Lue keskustelun säännöt.
Jääkö pitkiin suhteisiin vain naiset joilla ei muuten olisi kysyntää?
01.02.2015 |
Olen lähemmäs 40v ikäinen nainen ja kaverin kanssa tuli yhtenä päivänä juttua siitä kuinka moni ikäisemme on eronnut lastensa isästä, on lapsia vähintään kahden miehen kanssa tai muuten uusperhekuvioita. Että loppupelissä on harvemmassa ne joilla on reilusti yli 10v kestänyt suhde ja kaikki lapset saman miehen kanssa.
Kaveri sitten pyysi miettimään tarkemmin millaisia kaikki nämä pitkään suhteeseen jääneet naiset ovat. Vaatimattoman näköisiä ja oloisia, tylsiäkin. Että jos he eroaisivat ei siinä heti sinkkumiehet pyörisi ympärillä. Kaveri oli vahvasti sitä mieltä että jos näillä naisilla olisi enemmän kysyntää niin varmasti olisivat eronneet jo aikaa sitten, ettei niissä suhteissa ollut rakkautta sen enempää kuin meillä eronneilla. Eikä niiden mielestä ole oikeasti yhtään sen jalompaa tehdä työtä parisuhteen eteen ja säilyttää lapsilla ehjää kotia, se on vaan pakkotilanne jota perustellaan sitten perhearvoilla ja yritetään tehdä siitä joku merkki onnistumisesta.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (75)
Oletko oikeasti 40 vuotias? Kirjoitus kuulosti kyllä lähinnä 15 vuotiaan mietinnöiltä. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluu, löytyykö laatunaisia lainkaan Suomessa? Onhan niitä siiderivalaita ja uraohjuksia, ja kukaties niitä, jotka tekevät 16 h työpäiviä, ja rentoutuvat päivän lopussa Benjihypyllä 100 metrin korkeudelta, ja syövät rautanauloja salaatin seassa. Mutta todennäköisesti ei kovin viehättäviä tapauksia näin miehen näkökulmasta.
Tosiaan aina voi oman epäonnistuneen parisuhteensa selittää näin. Itse olen hyvin tavallisen näköinen, en kuitenkaan ruma. Ikää on vähän yli 40 ja parisuhde kestänyt reilu 20 vuotta. Varmaan elämämme on teidän mittapullanne tylsää, mutta esim lasten kehitykselle tylsyys tekee hyvää. Koulut sujuu ja kavereita riittää. Minulle henk.koht lasten turvallinen elämä menee omien jäänitysten tarpeiden ohi. Jos meille ero tulisi, voi olla tosiaan että kukaan ei kiinostuisi seurastani, se olisi ihan ok, koska en haluaisi lapsiani uusperhekuvioihin missään nimessä, ne on niin nähty.
Yrittääkö kaverisi (tai sinä) puolustella tällä tavalla sitä, että ei kelpaa pitempiaikaiseksi seuralaiseksi kenellekään? Sinulle ja kaverillesi ovat ilmeisesti miehet ja heidän ihailunsa tärkeintä elämässä. Tärkeämpää kuin lapset ja heidän turvallinen elämänsä, että mieluummin elätte itse "jännittävää" elämää, viis lapsista? Ei siis kannata nähdä vaivaa parisuhteen eteen, kun kyllähän niitä parisuhteita aina riittää.
Ihan näin salaisuutena voin kertoa sinullekin, että kyllä yllättävän monella harmaalla ja mitättömän näköisellä kotiäidillä olisi vientiä. Sen todistaa se, että uutta seuraa kyllä löytyy, vaikka mies jättäisi tai kuolisi.
Ei jää. Kysyntää riittäisi molemmilla (käymme miehen kanssa myös erikseen ulkona), mutta rakastamme toisiamme vieläkin aivan hulluina. Miksi pitäisi siis erota? Tunnen kyllä monia ei niin kauniita yhäreitä, jotka ovat jääneet yksin lapsikatraansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voihan se olla, että nämä "tylsät hiirulaiset" muuttuisivatkin jännittäviksi ja räväkämmiksi, jos jostain syystä joutuisivat eroamaan.
