Mies pelaa - mitahan taman parisuhteen kanssa tekisi?
Mies pelaa. Siis aina ja koko ajan. Se arsyttaa minua yli kaiken (ajanhukkaa, aikaa pois perheelta ja yhteisista tai hyodyllisista asioista). Kun sanon asiasta saan vastaukseksi huutoa. Lapset karsivat jo asiasta, aina tappelun tullen huomauttavat etta iska on aina koneella, miksi he eivat saa olla. Parisuhde on .. no me ollaan varmaan lahinna kamppikset nykyaan. Asiasta ei siis voi keskusttella lainkaan. En tieda miten jatkaa tasta eteenpain?
Kommentit (27)
Pelaaminenko ajanhukkaa? Asenteessasi on tarkistamisen varaa.
Kay toissa, kotiin tullessa suoraan koneelle. Viikonloput vain koneella. Ei ulkoile. Sanakin pelaamisesta ja huutaa, syyllistaa... koska ei hanella ole ongelmaa. Saattaa pelata aamutunneille saakka. Tai satunnaisesti on lahtenyt toihin nukkumatta ollenkaan. Jos en ole kotona, kokkaa illallisen lapsille pelien valissa. Muuten ei lapsiinkaan pida mitaan yhteytta. Mita nyt huutaa naama punaisena jos pitavat aanta tai eivat mene jollain pelitauolla nukkumaan tms. Aaah, eiko kuulosta ihanalta!
Paha peliholisti. Sanot että hakee apua tai uuden asunnon, omassa kämpässä saa sitten tehdä elämällään mitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:28"]
Kay toissa, kotiin tullessa suoraan koneelle. Viikonloput vain koneella. Ei ulkoile. Sanakin pelaamisesta ja huutaa, syyllistaa... koska ei hanella ole ongelmaa. Saattaa pelata aamutunneille saakka. Tai satunnaisesti on lahtenyt toihin nukkumatta ollenkaan. Jos en ole kotona, kokkaa illallisen lapsille pelien valissa. Muuten ei lapsiinkaan pida mitaan yhteytta. Mita nyt huutaa naama punaisena jos pitavat aanta tai eivat mene jollain pelitauolla nukkumaan tms. Aaah, eiko kuulosta ihanalta!
[/quote]
Pelit on vaan niin helvetin hyvä keino irrottautua arjesta ja se on vähän sama kuin kirjaa lukee, siihen uppoutuu ja vie ajatukset pois kaikesta muusta paskasta.
Olen yrittanyt loytaa jotain kompromissia - siis ehdottanut etta alkaisi pelaamaan vasta klo 21 kun lapset menevat nukkumaan tai etta viikonloppuisin yritettaisiin tehda perheena jotain. Mutta ei. Mina teen asioita lasten kanssa ja kodinhoidosta vastaan siivoojan palkkaamalla (en ehdi itse, vaativa tyo).
Ehka taa on vicious cycle. Ma en kesta miehen pelaamista (ei mitaan ambitioita tassa elamassa - ei toiden eika perheen suhteen, keski-ikainen) ja pakenen sita, mies ei kesta mitaan ja pakenee pelimaailmaansa. Takaisin alkuperaiseen kysymykseen: mitahan tassa tekisi?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:38"]
Olen yrittanyt loytaa jotain kompromissia - siis ehdottanut etta alkaisi pelaamaan vasta klo 21 kun lapset menevat nukkumaan tai etta viikonloppuisin yritettaisiin tehda perheena jotain. Mutta ei. Mina teen asioita lasten kanssa ja kodinhoidosta vastaan siivoojan palkkaamalla (en ehdi itse, vaativa tyo).
Ehka taa on vicious cycle. Ma en kesta miehen pelaamista (ei mitaan ambitioita tassa elamassa - ei toiden eika perheen suhteen, keski-ikainen) ja pakenen sita, mies ei kesta mitaan ja pakenee pelimaailmaansa. Takaisin alkuperaiseen kysymykseen: mitahan tassa tekisi?
