Ikävä edesmennyttä isääni

Isä kuoli 4 vuotta sitten. Hän ei ollut ihanneisä, mutta oli ainoa isä joka minulla koskaan on ollut.
Onneksi hän eli niin vanhaksi, että saimme vaikeat asiat käsitellyksi kirjeenvaihdossa. Puhumalla ei olisi onnistunut.
Anteeksi hän ei pystynyt pyytämään, mutta minulle riittää että hän kuunteli ja ainakin osittain ymmärsi miksi välimme olivat etäiset viimeiset 45 vuotta.
Nyt kun hän on poissa ajattelen häntä jo lempeydellä. Hän teki varmaan parhaansa niillä eväillä, jotka oli saanut.