Ehkäpä me vähän vaatimaatomamman oloiset ihmiset myös arvostamme toisia asioita siinä parisuhteessa kuin ulkonäköä? Siksi myös haluamme yrittää vaikeinakin hetkinä enemmän kun suhde perustuu muihin sioihin kuin ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksista näkee heti, millainen asenne monilla parisuhteessa olevilla on sinkkuja kohtaan. Sinkkuus tarkoittaa sitä, ettei "kelpaa" kenellekään pitkään suhteeseen tai että on "jäänyt" yksin? Ikään kuin huonokin parisuhde olisi parempi kuin ei parisuhdetta ollenkaan. On totta kai sinkkuja, joista paistaa epätoivo, mutta mitä itse tunnen oman ikäluokkani sinkkuja (vähän yli 30-vuotiaat), on varsinkin eronneilla korkea kynnys ryhtyä parisuhteeseen. Iän myötä tulleen itsevarmuuden sekä huonojen parisuhdekokemusten vuoksi on oletus siitä, millainen kumppanin tulee olla, hyvin selvillä. Täälläkin kun lukee avauksia miehistä, jotka eivät suostu hoitamaan pariskunnan yhteistä lasta, haukkuvat ja väheksyvät puolisoaan tai kieltäytyvät viettämästä aikaa vaimon kanssa, ihmettelen, mitä kaikkea jotkut ovat valmiita sietämään voidakseen pysyä parisuhteessa. Omalla kohdallani sinkkuus ei todellakaan tarkoita, että en kelpaisi kenellekään vaan sitä, että olen mieluummin yksin kuin suhteessa, joka ei lisää onnellisuuttani suhteessa yksin elämiseen.
Minäkin olen eronnut, mutta vasta 20 v jälkeen. Ei se pitkä liitto vaikea ollut, olen postiivisesti elämään suhtautuva, ja positiivisesti koko ajan ajattelin elämästämme. Perimmäisenä syynä ei todellakaan ollut ajatus siitä, saisinko uutta miestä, vaan ne arvot - pidin tärkeänä, että olen pitkässä liitossa kuolemaan asti.
No, ero tuli, koska pidin myös tärkeänä, että minä olisin mieheni ainoa nainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin ne sinkkumiehet olisivat jotain arvokkaita saaliita....kyllä ne miehet, jotka loppupeleissä oikeasti kiinnostaisivat ovat harvassa. Ja mitä nainen tee jonkun kahdenkymmenen hölmönmiehen ihailulla, ei mitään. Pitäkää vaan kiinni miehistänne, jos se ei hakkaa ja juo. Jos suhde on huono, sen vuoksi että siihen on tullut arki ja kaikki tehdään samoin, se on todella hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi noin yleistää. Osa ihmisistä varmaan pysyykin suhteessa pelkästä tottumuksesta ja yksin jäämisen pelosta. Toisaalta voi ajatella niinkin, että pitkissä parisuhteissa elävät osaavat tehdä kompromisseja eikä heillä ole epärealistisia odotuksia parisuhteelta. He ovat myös onnellisia suhteissaan.
Sitä, millainen flaksi ihmisellä käy parisuhdemarkkinoilla, ei määrittele pelkästään ulkonäkö. Minulla on esim. ystävä, joka on aina ollut reippaasti ylipainoinen. Hän on ollut kauan naimisissa, mutta kyllä hänellä oli miehiä ennen avioliittoaan. Olen tuntenut hänet kohta 20 vuotta, ja hänellä on sinä aikana ollut useampi mies. Hän on ollut sinkku viimeksi lukiossa. Nykyisessä suhteessaan hän vaikuttaa olevan onnellinen. Seksiä riittää jne.
