Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, miksi et aja autoa vaikka kortti löytyy?
02.02.2015 |
Itse en ole ajanut niin 3,5 vuoteen. Sitä ennen tooooodella harvoin. Auto vaihtunut tässä välissä ja uusi on manuaali, kaksi edellistä automaatteja. En uskalla ajaa kun olen epävarma ja nyt varsinkin kun manuaali vaihteista autoa olen viimeksi ajanut joskus -90 luvun loppupuolella.
Mikä on sun syy?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kertakaikkiaan ollut tarvetta ajaa kymmeneen vuoteen. Jos tarve tulisi, niin ajaisin, vaikka alkuun jännittäisi.
En halua ottaa vastuuta; jos suostuisin ajamaan autoa niin joutuisin paitsi tekemään isompia kauppaostoksia, myös kuskaamaan muksua harrastuksiin.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:35"]En halua ottaa vastuuta; jos suostuisin ajamaan autoa niin joutuisin paitsi tekemään isompia kauppaostoksia, myös kuskaamaan muksua harrastuksiin.
[/quote]
Aika säälittävää jos et jaksa lasta viedä harrastuksiin
kortti löytyy mutta autoon ei vaan ole varaa. koko ajan on joku länkyttämässä että kyllä sun pitäisi ajaa sinne ja tänne... no ostakaa mulle auto niin varmasti ajan sitä, siihen asti turvat tukkoon >.<
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useampia vanhempia naisia, jotka eivät ole aikanaan välittäneet hankkia ajokorttia, kun sitten olisivat joutuneet kuskaamaan humalaista miestään.
En aja, ellei ole pakko. Säästän polttoainekuluissa ottamalla jalat alleni aina, kun on mahdollista. Säästän samalla myös luontoa ja itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi ajaa ollenkaan, mutta pakon sanelemana joudun.
Kortti on ollut pari vuotta nyt. Olen ajopelkoinen. Kesällä ei ole ongelmaa tutuilla reiteillä, mutta talvisin on toinen ääni kellossa. Yritän rohkaista itseäni, mutta joka kerta kun mokaan, kynnys lähteä ajamaan kasvaa. Viime viikolla onnistuin kolhimaan autoani parkkipaikalla ja tänään jäin lumipyryssä mäkeen kiinni. Pelkään epäonnistumista ja omien virheiden lisäksi myös muiden ihmisten ajovirheitä.
On jotenkin vaikea hahmottaa auton kokoa ja mistä mahtuu ja mistä ei. Aina sanotaan, että ajopelko lähtee ajamalla. Minä olen ajanut jo aikas paljonkin ja silti pelottaa. En vain haluaisi olla luovuttaja ja olla luuseri. Kaikki muutkin ajaa.
Ei ole autoa, minkä vuoksi ajan niin harvoin, että kynnys tarttua rattiin vaan kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin ajoin autolla lähes päivittäin. Nykyään ajan harvemmin, ehkä pari kertaa vuodessa. Syynä on ihan puhtaasti mukavuudenhalu, en erityisemmin tykkää ajaa autolla. En tarvitse autoa arjessa ja mies ajaa lähes kaikki yhteiset reissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystys olee ajamatta autoo, se o kivaa puuhaa sekä kesäl et talvel. Tiedän kyl naisii joil o kortti mut jättäny ajot miehilleen. Kerran jättäny ajon talvel, ei kuulemma oo enää uskaltanu lähtee ja sit se o vaa jääny kesälläki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]En haluaisi ajaa ollenkaan, mutta pakon sanelemana joudun.
Kortti on ollut pari vuotta nyt. Olen ajopelkoinen. Kesällä ei ole ongelmaa tutuilla reiteillä, mutta talvisin on toinen ääni kellossa. Yritän rohkaista itseäni, mutta joka kerta kun mokaan, kynnys lähteä ajamaan kasvaa. Viime viikolla onnistuin kolhimaan autoani parkkipaikalla ja tänään jäin lumipyryssä mäkeen kiinni. Pelkään epäonnistumista ja omien virheiden lisäksi myös muiden ihmisten ajovirheitä.
On jotenkin vaikea hahmottaa auton kokoa ja mistä mahtuu ja mistä ei. Aina sanotaan, että ajopelko lähtee ajamalla. Minä olen ajanut jo aikas paljonkin ja silti pelottaa. En vain haluaisi olla luovuttaja ja olla luuseri. Kaikki muutkin ajaa.
