Kauan kummius mielestänne kestää?

Rippijuhliin asti.

Loppuu täysi-ikäisyyteen.

18v synttärit, tietysti voi olla tukena jatkossakin...

Itselläni on kyllä kummeihin kanssa yhä läheinen yhteys, he  ovat  80-vuotiaita  , minä 43. 

Ja esim. kortteihinsa kirjoitan aina Kummitäti/ Kummisetä ja nimensä. Arvostan heitä kovasti. 

Koko elämän. 

Ei se lopu ikinä, lahjoja ei tietenkään ole mikään pakko ostaa koskaan, mutta kyllä kummi on kummi vaikka kummilapsi olisi viidenkymmenen.

Kummit ovat nimi paperissa. Ristäisten jälkeen voit unohtaa koko jutun.

Olen kummi aina, mutta erityismuistaminen lahjoin sun muuten loppuu kyllä omalta osaltani rippukoulun jälkeen.

Minä 48 v., kummitäti on edelleen minulle kummitäti ja erityinen ihminen.

Eli sanoisin että parhaimmillaan kummius voi olla elinikäinen ja joissakin tapauksissa se loppuu konfirmaatioon.

Omat kummini ovat kuolleet, mutta siskoni 45-v saa edelleen joulu- ja synttärilahjat kummeiltaan, joululahjan hän antaa toki heille itsekin.

Lahjojen ostamisen olen lopettanut kun kummilapsi täyttää 18v. Olen tämän heille selittänyt, että tämä on mun tapa. Mutta tuon 18v päivän jälkeenkin olen kyllä muistanut esim. valmistujaislahjalla (=rahaa). Ja jouluna ja synttärinä kyllä edelleen laitan viestiä.

Itse lopetin rippikouluikään yhteydenpidon.

Syy se, että ikinä en saanut heiltä mitään. En koulukuvaa, en joulukorttia. Enkä ikinä edes kiitosta lahjoista tai mistään muustakaan. He laittoivat kyllä lahjalistaa, toivat lasta sisaruksineen hoitoon, pyysivät sitä, tätä ja tuota. Aina sanelivat tahdin ja aikataulun. Ilmoittivat lapsia tuodessa, ettei saa pyytää vieraita. Ei saa käydä kaupassa, ei saa nukuttaa lapsi B:tä päivällä jne., sääntöjä riitti.

Kun lapsi ei enää kaivannut hoitoa, en suostunut ottamaan pienempiä hoitoon. Olin heistä vaikea. Eivät pyytäneet enää synttäreille ja lahja rahana tilille kiitos.

Rippijuhliin tuli kutsu. Järjestelyihinkin olisin kelvannut. En mennyt. Iskin viimeiset rahat tilille ja kirjoitin lapselle kirjeen, jossa toivotin ihanaa elämää. Ottaa aikanaan itse yhteyttä, jos siltä tuntuu.

Ja tämä on nuoruuteni ystävän lapsi. Jostain kaivoi minut kummiksi ja typeränä silloin suostuin. Inhottaa koko kummijuttu. Pelkkää rahastusta tuntuu olevan monella muullakin, kun kuuntelee.

Kiitos kaikille vastauksista. Mielenkiintoista huomata, kuinka monella eri tavalla kummiudesta voidaan ajatella. Kummiuteen ei ole sääntöjä, se toki selittää.

Ymmärrän hyvin, että parhaimmillaan kummius on ikuista ja osapuolet toisilleen tärkeitä. Aina näin ei valitettavasti ole. Joku vastaaja kertoi puhuneensa kummilapsensa kanssa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ettei enää muista säännöllisillä lahjoilla. Selitti tämän olevan hänen tapansa. Mielestäni tämä kuulosti hyvältä, asioista olisi hyvä voida keskustella.

Ap

Kummius kestää lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Ikinä eivät kiittäneet, jos lähetin lahjan postitse. Ei tullut kuvia vuosiin, ei mitään.

Yhden kummilapsen äiti ei koskaan vastannut puhelimeen, eikä soittanut takaisin, kun olisin ajoissa lapselle halunnut hankkia jotakin hyödyllistä. Viime tipassa sitten lahjoja kärkkyi, joten tuli ostettua mitä ehti. Koskaan ei tullut kiitosta, ei kuvia, että lahja olisi päällä, ei mitään. 

Huono kummi olin varmasti, mutta kun välikätenä oli aina se vanhempi, niin ei voinut toimia kuin mitä se välikäsi mahdollisti.

Virallisestihan kummin tehtävä on hoitaa lapsen uskonnollinen kasvatus. Rippikoulussa lapsesta tulee täysvaltainen seurakunnan jäsen, joten kasvatusta ei enää tarvita.