Taas se iski: IRTTISÄHKY!

Hei ja hyvää perjantai-iltaa kaikille! Syön tässä taas perjantaiseen tapaan irttareita ja nousevan sokerihumalan pyörteissä mieleeni juolahti jälleen yksi kysymys: miksi irtokarkkeja pystyy syömään määrällisesti paljon vähemmän kuin että söisi pelkästään samanlaisia karkkeja, esimerkiksi aakkosia? Pitkien pohdintojen ja lukemattomien irttisähkyjen jälkeen olen tullut tulokseen, että irtokarkkeja syödessä elimistö joutuu totuttelemaan jatkuvasti erilaisiin makuihin ja koostumuksiin, mikä väsyttää elimistömme ja saamme nopeammin tarpeeksemme. Sen sijaan jos syömme samanlaisia karkkeja, niin meidän ei tarvitse totutella kuin yhteen makuun, jolloin turhaa energiaa ei mene makujen analysoimiseen vaan sitä jää itse syömiseen! Tämä on paras päätelmä mihin olen päässyt ja luotan tähän tulokseen! Mitkä ovat teidän teorianne tässä irttisongelmassa vai onko teillä edes tällaista ongelmaa kuin minulla? :)