[/quote]
Talviajossa avainsanana on ehdottomasti ennakointi. Ei sun tarvikaa ajaa kahva kaakossa, vaan ajat juuri sitä nopeutta missä koet autosi hallitsevan.
Kolhuja tulee ja menee jokaiselle. Ei niistä pikku jutuista kannata itteensä ottaa. Isommissa rytäköissä sitten vasta.
Ja tuo mäkeen juuttuminen. Sitä tapahtuu muillekin! Mäkin tässä muutama vko sitten jäin junnaamaan pieneen mäkeen, kun en viittiny ottaa riittävästi vauhtia lumikinoksen yli mennessä. Aura oli jättäny pehmeää lunta ison kinoksen ja sen yli menin liian hiljaa. Ei siinä auttanu muu ku pakittaa ja yrittää uudestaan. Otin varmaan 3-4 kertaa vauhtia uudestaan kunnes pääsin ylös. Ei siitä kannata myöskään nolostua. Joskus vaan sitä jää kiinni mäkeen ja sit sumplitaan tavalla tai toisella joko ylös tai alas. :)
Rohkeasti vaan rattiin sieltä koneen ääreltä ja ajelemaan! Ei sun tarvi olla täydellinen kuski! Kaikki tekee virheitä ratin takana, jopa ammattikuskit ja autokoulun opettajatkin!
Talvi tuo omat haasteensa autoiluun, mutta aina voi myös ajella pienempiä teitä joissa nopeudet on alhaisia.
Ite pidän itteeni kohtalaisena kuskina, mut motareita välttelen viimeiseen asti. Toki menen motarille jos on pakko, mutta en välttämättä kovin vapaaehtoisesti sinne mene. Se johtuu siitä, et oon meinannu aiheuttaa parikin isoa kolaria motareille mennessä, kun auto vaan lähteny lapasesta.
Silti kesäisin teen itseni kanssa töitä, että tuostakin pelosta pääsisin pois. Ehkä vielä joskus. Talvisin taas en motareille mielelläni mene.
En tiedä rohkaisiko viestini sinua yhtään, mutta ihan oikeasti! Mene rohkeasti ajelemaan talvellakin. Jos jotain pientä tapahtuu niin rohkeasti vaan uudestaan pian rattiin ja yritä voittaa pelkosi! :)
Mulla ei oo autoa, en oo ajanut melkein kolmeen vuoteen eli sen jälkeen kun erosin entisestä avokista. Sen jälkeen oon asunut ison kaupungin ydinkeskustassa ja työskentelenkin keskustassa. Jos matkustan vaikka vanhempieni luokse, siellä on aina sitten joku ns. kuskina jos nyt jossain käydään tai pitää vaikka asemalle päästä. En vaan ole tarvinnut autoa.
Ei ole autoa, ja viimeisen viiden vuoden aikana on tullut ajettua ehkä se 5 kertaa. Lisäksi suurin osa ajosta on ollut aina maantieajoa, joten kynnys lähteä kaupunkiajoon on suuri. Nykyään pelottaa jo se vauhtikin. Moottoritien 120 km tunnissa tuntuu hirvittävän kovalle. Kesäöisin on kyllä kiva ajella tyhjillä teillä mutta talviajoa inhoan. Lisäksi pelkään kuollakseni hirviä ja kaahailijoita.