Itse ajattelen niin, että parisuhteissaan onnistuvat ne, joilla on parisuhdetaitoja ja jotka kykenevät rakastamaan. Tämä on se yhteinen nimittäjä pitkissä parisuhteissa eläville. Ei se, onko ihminen hyvännäköinen vai ei. Omassa tuttavapiirissäni pitkissä suhteissa elää sekä niitä erityisen viehättäviä että tavisnaisia.
Mielestäni tässä ketjussa pitkässä parisuhteessa olleet eivät missään vaiheessa puhuneet sinkuista alentavaan sävyyn. Minulla henkilökohtaisesti ei ole juuri mitään merkitystä, mitä miehet minusta naisena ajattelevat. Ihmisenä toivon olevani kuitenkin humaani. On niin paljon muuta mietittävää kuin oma viehättävyys miesten silmissä. Olisi hyvä jos naisen itsetunto perustuisi ihan muihin asioihin kuin miesten hyväksyntään. Itselleni on tärkeää lasteni onnellisuus, terveys, heidän tulevat koulutsmahdollisuutensa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mä olen jäänyt.
t. Läski rumilus 44v.
Minä olen myös nelikymppinen ja pitkään naimisissa ollut nainen, eikä ole aikeita erota. Pidän itsestäni huolta vaikka olen vakuuttunut siitä, että parisuhteessa muut tekijät kuin ulkoiset määrittävät suhteen onnellisuuden ja onnistumisen mahdollisuudet. Minua on lähestynyt useampi mies tositarkoituksella ja vähemmän tosissaan, joten tuskin yksin jäisin jos ero tulisi. Kun mietin pitkissä parisuhteissa/avioliitossa olevia ystäviäni niin sama tilanne varmasti lähes kaikilla. Joten pohdintasi vaikuttaa minun perspektiivistäni metsään menneeltä. Tosin tuttavissa on muutama pariskunta joilla menee huonosti (pettämistä ym) ja näissä yhdessä näyttävät pitävän tarve pitää perhe koossa&yllättävän paljon taloudelliset tekijät...
:DD Jestas! Vielä vuonna 2015 on olemassa naisia (oletan, että ap:n kaveri on nainen), jotka pitävät naisia tuotteina, joilla on "kysyntää" ja joiden markkina-arvo perustuu ulkonäköön! Terveisiä vain sinne kivikauteen.
Appivanhempani ovat olleet yhdessä n. 50 vuotta ja heidän suhteensa perustuu yhteisiin arvoihin, luottamukseen, vilpittömään haluun jakaa elämä toisen kanssa, yhteiseen historiaan, rakkauteen. Kumpikaan ei pidä toistaan tavarana tai hyödykkeenä.
Olen pitkässä, mutten huonossa suhteessa. Itse olen huomannut, että aika moni 40+ parisuhteissa epäonnistunut nainen olettaa kaikkien pitkien parisuhteiden olevan jotain tylsää nyhjäämistä, tappelua ja miehen äitinä olemista. on niitä hyviäkin suhteita, joita ei lähdetä tärvelemään vain siksi, että muutakin olisi tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 09:36"]
Minä olen myös nelikymppinen ja pitkään naimisissa ollut nainen, eikä ole aikeita erota. Pidän itsestäni huolta vaikka olen vakuuttunut siitä, että parisuhteessa muut tekijät kuin ulkoiset määrittävät suhteen onnellisuuden ja onnistumisen mahdollisuudet. Minua on lähestynyt useampi mies tositarkoituksella ja vähemmän tosissaan, joten tuskin yksin jäisin jos ero tulisi. Kun mietin pitkissä parisuhteissa/avioliitossa olevia ystäviäni niin sama tilanne varmasti lähes kaikilla. Joten pohdintasi vaikuttaa minun perspektiivistäni metsään menneeltä. Tosin tuttavissa on muutama pariskunta joilla menee huonosti (pettämistä ym) ja näissä yhdessä näyttävät pitävän tarve pitää perhe koossa&yllättävän paljon taloudelliset tekijät...
[/quote]"joten tuskin yksin jäisin jos ero tulisi" Tiedoksesi, ettei tuo ole ollenkaan varmaa.
voihan sen noinkin itselleen selittää