko elämääsi. Ei se lapsen saanti ja hoitaminen ole helpompaa vanhempanakaan. Opiskeluista voi pitää lomaa siinä missä työelämästäkin ja muutenkin opiskelu joustaa paremmin kuin moni työ. Ainut haittapuoli on minimiäityspäiväraha, itse en saanut päivärahaa korotettuna, vaikka olinkin ollut vaaditun ajan töissä (perusteena kirjoilla olo yliopistossa). Se oli äärettömän epäreilua.