Ei ole autoa ja kynnys tosiaan nousee koko ajan. Kortin saatua ajoin paljonkin, mutta vähältä piti -tilanne jätti epävarmaksi. Talvella lapissa lähin levähdyspaikalta ja auto lähtikin lapasesta ja rekka tuli kovaa kyytiä kohti. Ollaan hommaamassa auto nyt keväällä ja mies kuulemma pakottaa ratin taakse, hui
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]En haluaisi ajaa ollenkaan, mutta pakon sanelemana joudun. Kortti on ollut pari vuotta nyt. Olen ajopelkoinen. Kesällä ei ole ongelmaa tutuilla reiteillä, mutta talvisin on toinen ääni kellossa. Yritän rohkaista itseäni, mutta joka kerta kun mokaan, kynnys lähteä ajamaan kasvaa. Viime viikolla onnistuin kolhimaan autoani parkkipaikalla ja tänään jäin lumipyryssä mäkeen kiinni. Pelkään epäonnistumista ja omien virheiden lisäksi myös muiden ihmisten ajovirheitä. On jotenkin vaikea hahmottaa auton kokoa ja mistä mahtuu ja mistä ei. Aina sanotaan, että ajopelko lähtee ajamalla. Minä olen ajanut jo aikas paljonkin ja silti pelottaa. En vain haluaisi olla luovuttaja ja olla luuseri. Kaikki muutkin ajaa. [/quote] Talviajossa avainsanana on ehdottomasti ennakointi. Ei sun tarvikaa ajaa kahva kaakossa, vaan ajat juuri sitä nopeutta missä koet autosi hallitsevan. Kolhuja tulee ja menee jokaiselle. Ei niistä pikku jutuista kannata itteensä ottaa. Isommissa rytäköissä sitten vasta. Ja tuo mäkeen juuttuminen. Sitä tapahtuu muillekin! Mäkin tässä muutama vko sitten jäin junnaamaan pieneen mäkeen, kun en viittiny ottaa riittävästi vauhtia lumikinoksen yli mennessä. Aura oli jättäny pehmeää lunta ison kinoksen ja sen yli menin liian hiljaa. Ei siinä auttanu muu ku pakittaa ja yrittää uudestaan. Otin varmaan 3-4 kertaa vauhtia uudestaan kunnes pääsin ylös. Ei siitä kannata myöskään nolostua. Joskus vaan sitä jää kiinni mäkeen ja sit sumplitaan tavalla tai toisella joko ylös tai alas. :) Rohkeasti vaan rattiin sieltä koneen ääreltä ja ajelemaan! Ei sun tarvi olla täydellinen kuski! Kaikki tekee virheitä ratin takana, jopa ammattikuskit ja autokoulun opettajatkin! Talvi tuo omat haasteensa autoiluun, mutta aina voi myös ajella pienempiä teitä joissa nopeudet on alhaisia. Ite pidän itteeni kohtalaisena kuskina, mut motareita välttelen viimeiseen asti. Toki menen motarille jos on pakko, mutta en välttämättä kovin vapaaehtoisesti sinne mene. Se johtuu siitä, et oon meinannu aiheuttaa parikin isoa kolaria motareille mennessä, kun auto vaan lähteny lapasesta. Silti kesäisin teen itseni kanssa töitä, että tuostakin pelosta pääsisin pois. Ehkä vielä joskus. Talvisin taas en motareille mielelläni mene. En tiedä rohkaisiko viestini sinua yhtään, mutta ihan oikeasti! Mene rohkeasti ajelemaan talvellakin. Jos jotain pientä tapahtuu niin rohkeasti vaan uudestaan pian rattiin ja yritä voittaa pelkosi! :)
[/quote]
Kiitos paljon rohkaisusta, kyllä se auttoi! Minulle paineita lisää se, kun suvussa kaikilla muilla on "bensaa suonissa" ja sitten olen minä. Monet itkut on itketty autoilun takia ja hävettää purkaa asiaa kellekkään. On tässä ollut edistystäkin ja toivoa on hippunen vielä jäljellä.
