Lapsen antaminen adoptioon

"Et selvästikään halua lasta, niin miksi hänet väkipakolla olet tähän maailmaan tuomassa? "

Huhhuh... Miten näin monen mammaihmisen on vaikea ymmärtää, että on todellakin olemassa ihmisiä jotka eivät omaa lastaan pysty tappamaan vaikkeivat tätä haluaisikaan itse kasvattaa tai olla elämässä läsnä?

Aloittajalle, teet varmasti oikean päätöksen. Älä anna muiden siihen vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:20"]Onpas ikävää moralisointia täällä. Tutuntutulla oli tapaus, että äiti ei halunnut olla lapsen elämässä mukana, mutta isä halusi lapsen. Suomessa äidin ei vain käytännössä ole niin helppoa luopua äitiydestään. Jos isällä olisi kumppani, joka adoptoisi lapsen, niin sitten voisi onnistua, mutta yksinhuoltajaisiä ei haluta... En suosittele ap:lle samaa, anna vain reilusti adoptioon, äläkä isälle.
[/quote]

Miten niin ei onnistu. Antaa lapsen sairaalassa isälle ja lähtee pois kun kunto sallii, eli ehkä parissa tunnissa tai ainakin parissa päivässä.

Sitten muutaman viikon kuluttua käy sanomassa lastenvalvojalle ettei halua olla tekemisissä lapsen kanssa ja luopuu huoltajuudesta. Tällöin huoltajuus jää isälle. Sen jälkeen ei tarvii tehdä mitään muuta kuin ehkä maksaa lasku jos isä haluaa niin.

Ja olen tuon tehnyt joten tiedän asian.

Mikset vain tee aborttia? Mua ainakin pelottaisi millaiseen perheeseen vauva joutuu?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 16:22"]Eli olen vähän alta kolmekymppinen nainen. Olen raskaana, enkä aborttia pysty tekemään (aborttioikeus on mielestäni mahtava, mutta oma psyykkeeni ei todellakaan kestäisi). En voi myöskään pitää lasta, tässä vähän syitä siihen:

1) Minulla on ollut nuorempana mielenterveysongelmia, ja pelkään niiden uusiutuvan

2) Urani ei todellakaan kestäisi sitä

3) Emme ole yhdessä lapsen isän kanssa, oli vain kännipano

4) En halua lapsia. Tämä on tärkein syy.

Eli kysyisin nyt, että millainen prosessi adoptio on kokonaisuudessaan? Saako lapsi varmasti hyvän perheen? Mutta alkaako adoptiolapsi yleensä etsiä biologisia vanhempiaan? En haluaisi sitä. Ja onko täällä ketään adoptiolapsia, adoptiovanhempia tai henkilöitä, jotka ovat antaneet lapsensa adoptioon? Kuuntelisin mielelläni kokemuksiani.
[/quote]
Jotakuinkin voit aloittaa ottamalla yhteyttä Pelaan. Muista hoitaa paperiasiat kuntoon ennen lapsen syntymää, jos et halua hoitaa itse lasta synnärillä.

T. sossu

Eihän se isä välttämättä edes halua sitä lasta. Voi olla ihan samaa mieltä adoptiosta. 

Mut jos haluaa, on mielestäni väärin tälläisessä tapauksessa sitten pakottaa äiti "äidiksi". Pitäisi jotenkin kyetä luopumaan "omasta osuudestaan" lapseen. Kuten adoptioon antaessa luovutaan.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 16:27"]

Kiva ku hylkäät lapses

[/quote]

Olisiko parempi tappaa se tekemällä abortti? Musta ainakin on ihailtavaa, että jotkut vielä tahtoo jatkaa raskautta ja synnyttää lapsen, vaikkei aiokaan pitää sitä. Suomessa riittää jonoksi asti halukkaita adoptiovanhempia, jotka on läpäissyt tiukan seulan ja kykenee erittäin todennäköisesti tarjoamaan lapselle hyvän ja rakastavan kodin. Lapsen synnyttäminen on hieno lahja niin lapselle itselleen kuin sen tuleville adoptiovanhemmille!

Kyllä isällä on oikeus ensisijaisesti lapseen, vaikka äiti haluaisi antaa adoptioon tuntemattomalle.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:41"]

Parasta olisi, lapsen ja itsesi kannalta, että tekisit sen abortion, jos et kerta lasta tahdo. Usko tai älä, se abortti on paljon pienenpi murhe mielessäsi, kun raskauden ja synnytyksen jälkeinen lapsen luovutus. Kaikki tietävät että olit raskaana ja annoit lapsen pois. Sinulle jää kehoon arpia raskaudesta ja synnytyksesta (mahdollisuus sektioon on aina). Myös synnytyksen jälkeinen masennus on todella yleinen.