[/quote]
Pakotat miehen hoitoon tai hakemaan muuta apua. Tuo on kuvauksesi perusteella niin paha riippuvuus että jos alkoholismi pääsee yhtä pitkälle niin maksa olisi jo tuhon tiellä. Miehesi ei tietenkään näe mitään ongelmaa. Voit toki itsekin tehdä ratkaisun: haet kaikessa hiljaisuudessa uuden asunnon ja ilmoitat tulevasi takaisin kun mies on pelannut tarpeeksi. Jos ei ei edes huomaa lähtöänne, niin...
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:19"]
Mies pelaa. Siis aina ja koko ajan. Se arsyttaa minua yli kaiken (ajanhukkaa, aikaa pois perheelta ja yhteisista tai hyodyllisista asioista). Kun sanon asiasta saan vastaukseksi huutoa. Lapset karsivat jo asiasta, aina tappelun tullen huomauttavat etta iska on aina koneella, miksi he eivat saa olla. Parisuhde on .. no me ollaan varmaan lahinna kamppikset nykyaan. Asiasta ei siis voi keskusttella lainkaan. En tieda miten jatkaa tasta eteenpain?
[/quote]
Jos suhteessa ei ole ystävyyttä, eikä kunnioistustakaan niin aika turhaa on.
Eroa oman hyvinvoinnin vuoksi. Ei juuri syitä olla yhdessä.
T. M46
Se ei ymmärrä edes itse. Varmaan pakenee paskaa arkea.
Hänen elämässään on nyt vain peli, peli ja peli. Kysy mieheltäsi kumpi on tärkeämpi, pelaaminen vai suhde lapsiin, ja odota vastausta. Jos vastauksena on huutoa tai väistelyä, kiemurtelemista tms. niin on todellakin aika lähteä tuosta "suhteesta".
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:27"]
Pelaaminenko ajanhukkaa? Asenteessasi on tarkistamisen varaa.
[/quote]
Laita peliajat on ehkä tyhmin kommentti ikinä. Ei hän ole tämän miehen äiti, joka laatii säännöt miehelle, mitä hän saa tehdä ja milloin.
Parempi olisi puhua, istuttaa pöytään ja kertoa, miltä tuntuu. Kirjoita vaikka aluksi paperille kaiken, minkä haluat sanoa, ettet unohdu. Jos pelaaminen on silti päivittäistä ja aivan liian paljon,eikä mies tahdo muuttua, suosittelen eroa. Loppujen lopuksi et voi miehen tekemisiä määrätä, on se miten ärsyttävää ja epäoikeudenmukaista tahansa.
Jos mies on peliaddikti, niin et sinä tilanteelle mitään voi, ennen kuin mies itse hoksaa, mitä tekee.
Isomman keskustelun paikka. Kerro miehelle, että hän eristäytyy perheestä kuin ei olisi sen jäsen.
Ihana kierre tosiaan. Mitä enemmän mies vietti aikaa pelatessa, sitä enemmän ketutti ja jäkätin ja sitä enemmän mies taas pelasi. Meillä asia purkautui kyllä siihen, kun vaikenin ja olin kuin miestä ei olisi talossa ollutkaan ja lopulta mies ymmärsi pitää viikon taukoa pelaamisesta. Pelittömän viikon aikana puhuttiin ja sovittiin... Mitään varsinaista neuvoa en osaa sanoa mutta jos meillä olisi vastaavanlainen tilanne, ottaisin modeemin irti seinästä miehen ollessa töissä, laittaisin lapset vaikka mummolaan ja pakottaisin miehen keskustelemaan pelaamisestaan ja sen vaikutuksista. Painottaisin, ettei tilanne voi jatkua näin ja jotain asialle on tehtävä. Jos ei muuta, niin asumusero voisi auttaa, saisi mies rauhassa miettiä valitako pelaamisen vai perheensä.
Piilota se pahuksen pelikone niin ainakin pääsette keskustelun (huutamisen) alkuun. Ehkä mehellekin tulisi pakko olla ilman pelaamista.