T. 10
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:24"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:06"]En haluaisi ajaa ollenkaan, mutta pakon sanelemana joudun. Kortti on ollut pari vuotta nyt. Olen ajopelkoinen. Kesällä ei ole ongelmaa tutuilla reiteillä, mutta talvisin on toinen ääni kellossa. Yritän rohkaista itseäni, mutta joka kerta kun mokaan, kynnys lähteä ajamaan kasvaa. Viime viikolla onnistuin kolhimaan autoani parkkipaikalla ja tänään jäin lumipyryssä mäkeen kiinni. Pelkään epäonnistumista ja omien virheiden lisäksi myös muiden ihmisten ajovirheitä. On jotenkin vaikea hahmottaa auton kokoa ja mistä mahtuu ja mistä ei. Aina sanotaan, että ajopelko lähtee ajamalla. Minä olen ajanut jo aikas paljonkin ja silti pelottaa. En vain haluaisi olla luovuttaja ja olla luuseri. Kaikki muutkin ajaa. [/quote] Talviajossa avainsanana on ehdottomasti ennakointi. Ei sun tarvikaa ajaa kahva kaakossa, vaan ajat juuri sitä nopeutta missä koet autosi hallitsevan. Kolhuja tulee ja menee jokaiselle. Ei niistä pikku jutuista kannata itteensä ottaa. Isommissa rytäköissä sitten vasta. Ja tuo mäkeen juuttuminen. Sitä tapahtuu muillekin! Mäkin tässä muutama vko sitten jäin junnaamaan pieneen mäkeen, kun en viittiny ottaa riittävästi vauhtia lumikinoksen yli mennessä. Aura oli jättäny pehmeää lunta ison kinoksen ja sen yli menin liian hiljaa. Ei siinä auttanu muu ku pakittaa ja yrittää uudestaan. Otin varmaan 3-4 kertaa vauhtia uudestaan kunnes pääsin ylös. Ei siitä kannata myöskään nolostua. Joskus vaan sitä jää kiinni mäkeen ja sit sumplitaan tavalla tai toisella joko ylös tai alas. :) Rohkeasti vaan rattiin sieltä koneen ääreltä ja ajelemaan! Ei sun tarvi olla täydellinen kuski! Kaikki tekee virheitä ratin takana, jopa ammattikuskit ja autokoulun opettajatkin! Talvi tuo omat haasteensa autoiluun, mutta aina voi myös ajella pienempiä teitä joissa nopeudet on alhaisia. Ite pidän itteeni kohtalaisena kuskina, mut motareita välttelen viimeiseen asti. Toki menen motarille jos on pakko, mutta en välttämättä kovin vapaaehtoisesti sinne mene. Se johtuu siitä, et oon meinannu aiheuttaa parikin isoa kolaria motareille mennessä, kun auto vaan lähteny lapasesta. Silti kesäisin teen itseni kanssa töitä, että tuostakin pelosta pääsisin pois. Ehkä vielä joskus. Talvisin taas en motareille mielelläni mene. En tiedä rohkaisiko viestini sinua yhtään, mutta ihan oikeasti! Mene rohkeasti ajelemaan talvellakin. Jos jotain pientä tapahtuu niin rohkeasti vaan uudestaan pian rattiin ja yritä voittaa pelkosi! :)
[/quote]
Kiitos paljon rohkaisusta, kyllä se auttoi! Minulle paineita lisää se, kun suvussa kaikilla muilla on "bensaa suonissa" ja sitten olen minä. Monet itkut on itketty autoilun takia ja hävettää purkaa asiaa kellekkään. On tässä ollut edistystäkin ja toivoa on hippunen vielä jäljellä.
T. 10
[/quote]
Älä välitä suvun "rallikuskeista"!!! Onhan munki sukupuussa Juha Kankkunen ja en mä sen taolle pääse varmaa ikinä! :D
Jokainen meistä ajaa tasan niinkuin itse osaa ja kokee autonsa hallitsevan! Se on ihan sama mitä muut sanoo sun ajotaidoistas, ei ne istu sun housuissa siinä ratin takana ja ajattele sun ajatuksia. Jos joku alkaa naputtaa sun ajamisesta niin joko heität naputtajan pihalle autosta kävelylenkille tai kysyt vaan, et kumpi sitä autoa ajaakaan.
Toivon todella, että rohkenet vaan lähtemään takaisin tienpäälle ajamaan. Sillä sitä varmuutta saadaan ja siitä sitä oppii samalla. :)
Jos vaan mahdollista, kannattaa mennä vaikka myöhään illasta ajelemaan. Silloin on vähiten porukkaa liikkeellä ja sulla ns. tyhjät tiet opetella auton käyttöä. Sitten vaan rohkeasti muutaman ilta-ajon jälkeen liikenteen sekaan! :)
Kyllä se siitä, kun vaan uskot ja luotat itseesi, etkä anna pienten vastoinkäymisten tulla tiellesi liikaa! :)
-16
Alue: Aihe vapaa
Ajoin kortin maaseudulla, enkä koskaan oppinut kaupunkiajoa. Lisäksi asun Helsingin kantakaupungissa enkä tarvitse autoa. Koska autoiluajosta tulee kohta 20 vuotta, kynnys nousta autonrattiin on kova. En kyllä autoa omistakaan. Jos joskus auton tarvitsisin, ottaisin varmaan lisätunteja autokoulusta, jotta saisin varmuutta ajamiseen.