[/quote]

Niin ja aborttihan on sitten täysin riskitön toimenpide, jonka jälkeen elämä jatkuu ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut? Abortin jälkeinen masennus on synnytyksen jälkeistä masennusta yleisempi, eikä se suinkaan ole ainoa abortin mahdollinen haittavaikutus.

Tää on ihan väärä foorumi tälle keskustelulle..
Tuttavani ei voi saada lapsia, joitain vuosia sitten sai adoptoida suomalaisen vauvan suoraan laitokselta (omat kiemuransa tässä, mutta vauva muutti hänelle suoraan ilman välisijoitusta). Tuttavani ainakin on ikionnellinen :) vauva sai hyvän kodin, vaikka ei bio- äidilleen toivottu ollutkaan. Sen verran tietävät, että oli vahinkoraskaus, ja äiti (aikuinen jolla jo isoja lapsia olemassa) päätti heti alussa että antaa lapsen adoptioon. Kypsä päätös, vaikka ei varmasti helppo.

Kyllä minä ainakin olisin katkera jos minut olisi adoptoitu vauvana tuollaisessa tilanteessa. Ymmärrän jossain Amerikassa jos olet köyhä eikä pysty elättämään lastaan, mutta Suomessa.... 

Hassua että adoptiovanhempia pidetään aina joinain pyhimyksinä kun vapaaehtoisesti ottavat köyhän lapsen. Kyllähän adoptio on aina itsekäs teko. Ja ihan samanlaisia ongelmia myös adoptioerheissä on kuin muissakin, eroja, työttömyyttä, masennusta, väkivaltaa

Ap on päättänyt, että ei tee aborttia ja antaa adoptioon. Se siitä.

Mutta isällä on pakko olla oikeus omaan lapseen. Suostuu sitten adoptioon tai ei.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 19:09"]Eihän se isä välttämättä edes halua sitä lasta. Voi olla ihan samaa mieltä adoptiosta. 

Mut jos haluaa, on mielestäni väärin tälläisessä tapauksessa sitten pakottaa äiti "äidiksi". Pitäisi jotenkin kyetä luopumaan "omasta osuudestaan" lapseen. Kuten adoptioon antaessa luovutaan.
[/quote]

Kuten isälläkin pitää olla oikeus luopua "omasta osuudestaan" ja elareista jos ei kiinnostakaan, niinkö?

Kun lapsen tähän maailmaan luo ja tuo, siihen liittyy moraalisia ja lainmukaisia velvollisuuksia ja hyvä niin! Itsekästä laittaa oma etu lapsen edun edelle. Ei ole pakko olla mukana lapsen elämässä, jopa parempi niin jos ei kiinnosta, mutta lapsi on liian iso asia pois pyyhittäväksi. Ja isällä tulee ehdottomasti olla oikeus sanoa sanottavansa tähän. Ei ole sellainen asia jonka voi perustella et "ku mä en haluu et menee isälle", lapsellinen perustelu.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 21:24"]Ap on päättänyt, että ei tee aborttia ja antaa adoptioon. Se siitä.

Mutta isällä on pakko olla oikeus omaan lapseen. Suostuu sitten adoptioon tai ei.
[/quote]

Isä tuntematon. Noin kun sanoo niin ei ole isällä mahdollisuuksia.

Ja minä kun juuri tein aloituksen siitä, että haluaisimme adoptoida suomalaisen vauvan ja mietin, että onko se edes mahdollsita, sillä kaikki tuntemani adoptiolapset ovat tulleet Afrikasta. 

Mun mielestä on kypsä valinta antaa lapsi adoptioon abortin sijaan, hyvä AP!
Ja voihan se olla, että muutat vielä mieltäsi raskauden edetessä. Lapsi menee syntymän jälkeen sijaisperheeseen harkinta-ajaksi, en muista kauanko se on. Mietintäaikaa siis on!
Kyllä se siitä :)

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 18:41"]Äiti on urhea silloin, kun itse tietää, ettei kykene kasvattamaan lastaansa itse ja siksi antaa hänet vanhemmille, jotka kykenevät. Mielestäni äidit, jotka tekevät tämän raskaan päätöksen ovat niitä oikeita äitejä, kuin ne, jotka pitävät sen lapsen siinä kodissaan, mutta eivät edes yritä kasvattaa lastaansa , tai muuten ovat todella epäpäteviä tehtävään mikä johtaa usein lapsen laimilyömiseen.