Meillä ihan samoin. Mies istuu koneella ja pelaa. Tai pelaa kännykällä. Katsoo sängyssä ohjelmia kännyllä. Ei yhteistä tekemistä, ei seksiä, ei mitään. Lapset ihmettelee miksi isä saa pelata ja he ei. Minä hoidan hommat ja olen lasten kanssa. Mies vaan pelaa. Kämppiksiä, sitä me ollaan, ei mitään muuta. Miehen mielestä ongelmaa ei ole. Jaksaa ehkä hetken skarpata jos oikein suutun, mutta pian homma palaa entiseen.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:05"]Meillä ihan samoin. Mies istuu koneella ja pelaa. Tai pelaa kännykällä. Katsoo sängyssä ohjelmia kännyllä. Ei yhteistä tekemistä, ei seksiä, ei mitään. Lapset ihmettelee miksi isä saa pelata ja he ei. Minä hoidan hommat ja olen lasten kanssa. Mies vaan pelaa. Kämppiksiä, sitä me ollaan, ei mitään muuta. Miehen mielestä ongelmaa ei ole. Jaksaa ehkä hetken skarpata jos oikein suutun, mutta pian homma palaa entiseen.
[/quote]
Kuulostaa mun exältä. Ei se siitä muutu. Vuoden tein mielestäni kaikkeni mutta onneksi luovutin ja nyt hän saa pelata ilman mun "lapsellista" valittamista pelaamisesta ja jonkun ruudun katsomista 24/7.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:28"]
Kay toissa, kotiin tullessa suoraan koneelle. Viikonloput vain koneella. Ei ulkoile. Sanakin pelaamisesta ja huutaa, syyllistaa... koska ei hanella ole ongelmaa. Saattaa pelata aamutunneille saakka. Tai satunnaisesti on lahtenyt toihin nukkumatta ollenkaan. Jos en ole kotona, kokkaa illallisen lapsille pelien valissa. Muuten ei lapsiinkaan pida mitaan yhteytta. Mita nyt huutaa naama punaisena jos pitavat aanta tai eivat mene jollain pelitauolla nukkumaan tms. Aaah, eiko kuulosta ihanalta!
[/quote]
Pelit on vaan niin helvetin hyvä keino irrottautua arjesta ja se on vähän sama kuin kirjaa lukee, siihen uppoutuu ja vie ajatukset pois kaikesta muusta paskasta.
[/quote]
Jos on mennyt hankkimaan lapsia niin ne ajat, jolloin voi irrottautua arjesta ja unohtaa kaiken muun paskan, ovat aika rajallisia. Muu on epäreilua sekä kumppania että niitä lapsia kohtaan. Muutenkin kannattaisi ehkä keskittyä siihen, että yrittäisi tehdä siitä elämästä vähemmän paskaa, ettei koko ajan pitäisi olla pakenemassa johonkin. Pelaaminen on ihan hyvä harrastus, mutta ei se koko elämää saa niellä. Etenkään perheellisellä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:28"]Kay toissa, kotiin tullessa suoraan koneelle. Viikonloput vain koneella. Ei ulkoile. Sanakin pelaamisesta ja huutaa, syyllistaa... koska ei hanella ole ongelmaa. Saattaa pelata aamutunneille saakka. Tai satunnaisesti on lahtenyt toihin nukkumatta ollenkaan. Jos en ole kotona, kokkaa illallisen lapsille pelien valissa. Muuten ei lapsiinkaan pida mitaan yhteytta. Mita nyt huutaa naama punaisena jos pitavat aanta tai eivat mene jollain pelitauolla nukkumaan tms. Aaah, eiko kuulosta ihanalta!
[/quote]
Kyllä mäkin tykkään pelata ja varmasti joku voisi sitä pitää ajan haaskauksena. Mutta, toi menee jo vähän yli. Kyllä sen oikean elämän pitäisi tulla ensin ja sitten pelataan kun on aikaa.
Käykö kumminkin töissä? Ulkoiluta kerran päivässä. Laita peliajat. Anna pelata.