Miksi en siedä lasteni kosketusta tietyn iän jälkeen?

Minulla ihan sama!

Olisi kiva kuulla mistä on kysymys.

Tarve omalle yksityiselle tilalle? En minäkään tykkää ihmisten koskettelusta/lääppimisestä. Kättely menee mutta kaulailu/käden pitäminen olkapäällä ja semmonen hypistely on todella inhottavaa.

Mulla ei ole onneksi tuollaista yhtään, mutta äidilläni ilmeisesti kyllä.

Surullista lapsille. Olemme tästä veljen ja siskon kanssa puhuneet, ja tosiaan surullinen juttu.

Onneksi isällemme ei käynyt noin, ja meille lapsille periytyi isän kyky näyttää rakkautta ja osoittaa hellyyttä kaiken ikäisille lapsille

Kai se on jotain eriytymistä lapsista, vauva-ajan viimeiset symbioosit poistuu.

Mulla on vanhin vasta 6 v, mutta siedän vähemmän hänen tunkemista naamaan kiinni kuin taaperon, jolla on vielä vauvanpyöreyttä poskissa. Halailen, sylittelen ja silittelen kyllä mielelläni molempia.

Inhoatko lapsen halaamistakin? Pään silittämistä? Kaikkea kosketusta? Ja ennenkaikkea: torjutko lastesi yritykset koskea itseäsi? Mistä tuo voisi johtua? Liian lähelle tuleva kosketus ei tietenkään ole jatkuvasti mukavaa,mutta jospa on kyse siitä,ettet oiken ole sinut itsesi kanssa? Löytyykö traumataustaa vai oletko vain väsynyt antamaan itsestäsi toisille? On kuitenkin täysin luonnollista ja tervettä, että lapset 'vieroitetaan tissiltä' tietyn iän jälkeen, siitä ei pidä tuntea syyllisyyttä. Äidilläkin on oikeus omaan tilaan ja koskemattomuuteen. Lapsi oppii samalla kunnioittamaan toisten ihmisten fyysisiä rajoja,kun et ole aina ottamassa syliin. Halauskin ja pään silittely riittää.

Erikoiselta kuulostaa, mutta ihmisiä on niin monenlaisia.