Olen ymmärtänyt kuitenkin, että lapsen tullessa 18v ikään, hänellä on oikeus saada biologisten vanhempien nimet ja tiedot. Tätä et voi millään tavalla paeta. Joten jos lapsi tahtoo sinut etsiä, hänellä on siihen oikeus.

Parasta olisi, lapsen ja itsesi kannalta, että tekisit sen abortion, jos et kerta lasta tahdo. Usko tai älä, se abortti on paljon pienenpi murhe mielessäsi, kun raskauden ja synnytyksen jälkeinen lapsen luovutus. Kaikki tietävät että olit raskaana ja annoit lapsen pois. Sinulle jää kehoon arpia raskaudesta ja synnytyksesta (mahdollisuus sektioon on aina). Myös synnytyksen jälkeinen masennus on todella yleinen.

Et selvästikään halua lasta, niin miksi hänet väkipakolla olet tähän maailmaan tuomassa? 
[/quote]

Ai lapsen kannalta abortti on parempi? Siis että hän ei saa elää? Oletpa tyhmä, kaikilla meillä jotain kriisejä tulee elämässä, mutta harva silti haluaisi olla kuollut.

Tieto lapsesta seuraa sinua aina virkatodistuksessa. ja asia tulee ilmi viimeistään kuollessasi ja perunkirjoituksen yhteydessä. kannattaa alun pitäenkin olla avoin adoptioasian kanssa, eikä pimittää sitä sukulaisilta, eikä mahdollisilta tulevilta puolisoilta tai lapsilta- koskaanhan ei tiedä, miten suhtaudut lasten saamiseen esim. 8 vuoden kuluttua. Muuten elät kuormittavan salaisuuden kanssa. Varaudu siihen, että hankit itsellesi hyvät jälkipalvelut, sillä tutkimusten mukaan suurin osa adoptioon lapsensa antaneista kärsii mielenterveyden ongelmista. Jälkipalvelut ja asian psyykkinen käsittely on tärkeää, koska olet aiemmin jo sairastanut masennusta. Ikävä kyllä kaikki adoptiot eivät onnistu, ja lapselle on aika ylimääräistä rasitetta adoptiotaustasta. Lapsen synnyttäneenä olet vastuussa siitä, että lapsi saa tietoonsa myös isänsä henkilöllisyyden, joten ilmoitathan kännipanosi nimen adoptiopapereihin, jotta lapsi voi myöhemmin tavoittaa isänsäkin, ja saada  tietoonsa mm. perinnölliset sairaudet ja riskit. 

Adoptioon annetulla lapsella on tosiaan parempi elää kuin kuolla, jos bioäiti hoitaa velvollisuutensa lasta kohtaan asiallisesti. Kun lapsi joskus haluaa aikuistuttuaan ottaa yhteyttä, hänet tulee ottaa vastaan, sillä se ettei häntä halua tai suostu tapaamaan, on lapselle toinen hylkäys ja usein aika traumaattinen asia. Eli jos päädyt adoption kannalle, et voi pestä käsiä asiasta lapsen synnyttyä, vaan jotta lapsella oikeasti on hyvä elää ja kastaa, pitää pystyä varautumaan siihen, että lapsi ottaa aikuistuttaan sinuun yhteyttä. Jos et siiihen pysty, kannattaa miettiä, oletko sovelias antamaan lapsen adoptioon. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 20:31"]

Ja ihan samanlaisia ongelmia myös adoptioerheissä on kuin muissakin, eroja, työttömyyttä, masennusta, väkivaltaa

[/quote]

Niin on, mutta ei varmasti yhtä paljon, koska adoptiovanhemmilta vaaditaan aika paljon:

"Adoptiomotiivien ja iän lisäksi selvitetään muun muassa rikosrekisteri, terveydentila, asuminen ja taloudellinen tilanne. Adoptioneuvonnassa keskustellaan elämänhistoriasta, parisuhteesta, sosiaalisesta tukiverkostosta, kasvatusperiaatteista ja adoptiovanhemmuuden mukanaan tuomista erityisistä asioista. Näin halutaan varmistaa adoptiovanhemmaksi haluavan/haluavien edellytykset huolehtia adoptiolapsesta, sillä Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälistä Haagin lastensuojelusopimusta, jossa adoptio on määritelty lastensuojelulliseksi toimenpiteeksi. Toisin sanoen adoptio lähtee aina lapsen tarpeesta saada vanhemmat, ei vanhempien tarpeesta saada lapsi."