Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ketään jolle valittaa ja purkaa negatiivisia tuntojaan?
13.11.2021 |
Minulla on pari kaveria mutta en kehtaa valittaa ja purkautua heille asioistani niin paljon kuin tekisi mieli ja nähdään muutenkin harvoin niim en halua käyttää tätä aikaa negatiivisuuksien vatvomiseen. Raotan vähän niitä asioita mutta tuntuu ettei se ole tarpeeksi minulle. Mielelläni olisin vastavuoroisesti myös kuuntelijana mutta tuntuu ettei ystävilläni ainakaan ole purkauduttavaa samalla tavalla kuin minulla tai sitten eivät vaan halua puhua. Elämäntilanteeni on hankala eikä minulla ole kovinkaan kevyt ja huoleton olo, en kuitenkan koe että mikään terapia olisi oikea paikka mennä "valittamaan". Huoh.
Kommentit (6)
Liikunta ja saunominen auttaa. Muut ihmiset eivät ole meidän laskiämpäreitämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ja saunominen auttaa. Muut ihmiset eivät ole meidän laskiämpäreitämme.
Niin ja oikea ruokavalio sekä hyvät yöunet! Ap
Mulla on. Mulla on sama, että kuuntelen mielelläni vastavuoroisesti toisen kaikki murheet. En siis sano, että tämä olisi tae sellaisen henkilön löytämiseksi, joka näin tekee, enkä tarkoita syyttää aloittajaa, mutta mulla sellainen onni on. Kyseessä on lasteni isä. En tajua, mitä tekisin ilman ihmissuhdetta, joka vastaanottaa kaiken sen kakan, mitä mullekin on kasvattajani aikoinaan tehnyt. Ja miten se haittaa elämääni edelleen viikoittain tai ainakin kuukausittain. Aikaisemmin käytännössä päivittäin. Huono itsetunto, käyttämättä jäävä potentiaali jne jne
On ja ei. Mulla on ihmisiä, joille voin puhua ikävistäkin asioista, mutta en ole luonteeltani sellainen, jonka tarvitsisi syvällisemmin ruotia ystävien, kavereiden tai sukulaisten kanssa ikäviä asioita. Voin kertoa heille, jos mulle on tapahtunut jotain ikävää, mutta kerron vain siksi, että eivät ihmettele, jos olen hiljaisempi, poissaolevampi, väsyneempi pitämään yhteyttä, en innostu tapaamaan ketään jne. Mulla on yksi krooninen sairaus, josta keskustelen vertaistukiryhmässä silloin, kun koen tarpeelliseksi. Olen kuitenkin elänyt tämän sairauden kanssa jo 26 vuotta, joten se on osa arkeani ja elämääni. Kymmenkunta vuotta sitten mulla todettiin vakavan sairaskohtauksen jälkeen PTSD, mutta silloin hakeuduin terapeutille, koska ei kukaan tuntemistani ihmisistä olisi edes osannut auttaa mua.
Ala vloggaamaan youtubessa.