Taas jälleen yksi työyritelmä meni pilalle :(
En vaan sopeudu mihinkään. Haluaisin olla yksityisyrittäjä, mutta en tiedä onko minusta siihenkään.
Kommentit (14)
Hei, sama täällä!
Ihana, että on joku toinenkin ikuinen epäonnistuja! 🥰
Vierailija kirjoitti:
Hei, sama täällä!
Ihana, että on joku toinenkin ikuinen epäonnistuja! 🥰
Mihin sun työt kariutuu? Mun enimmäkseen siihen, että en osaa olla ihmisten kanssa.
Ap
Mä rasitun liikaa koska teen liikaa ja murehdin liikaa.
Sitten alkaa kierre kun en saa nukuttua ja vatvon työasioita unissakin, nään painajaisia töistä ja voin todella huonosti myös henkisesti, tiuskin lähellä oleville ja motivaationi on nollassa.
Jään sairaslomalle, toivun normaaliksi itsekseni ja sama rallia alkaa alusta.
Työpaikoissa voidaan ylikorostaa ihmisten kanssa toimeen tulemista. Silloin työt itse eivät ole pääosassa. Työpaikassa jo olevat ihmiset voivat olla narsistisia ja odottaa uuden liehittelevän heitä. Etenkin jos vaikka nuori tyttö hyväksytään helpommin työyhteisöön mutta aikuista keski-ikäistä pidetään hankalana, vika voi olla työasemassa.
Miksi ihmisten kanssa pitäisi erityisesti osata olla? Millaisissa tilanteissa ongelmat ilmenevät? Koskevatko ne työkavereita, pomoa, jonkun toisen osaston ihmisiä vai asiakkaita?
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoissa voidaan ylikorostaa ihmisten kanssa toimeen tulemista. Silloin työt itse eivät ole pääosassa. Työpaikassa jo olevat ihmiset voivat olla narsistisia ja odottaa uuden liehittelevän heitä. Etenkin jos vaikka nuori tyttö hyväksytään helpommin työyhteisöön mutta aikuista keski-ikäistä pidetään hankalana, vika voi olla työasemassa.
Miksi ihmisten kanssa pitäisi erityisesti osata olla? Millaisissa tilanteissa ongelmat ilmenevät? Koskevatko ne työkavereita, pomoa, jonkun toisen osaston ihmisiä vai asiakkaita?
Haluaisin olla pidetty enkä sitä, että puhutaan selän takana kuinka se ei oo taas osannu ja kuinka se teki sitä ja tätä ja tota, vaikka olen kuvitellut onnistuneeni. Siitä seuraa häpeän kierre, kun sätin itseäni tyhmyydestäni "mitä oikein kuvittelit".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma että selän takana puhuu.
Olen varma, kun on puhuttu niin, että olen ollut huomaamatta samassa tilassa ja kuullut myös kiertoreittejä. Joskus on sanottu ihan suoraankin, etten oikein ole sellainen mukava ihminen.
Ap
Ja jotta voisi päästä asiantuntijatehtäviin niin pitää olla itsevarma ja vakuuttava ja tuoda itseään esille, muuten ei ole riittävän pätevä.
Ap
Mulla on tasan samat ongelmat kuin kaikilla ketjussa tähän asti kirjoittaneilla! En sopeudu mihinkään yhteisöön, koska en osaa enkä edes halua mukaan ilkeisiin juorukerhoihin, stressaan liikaa kaikesta ja sätin itseäni pienimmistäkin virheistä ja "tyhmästi/väärin"sanomisista ad infinitum, menetän yöuneni jne. No tällä haavaa ei ole enää edes "pelkoa"työllistyä(enää rahan takia haluaisinkaan töitä), mutta en kyllä soveltuisi näköjään mihinkään työyheyisöön kuitenkaan ikinä ja päädyn aina syrjityksi ja ihan kiusatuksi muutenkin:(
Minulla kanssa menee tunteisiin kun en saa tehdä sitä mitä varten olen työpaikkaan mennyt vaan joudun tekemään jotain oheishommia joita muut ei viitsi tehdä.Siksi olen yleensä pahalla päällä töissä olessa.
Menkää kunnalle töihin, siellä saa olla vähän hitaampi ja ei niin sulavakäytöksinen.
Vierailija kirjoitti:
Menkää kunnalle töihin, siellä saa olla vähän hitaampi ja ei niin sulavakäytöksinen.
Kunpa voisikin vaan MENNÄ kunnalle töihin. Vähistäkin paikoista taistelee aina vähintään parikymmentä hakijaa ja jos satun pääsemään haastatteluun niin en todellakaan tule valituksi.
Ap
Vai saako jo luovuttaa ja jäädä pysyvästi työttömäksi?