Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää elää- pelkkiä vastoinkäymisiä koko ajan
30.01.2015 |
Olen reilu parikymppinen nainen ja elämäni viimeiset vuodet ovat pelkkää kärsimystä. En voi kertoa tarkkaan tilanteestani sillä tutut tunnistaisivat minut. Kuitenkin elämä on jatkuvaa alamäkeä. Kun minulle tapahtuu jotain pientäkin positiivista, se otetaan heti minulta pois. Ensin yritin olla positiivinen mutta kun huomasin, että jatkuva toivominen ja pettyminen tuntuu pahemmalta kuin pessimismi, en ole jaksanut enää edes yrittää. Tunnelin päässä ei ole valoa minulle. Silti en uskalla tappaa edes itseäni.
Kommentit (12)
Huonossa asiassa on aina hyväpuoli. Odottelet rauhassa niin huomaat. Joskus minulla meni mielestäni huonosti, mutta nyt kaikki on täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:54"]
Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi.
[/quote]
Tsemppiä. En tiedä mitä muutakaan tähän kirjoittaisi, toivon toki että asiat kääntyy parhain päin sinulle.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 20:12"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:54"]
Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi.
[/quote]
Tsemppiä. En tiedä mitä muutakaan tähän kirjoittaisi, toivon toki että asiat kääntyy parhain päin sinulle.
ap
[/quote]
Kiitos. Ja sitä samaa sinulle!
Anna mennä vaan. Kerran se vaan kirpaisee ja sitten helpottaa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:54"]Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi.
[/quote]
Minulla sama. Olen 24-vuotias ja viimeiset vuodet on ollut helvettiä. Aina kun tulee joku hyvä asia, niin kohta se viedään pois ja kaikki menee hanuriksi.
Lisäksi itse sössin koko ajan asioita,vaikka en edes haluaisi.. en jaksa enkä halua elää, mutta en halua kuollakkaan. Minulla on paljon unelmia ja pakenen niihin aina kun menee huonosti.. se on varmaan se mikä pitää hengissä. Tai en tiedä. Olen kuitenkin perusluonteeltani positiiivinen ja toiveikas. Aina olen ajatellut että kaikki järjestyy joskus, tapahtui mitä tapahtui. Viime aikoina tuokin on päässyt unohtumaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:54"]Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi. [/quote] Minulla sama. Olen 24-vuotias ja viimeiset vuodet on ollut helvettiä. Aina kun tulee joku hyvä asia, niin kohta se viedään pois ja kaikki menee hanuriksi. Lisäksi itse sössin koko ajan asioita,vaikka en edes haluaisi.. en jaksa enkä halua elää, mutta en halua kuollakkaan. Minulla on paljon unelmia ja pakenen niihin aina kun menee huonosti.. se on varmaan se mikä pitää hengissä. Tai en tiedä. Olen kuitenkin perusluonteeltani positiiivinen ja toiveikas. Aina olen ajatellut että kaikki järjestyy joskus, tapahtui mitä tapahtui. Viime aikoina tuokin on päässyt unohtumaan. :(
[/quote]
Mitähän jos lopettaisit sen haaveilun ja pakenemisen ja ottaisit elämäsi haltuun? Mä kerron sulle kuule nyt salaisuuden: asiat EIVÄT järjesty. Ne pitää itse laittaa järjestymään.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 21:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:54"]Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi. [/quote] Minulla sama. Olen 24-vuotias ja viimeiset vuodet on ollut helvettiä. Aina kun tulee joku hyvä asia, niin kohta se viedään pois ja kaikki menee hanuriksi. Lisäksi itse sössin koko ajan asioita,vaikka en edes haluaisi.. en jaksa enkä halua elää, mutta en halua kuollakkaan. Minulla on paljon unelmia ja pakenen niihin aina kun menee huonosti.. se on varmaan se mikä pitää hengissä. Tai en tiedä. Olen kuitenkin perusluonteeltani positiiivinen ja toiveikas. Aina olen ajatellut että kaikki järjestyy joskus, tapahtui mitä tapahtui. Viime aikoina tuokin on päässyt unohtumaan. :(
[/quote]
Mitähän jos lopettaisit sen haaveilun ja pakenemisen ja ottaisit elämäsi haltuun? Mä kerron sulle kuule nyt salaisuuden: asiat EIVÄT järjesty. Ne pitää itse laittaa järjestymään.
[/quote]
Muistuttaisin sinua, että aina asioihin ei voi itse vaikuttaa.
T. 2, jonka ainoa pelastus tähän asti on ollut haaveet, unelmat ja niihin pakeneminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kaikesta mitä olette joutuneet kestämään :( Toivon kuitenkin, että teidän elämässä koittaa paremmat ajat. Toivon sitä itsellenikin, koska elämä on ollut pirullisen hankalaa viimeiset 12 vuotta. Yritetään jaksaa kaikesta huolimatta ja pitää lippua korkealla.
Minulla myös on ollut viimeiset neljä vuotta elämä jonkinlaista alamäkeä. Monilla erinelämänalueilla. On kuitenkin jaksettava, lasten ja miehen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. Asiat ovat sellaisia, ettei niihin ole voinut itse vaikuttaa. Välillä mietin, etten kestä enempää. Ei tämä näin voi jatkua aina. Vai voiko ...
Mä oon monesti miettiny, miksi joidenkin ihmisten koko elämä on kurja, vaikka olisi kuinka hyvä ihminen kyseessä. Mm. Äitini ja mummoni elämä surettaa minua :(
Ei ne ansaitse sairauksia ja muuta kurjaa :( Aina vaan tulee uusia pahoja juttuja... Itku tulee, kun miettii.
Harvoin voi sanoa "tiedän miltä sinusta tuntuu" ja todella tarkoittaa sitä, mutta nyt asian laita taitaa olla niin. En voi itsekään kertoa tarkemmin syytä siihen, miksi viimeiset vajaat 3 vuotta elämästäni on ollut täyttä alamäkeä. Nyt kuitenkin alkaa olla sellainen tunne, ettei parempaa ole oikeasti enää edessä ja että voimani alkavat ehtyä. En haluaisi enää elää näin, mutta toisaalta kyseessä on sellaiset vastoinkäymiset, etten olisi itse voinut niihin vaikuttaa mitenkään (yhtä lukuunottamatta). En kuitenkaan haluaisi kuollakaan, sillä pääsääntöisesti olen aina rakastanut elää! En vain enää tiedä, kuinka jaksaa näiden toistuvien vastoinkäymisten läpi.